Juorujen takana oleva psykologia

Juorut ja huhut levittävät väärää tai puutteellista tietoa. Ne voivat olla haitallisia, mutta ne myös viihdyttävät ja yhdistävät meitä. Kerromme lisää tässä artikkelissa!
Juorujen takana oleva psykologia
Elena Sanz

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Elena Sanz.

Viimeisin päivitys: 26 elokuuta, 2022

Juorut ja huhut tunkeutuvat jokapäiväiseen elämäämme. Sosiaalisessa verkostossa luemme kevyitä uutisia ja ystävien kanssa käymme keskusteluja, joissa puhumme kolmansista osapuolista. Tämänkaltaisella vuorovaikutuksilla on tärkeä rooli sosiaalisessa elämässämme. Mikä on juorujen takana oleva psykologia?

Niiden vaikutus voi kuitenkin olla sekä positiivinen että negatiivinen. Siksi on hyödyllistä tietää, mikä todella on juorujen takana oleva psykologia, jotta emme joutuisi ongelmiin.

On helppo ymmärtää, että jotkut ihmiset todennäköisemmin jakavat ja levittävät huhuja kuin toiset, mutta me kaikki osallistumme siihen jossain määrin. Joskus tämä juoru on neutraali tai jopa positiivinen, ja sen ainoa tarkoitus on viihdyttää meitä sekä jakaa tietoa.

Muissa tapauksissa se on kuitenkin negatiivinen ja haitallinen. Juoruja levitetään tiettyyn tarkoitukseen. Mutta miksi juoruilu kiinnostaa meitä niin paljon? Pohdimme vastausta tähän kysymykseen alla.

Juorujen ja huhujen takana oleva psykologia

Jos aiomme puhua juorujen psykologiasta, on välttämätöntä mainita Allportin ja Postmanin tutkimus. Nämä arvostetut psykologit määrittelivät juorun sekä selittivät sen sosiaalisen leviämisen avaimet. Siten juoru ymmärretään väitteeksi tai ehdotukseksi, joka väitetään todeksi, ilman todisteita sen tueksi ja joka välitetään ihmiseltä toiselle.

Tämä leviäminen tapahtuu pääosin suullisesti, vaikka sosiaalisten verkostojen tulo on luonut tässä suhteessa uuden paradigman, ja nyt huhut leviävät myös virusten kautta.

Juorua ei saa aikaan ihan mistä tahansa tiedosta. Jotta siitä voi tulla juoru, tietyt ehdot on täytettävä. Toisaalta sen on oltava olennaista tietoa, jota pidetään tärkeänä tietylle yhteisölle sen vaikutusten vuoksi tai koska se viittaa joihinkin kyseisen ryhmän syvimmin juurtuneisiin periaatteisiin ja arvoihin.

Siten huhu siitä, että yrityksessä on tulossa massiivinen lomautus, leviää paljon helpommin kuin huhu yrityksen seinien värin muuttamisesta. Samoin juorut uskottomuudesta leviävät nopeasti, koska se on vastoin yhtä yhteiskunnan moraalista pilaria.

Toinen ehto on se, että tiedon on oltava moniselitteistä ja puutteellista. Koska se ei tarjoa kaikkia tarvittavia yksityiskohtia tai todisteita, se herättää mielikuvituksen, epäilyjä ja tekosyitä. Se saa ihmiset haluamaan täyttää aukot omilla panoksillaan.

Juorujen psykologia: ne leviävät usein työpaikoilla.
Työryhmässä tärkeimmät huhut eivät ole samat kuin toisessa sosiaalisessa ryhmässä. Jokaisella ympäristöllä on oma dynamiikkansa juorujen ympärillä.

Miten juorut ja huhut leviävät?

Kun meillä on juoru, joka täyttää yllä olevat ehdot, tapahtuu prosessi, joka suosii sen nopeaa leviämistä. Ihmiset, jotka saavat sen, käsittelevät juorua tietyllä tavalla, mikä johtaa siihen, että tieto leviää yhä nopeammin ja laajemmalle.

