Juveniili idiopaattinen artriitti: syyt ja hoidot

Juveniili idiopaattinen artriitti eli lastenreuma on reumasairaus, jonka syy on epäselvä ja joka on yleisintä lapsuudessa. Alle 16-vuotiailla tautitapauksia on 1,6–23 per 100 000 lasta, ja yli 16-vuotiailla noin 3,8–400 tapausta per 100 000 nuorta. Alueesta riippuen se voi vaikuttaa lapsiin eri tavoin.

Juveniili idiopaattinen artriitti ei viittaa mihinkään yhteen kliiniseen kuvaan, vaan useisiin tautien alatyyppeihin. On tärkeä pitää mielessä, että tämä käsite kattaa lasten kroonisen niveltulehduksen yleisimmät muodot.

Kaikista muodoista oligoartriitti eli harvaniveltulehdus on yleisin kattaen 50–60 % tapauksista. Jos haluat tietää lisää tästä tautiryhmästä, jatka lukemista.

Juveniili idiopaattinen artriitti: muodot ja oireet

StatPearls -portaalin mukaan juveniili idiopaattinen artriitti on ryhmä niveltulehduksia, joilla ei ole mitään tunnettua syytä ja jotka koskettavat alle 16-vuotiaita lapsia kestäen vähintään kuusi viikkoa. Aiemmin termi jaettiin kahteen eri käsitteeseen: juveniili krooninen artriitti ja juveniili nivelreuma. Vuonna 1995 ne yhdistettiin.

International League of Associations for Rheumatology –järjestön vuoden 2001 konsensuksen mukaan juveniilia idiopaattista artriittia on seitsemän muotoa.

Lue lisää: Mikä on reaktiivinen niveltulehdus?

1. Juveniili idiopaattinen artriitti: oligoartriitti

Tämä aiheuttaa 50–60 % tapauksista. Muoto vaikuttaa 1–4 niveleen, pääasiassa isoimpiin niveliin kuten kyynärpäihin, ranteisiin ja polviin. Se on yleisintä varhaislapsuudessa, esiintymishuipun ollessa 2–4 vuoden iässä.

Sillä on kolme alamuotoa esiintymisen kestosta riippuen. Ne ovat:

• Tyypillinen oligoartriitti ei jatku yli kuutta kuukautta.
• Jatkuva kestää koko sairauden kulun ajan.
• Pitkittynyt kestää yli kuusi kuukautta.

2. Seropositiivinen polyartriitti eli moniniveltulehdus

Reumatekijää voidaan pitää suojaavana IgM-tyypin vasta-aineena, sillä sitä löytyy runsaasti verestä sitkeiden infektioiden aikana. Normaalisti se muodostaa komplekseja, jotka tulehdussolut syövät, mikä auttaa immuunijärjestelmää.

Valitettavasti geneettiset mutaatiot voivat saada tämän tekijän ilmenemään enemmän ja aiheuttamaan pitkittynyttä tulehdusaktiivisuutta. 80 %:lla tästä vaivasta kärsivillä potilalla on positiivinen reumatekijä. Tästä syystä juveniili polyartriitti voidaan liittää myös reumatekijän toimintahäiriöön.

Tällainen polyartriitti koskettaa vain 5–10 % lapsista, joilla on juveniili idiopaattinen artriitti, eli se ei ole kovinkaan yleinen. Espanjan reumatologisen yhdistyksen mukaan tämä muoto on yleinen 11–16-vuotiailla lapsilla.

Oireet ovat aluksi epämääräisiä. Se vaikuttaa vähintään viiteen niveleen ensimmäisten kuuden kuukauden aikana.

Se on tämän lisäksi symmetrinen vaiva: jos toinen puoli kehosta tulehtuu, tulehtuu toinenkin puoli. Yleensä se vaikuttaa pieniin niveliin, kuten ranteisiin sekä kämmenien ja jalkaterien nivelrakenteisiin.

3. Seronegatiivinen polyartriitti

Tämä muoto vaikuttaa 20 %:iin tällaista artriittia sairastavista lapsista, eli se on toiseksi yleisin muoto oligoartriitin jälkeen. Kuten seropositiivinen polyartriitti, se vaikuttaa vähintään viiteen niveleen ensimmäisten kuuden kuukauden aikana, mutta reumatekijä on testissä negatiivinen.

4. Psoriaattinen artriitti

Tätä ilmenee vain 2 %:lla juveniilia artriittia sairastavista potilaista, ja se on kaksivaiheinen. Toisin sanoen siinä on kaksi esiintymishuippua (ensimmäinen 2–4 vuoden ja toinen 9–11 vuoden iässä). Kuten nimikin viittaa, nivelkivun yhteydessä esintyy psoriaasia, joka on ihon hilseilyä aiheuttava tauti.

