Tutkimus paljastaa, miten kännykän käyttö ennen 13. ikävuotta voi vaikuttaa mielenterveyteen

Kysymys siitä, missä iässä on sopivaa antaa lapselle ensimmäinen matkapuhelin, on jatkuva keskustelu miljoonissa kotitalouksissa. Vaikka tästä välineestä on epäilemättä tullut välttämätön viestintäväline, monet vanhemmat ovat huolissaan kännykän turvallisuuskysymyksistä, sen liiallisesta käytöstä ja sopimattoman sisällön saatavuudesta.

Tästä huolimatta lapset saavat ensimmäisen älypuhelimensa hyvin nuorena. Yhä useammat todisteet kuitenkin varoittavat, että tällä on vaikutuksia mielenterveyteen. Sapien Labin asiantuntijat ovat maailmanlaajuisen tutkimuksen jälkeen sitä mieltä, että tulevien sukupolvien suojelemiseksi tarvitaan “kiireellisiä toimia”.

Huolestuttava ja edistyvä korrelaatio

Journal of Human Development and Capabilities -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa ryhmä analysoi yli 100 000 iältään 18-24-vuotiaan nuoren tietoja. Heiltä kysyttiin, missä iässä he saivat ensimmäisen matkapuhelimensa, ja he käyttivät Mental Health Quotient (MHQ) -mittaria, joka on kattava itsearviointiväline, jolla mitataan hyvinvointia useilla eri osa-alueilla (sosiaalinen, emotionaalinen, kognitiivinen ja fyysinen).

Aineisto paljasti hälyttävän kuvion: niillä, jotka saivat ensimmäisen puhelimensa 12-vuotiaina tai aikaisemmin, oli aikuisiässä heikommat mielenterveyspisteet. Mobiililaitteiden varhaiseen käyttöön liittyviä oireita olivat muun muassa seuraavat:

• Itsemurha-ajatukset.
• Aggressiivisuuden ja vihamielisyyden tunteet.
• Irrottautuminen todellisuudesta ja hallusinaatiot.
• Huono tunteiden säätely ja heikko itsetunto.

Näyttö osoitti myös sukupuolieroja. Naisilla kännykän käyttö varhaisessa iässä oli yhteydessä suurempaan minäkuvan, itsetunnon ja emotionaalisen sietokyvyn heikkenemiseen. Miehillä se oli yhteydessä alhaisempaan vakauteen, rauhallisuuteen ja empatiaan.

Lue tämäkin: Kännykän haitat: 4 vähemmän tunnettua seurausta

Sosiaaliset verkostot lisäävät haavoittuvuutta

Tutkijat viittaavat siihen, että varhaisella sosiaalisiin verkostoihin pääsyllä on paljon tekemistä tämän korrelaation kanssa (40 %). Lapset ovat erityisen haavoittuvainen väestö näille digitaalisille ympäristöille, mikä johtuu heidän käsityksestään maailmasta ja kokemuksen puutteesta.

Lasten ja nuorten aivot ovat kriittisessä kehitysvaiheessa, erityisesti alueet, jotka liittyvät identiteettiin, itsetuntoon ja tunteiden säätelyyn. Sosiaalisen median algoritmit, jotka on suunniteltu maksimoimaan ruutuaikaa, vahvistavat usein haitallista sisältöä ja kannustavat jatkuvaan sosiaaliseen vertailuun.

Lisäksi riskiä lisäävät yleensä seuraavat tekijät:

• Huonot perhesuhteet (13 %): Ruutuaika korvaa usein kasvokkain tapahtuvan vuorovaikutuksen, mikä heikentää perhesiteitä ratkaisevalla hetkellä elämässä.
• Unihäiriöt (12 %): Laitteiden näyttöjen lähettämä valo vaikuttaa melatoniinin tuotantoon ja unen laatuun, mikä vaikuttaa kognitiiviseen kehitykseen ja emotionaaliseen terveyteen.
• Verkkokiusaaminen (10 %): Varhainen altistuminen lisää riskiä verkkokiusaamiseen, joka on kiusaamisen muoto, joka voi olla jatkuvaa ja josta on vaikea päästä eroon.

Tutkijoita huolestuttaa se, että kyseessä eivät ole vain tyypilliset ahdistuksen ja masennuksen oireet, vaan syvemmät ongelmat, kuten aggressiivisuus ja irrottautuminen todellisuudesta, jotka jäävät joskus huomaamatta tavanomaisissa mielenterveysarvioinneissa.

Lue lisää: Miksi millenniaalit näyttävät nuoremmilta kuin mitä he ovat?

Vastuullisen käytön säännöt ovat avainasemassa

Korrelatiivisen luonteensa vuoksi tutkimus ei todista suoraa syy-yhteyttä. Tästä huolimatta kirjoittajat toteavat, että “potentiaalisten haittojen suuruusluokka on liian suuri jätettäväksi huomiotta”. Siksi he kehottavat poliittisia päättäjiä omaksumaan ennaltaehkäisevän lähestymistavan, joka on samankaltainen kuin säänneltyjen tuotteiden, kuten alkoholin tai tupakan, kohdalla.

Neljä kiireellistä toiminta-aluetta ovat seuraavat:

• Pakollinen koulutus: Digitaalisen lukutaidon ja mielenterveysohjelmien edistäminen ja opettaminen kouluissa, jotta lapset oppisivat käyttämään teknologiaa vastuullisesti ja harkiten.
• Yritysten vastuu: Sosiaalisten verkostojen ikärajojen rikkomisen tunnistamista on tehostettava ja alaikäisten suojelun laiminlyöviin teknologiayrityksiin on sovellettava merkityksellisiä seuraamuksia.
• Rajoitetaan pääsyä sosiaaliseen mediaan: Rajoitetaan näiden alustojen käyttöä alaikäisille ja tiukennetaan sääntöjen täytäntöönpanoa.
• Asteittainen pääsy älypuhelimiin: Toteutetaan asteittaisia rajoituksia puhelimiin sen sijaan, että lapsille annetaan alusta alkaen täysi pääsy internetiin ja sovelluksiin.

Vaikka alustat asettavat usein 13 vuoden alaikärajan, tämä vaatimus on epäjohdonmukainen ja helposti sivuutettavissa. Samaan aikaan kännykän käyttö yhä nuorempana ja ensimmäisen kännykän saaminen aikaistuu aina vain, ja kuilu sääntelytoimien ja perheiden todellisuuden välillä käy yhä selvemmäksi.

On syytä huomata, että tämän tutkimuksen tavoitteena ei ole demonisoida teknologiaa, vaan avata tarpeellinen keskustelu siitä, miten suojella yhä digitaalisemmassa maailmassa kasvavien sukupolvien mielenterveyttä.