Juorujen leviäminen noudattaa kolmea eri lakia:

  1. Vähennyslaki: Juorut ja huhut lyhenevät. Tarina on pelkistetty keskittymään mielenkiintoisimpiin tai mehukkaimpiin yksityiskohtiin.
  2. Korostuslaki: Joka kerta kun henkilö kertoo huhun, hän pyrkii liioittelemaan sitä korostaen eniten huomiota herättäviä elementtejä ja tehden huhusta entistä näyttävämmän. Tämä johtuu siitä, että hän on myös havainnut ja säilyttänyt muistissaan kaikkein räikeimmän tiedon.
  3. Assimilaatiolaki: Tämä selittää, kuinka jokainen henkilö järjestää juorun sisällön uudelleen kiinnostuksen kohteidensa ja ideologioidensa mukaan sekä antaa sille muotoa tulkitessaan ja välittäessään.

Näin ollen näemme, että tieto muuttuu leviäessään eikä pysy staattisena. Tämän vuoksi juorut ja huhut sisältävät väärää tai epätäydellistä tietoa, jota ei ole vahvistettu ja joka voi muuttua suullisesti.

Mikä on huhujen tehtävä ja miten ne vaikuttavat meihin?

Juorut ja huhut ovat olleet osa ihmisten sosialisaatiota muinaisista ajoista lähtien. Vielä nykyäänkin ne muodostavat suuren osan päivittäisistä keskusteluistamme.

Sosiaalisen tiedon vaihto on vuorovaikutuksen peruspilari. Kuitenkin kaukana siitä, mitä luulisi, juorut eivät välttämättä ole negatiivisia.

Itse asiassa useimmissa tapauksissa jaettu tieto on neutraalia. Voidaan esimerkiksi puhua siitä, kuinka paljon ihminen pitää musiikista.

Muissa tapauksissa se on jopa positiivista. Esimerkiksi, kun mainitsemme suotuisia tai onnistuneita tapahtumia, jotka ovat tapahtuneet jonkun toisen elämässä. Huhuilla on kuitenkin useita tehtävä, vaikka ne ovat negatiivisia:

  • Toisaalta ne suosivat sosiaalistumista ja mahdollistavat verkostojen luomisen ihmisten välille. Pienissä ryhmissä ne ovat merkkejä luottamuksesta ja emotionaalisesta läheisyydestä. Jos puhumme globaalilla tasolla, voimme käydä keskustelua yhteiskunnallisista asioista, jotka muokkaavat arvojamme ja kulttuuriamme.
  • Toisaalta niillä on sosiaalinen säätelyrooli. Puhumalla muille toisista, heidän teoistaan ​​ja seurauksistaan ​​opimme heidän kokemuksistaan ​​sekä ymmärrämme, mikä on sosiaalisesti hyväksyttävää ja mikä ei.
Tiedonvälitys ihmisten välillä rohkaisee yksityiskohtien muuttamiseen ja juorujen liioittelemiseen.

Huhut eivät aina ole negatiivisia, mutta ne vaativat varovaisuutta

Juorut ja huhut eivät ole niin negatiivisia kuin joskus kuvittelemme niiden olevan. Väärien uutisten, huijausten ja vahingollisen tiedon levittäminen (tai uskominen) voi kuitenkin olla erittäin haitallista.

Yritetään olla kriittisiä, kääntyä suoraan luotettavien lähteiden puoleen ja olla tekemättä yhteistyötä negatiivisen tiedon vaihdossa, joka voi vahingoittaa meitä tai muita.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Allport, G. W., & Postman, L. (1947). The psychology of rumor. Henry Holt.
  • Baumeister, R. F., Zhang, L., & Vohs, K. D. (2004). Gossip as cultural learning. Review of general psychology8(2), 111-121.
  • Dunbar, R. I., Marriott, A., & Duncan, N. D. (1997). Human conversational behavior. Human nature8(3), 231-246.
  • Dunbar, R. I. (2004). Gossip in evolutionary perspective. Review of general psychology8(2), 100-110.
  • Robbins, M. L., & Karan, A. (2020). Who gossips and how in everyday life?. Social Psychological and Personality Science11(2), 185-195.

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.