Tässä tapauksessa potilaan immuunijärjestelmä ohjautuu väärin. CD4-positiiviset T-solut vapauttavat sytokiineja ja laukaisevat immuunitoiminnan, mikä saa ihon uloimman kerroksen kasvamaan normaalia enemmän (paikallinen ihon hyperplasia). Sitten se aiheuttaa niveltulehdusta.

Jotta psoriaattinen artriitti voitaisiin diagnosoida, sen tulee täyttää vähintään kaksi seuraavista kriteereistä nivelkivun lisäksi:

• Daktyliitti: sormien ja varpaiden turvotus. Usein tätä ilmenee sairaan raajan sormissa.
• Kynsien kuopat: tyypillisiä kynsimuutoksia.
• Onykolyysi: yksi tai useampi kynsi irtoaa.
• Ensimmäisen asteen sukulaisilla on psoriaasia.

5. Systeeminen artriitti

Kuten Espanjan lastentautiyhdistys osoittaa, systeeminen artriitti vaikuttaa 5–15 %:iin juveniilia idiopaattista artriittia sairastavista potilaista. Toisin kuin muissa muodoissa, tässä ei ole selvää yhteyttä potilaan sukupuoleen tai ikään. Tämä muoto voi vaikuttaa koko elimistöön (vähintään yhteen niveleen), ja siinä esiintyy päivittäistä kuumetta, vähintään kolmen päivän ajan.

Kuume esiintyy piikkeinä, jolloin ruumiinlämpö nousee hetkittäin 40 celsiusasteeseen. Potilaalla voi olla myös turvonneita imusolmukkeita, ohimenevää punoittavaa ihottumaa, hepatomegaliaa (maksan suureneminen), splenomegaliaa (pernan suureneminen) tai rasvakudoksen tulehdusta.

Jotta juveniili idiopaattinen artriitti olisi systeeminen, nivelkivun lisäksi potilaalla on oltava kuumetta ja yksi muista mainituista oireista.

6. Entesiittiin liittyvä artriitti

Tätä esiintyy 10–15 %:lla juveniilia idiopaattista artriittia sairastavista potilaista, ja sitä nähdään yli 6-vuotiailla lapsilla. Entesiitti tarkoittaa enteesin tulehdusta, eli sen kohdan, jossa jänne, lihas ja nivelside kohtaavat luun. Se vaikuttaa polviin, lantioon, lonkkiin ja jopa ruoansulatuskanavaan, kuten haavainen paksusuolitulehdus.

Tämä muoto on yhdistetty perintötekijään, HLA-B27:ään. Sille positiivisilla ihmisillä on entesiittiin liittyvä artriitti.

7. Erilaistumaton artriitti

Tämä käsittää noin 10 % kaikista tapauksista. Se ei täytä mitään yllä mainittuja kriteerejä. Se voi myös olla sellainen juveniilin idiopaattisen artriitin muoto, joka täyttää vähintään kahden kategorian kriteerit.

Syyt ja riskitekijät

Rheumatology and Therapy –portaalin mukaan juveniilin idiopaattisen artriitin syy on yhä arvoitus. Sen monien muotojen uskotaan johtuvan väärin ohjautuvista immuunivasteista jonkin ulkoisen tekijän, esimerkiksi vakavan infektion, laukaisemina. Tätä ei kuitenkaan ole täysin vielä todistettu.

Tutkijat perehtyvät taudinaiheuttajien merkitykseen juveniilin idiopaattisen artriitin synnyssä, esimerkkinä parvovirus, Epstein-Barrin virus, enteeriset bakteerit ja muut mahdolliset laukaisevat tekijät. Mitään ratkaisevia tuloksia ei kuitenkaan ole vielä saatu. Lapsuuden infektiot, stressi ja traumat näyttäisivät olevan kolme sellaista tekijää, jotka yhdessä johtavat idiopaattiseen artriittiin.

Siihen liittyy myös selvä geneettinen osatekijä. Ihmisen leukosyyttiantigeeneissa (HLA) ja niiden geeneissä voi olla muutoksia, jotka saattavat altistaa tietyille juveniilin idiopaattisen artriitin muodoille sekä muille immuunitapahtumille, kuten uveiitille.

Mahdolliset komplikaatiot

Pediatría Integralin lääketieteellisen portaalin mukaan krooninen anteriorinen uveiitti on yleisin komplikaatio, sillä sitä esiintyy 10–30 %:lla kaikista tapauksista. Se on silmän etuosan kohtauksittaista tulehdusta, joka kestää muutaman päivän tai viikon ja päättyy hoitoon.

Uveiitin syy on usein tuntematon. Joskus se yhdistetään samaan virheelliseen autoimmuunireaktioon, joka laukaisee artriitinkin. Tätä komplikaatiota on tärkeä välttää, sillä se voi johtaa glaukoomaan, kaihiin ja muihin ongelmiin.

Juveniilin idiopaattisen artriitin diagnosointiin käytetyt kokeet

Yhdysvaltain kansallinen lääketieteen kirjasto osoittaa yksityiskohtaisesti, kuinka lääkärit diagnosoivat juveniilin idiopaattisen artriitin. Ensimmäiseksi fyysinen tutkimus voi antaa vihiä sairaudesta, sillä potilailla on yleensä turvonneet, kuumottavat ja punoittavat nivelet, joihin sattuu kosketettaessa.

Jokainen juveniilin idiopaattisen artriitin muoto on kuitenkin erilainen. Psoriaattiseen muotoon kuuluu ihon kuoriutumista ja turvonneita imusolmukkeita. Tästä syystä tarvitaan erilaisia kokeita:

• Verikokeet: Verikokeesta nähdään mahdollinen veressä kiertävä reumatekijä (RF). Siitä mitataan myös erytrosyyttien sedimentaationopeus, antinukleaariset vasta-aineet, ja otetaan täydellinen verenkuva.
• Röntgenkuvia käytetään vaurioiden laajuuden ja sairaiden nivelten tilan kartoittamiseen.
• Säännölliset silmätarkastukset: Koska jopa 30 % juveniilia idiopaattista artriittia sairastavista lapsista kärsii uveiitista, heidän tulisi käydä säännöllisissä silmätarkastuksissa.
• Magneetti- ja muut kuvantamistutkimukset: Näillä suljetaan pois murtumat ja pinnalliset vauriot.

Näiden kokeiden lisäksi lääkärit noudattavat samoja luokittelukriteerejä kuin yllä osoitettiin diagnosoidakseen tietyn juveniilin idiopaattisen artriitin muodon. Jos potilaalla on merkkejä useammasta muodosta, kyseessä on erilaistumaton juveniili idiopaattinen artriitti.

Juveniilin idiopaattisen artriitin hoidot

Kuten mainituissa portaaleissa osoitetaan, juveniili idiopaattinen artriitti vaatii monitieteellistä lähestymistapaa, jolla hoidetaan sekä taudin aiheuttamaa kipua että taudista johtuvia mahdollisia psyykkisiä vaikutuksia ja sairauksia. Alla kerromme kahdesta erilaisesta mutta toisiaan täydentävästä hoidosta.

1. Lääkehoito

Ei-steroidiset tulehduskipulääkkeet ovat pitkäaikainen hoitomuoto kaikkiin juveniilin idiopaattisen artriitin muotoihin. Hoitostrategiaa suositellaan muuttamaan, jos artriitti on aktiivinen vielä kahden kuukauden kuluttua sen alkamisesta. Lapsille hyväksytään vain muutama tulehduskipulääke: yleisimmät ovat naprokseeni ja ibuprofeeni.

Nivelensisäisiä kortikosteroidipistoksia käytetään yleisesti juveniilista idiopaattisesta artriitista kärsivillä lapsilla, erityisesti oligoartriitissa. Suun kautta otettavia systeemisiä kortikosteroidejakin voidaan määrätä, mutta vain niissä tapauksissa, joissa potilaalla on oireita muuallakin kuin nivelissä.

Metotreksaatti on yksi vaihtoehtoinen lääke tietyn tyyppisiin syöpiin ja autoimmuunisairauksiin, kuten nivelreumaan ja juveniiliin idiopaattiseen artriittiin. Sitä määrätään 10 milligramman annoksina per kehoneliömetri kerran viikossa suun kautta.

2. Ei-farmakologinen hoito

Ei-farmakologisessa hoidossa tehdään muutoksia elintapoihin ja haetaan apua muilta ammattilaisilta. Esimerkiksi käynti fysioterapiassa voi auttaa lapsia ylläpitämään lihastonusta ja liikerataa.

Psykoterapia taas auttaa kroonisen sairauden aiheuttaman kivun ja epämukavuuden hallinnassa.

Sinua saattaa kiinnostaa myös: Milloin tarvitaan reumatologia?

Juveniili idiopaattinen artriitti ei ole yksi sairaus

Juveniili idiopaattinen artriitti ei viittaa yhteen ainoaan sairauteen, vaan ryhmään eli sairauksia, jotka aiheuttavat nivelkipua alle 16-vuotiailla lapsilla. Jokaisella muodolla on omat oireensa ja riskinsä, minkä vuoksi niitä jokaista tulee hoitaa itsenäisesti.

Sairauteen ei valitettavasti ole parantavaa hoitoa. Liikunta, terveet elämäntavat ja kehosta huolehtiminen auttavat aina pärjäämään näiden sairauksien kanssa, erityisesti kun niihin saadaan parasta mahdollista lääkärinhoitoa.