Hypokondria ja koronavirus: mitä tulee tietää

21 toukokuu, 2020
Koronaviruspandemian aiheuttama ahdistus on haasteellinen tilanne kaikille. Erityisesti hypokondria ja koronavirus ovat sellainen yhdistelmä, joka vaatii muiden ymmärrystä ja psykoterapeutin opastusta.

Yksi psyykkinen ilmiö, josta on tullut hyvin näkyvä viime viikkojen aikana, on hypokondria ja koronavirus yhdessä. Sitä ilmenee vakavuudeltaan eri asteisena. Lievimmissä tapauksissa henkilö epäilee saaneensa virustartunnan ja ylitulkitsee mitä tahansa siihen sopivia oireita, kuten pelkän aivastuksen.

Vakavammissa tapauksissa henkilö saattaa uskoa varmuudella kantavansa tautia, ja lisäksi hänelle jopa kehittyy vaikeita oireita, vaikka todellisuudessa henkilö on terve. Tällaiset ihmiset kärsivät suuresti, sillä he todella uskovat olevansa sairaita eivätkä saa siihen tarvitsemaansa hoitoa.

On tärkeää pitää mielessä, että nykyinen pandemia on tuonut mukaan laajan kirjon eri seurauksia. Niiden joukossa ei voi sivuuttaa psyykkisiä ja tunne-elämän vaikutuksia. Jatkuva uutispommitus ja yleinen hätätila vaikuttavat kumpikin osaltaan lähes jatkuvaan stressin tunteeseen meillä kaikilla. Tämä johtaa osalla hypokondriana tunnettuun ilmiöön.

Hypokondria ja koronavirus

Hypokondriasta kärsivä ihminen uskoo olevansa sairas

Hypokondria määritellään mielenterveyden häiriöksi, jonka pääpiirteenä on pelko sairastumisesta. Tämä pelko saa henkilön jatkuvasti analysoimaan fysiologisia oireitaan ja toistuvasti tulkitsemaan ne jonkun sairauden merkiksi.

Monissa tapauksissa hypokondria todella saa potilaassa aikaan fyysisiä oireita. Näihin voivat kuulua esimerkiksi tietyt kivut (enimmäkseen) ja jonkintyyppiset halvaukset, kuten myös muita oireita. Hypokondriasta kärsivien ihmisten tarkoituksena ei ole huijata muita, vaan he todella uskovat olevansa sairaita. He todella potevat oireita.

COVID-19 -pandemia on yksi pelkoa lisäävä tekijä, josta kaikki puhuvat taukoamatta. Näissä olosuhteissa on loogista, että koronavirukseen liittyvä hypokondria kasvaa. Toisin sanoen nykyinen tilanne on tekijä, joka johtaa oireilun lisääntymiseen useimmilla hypokondriasta kärsivillä ihmisillä.

Kannattaa lukea myös: Koronaviruksen somatisointi: minulla on oireita, mutta ei tartuntaa

COVID-19 -pandemia voimistaa ahdistusta

Ahdistus on ilmiö, jota ilmenee monin tavoin ja joka voi johtaa laajaan kirjoon eri häiriöitä. Yleisin näistä häiriöistä on kohtuuton tulevaisuuden pelko. Siihen kuuluu toisin sanoen odotus lähestyvästä uhasta, joka tulee aiheuttamaan valtaisaa tuhoa.

Normaaleissa olosuhteissa ahdistunut henkilö on huolissaan siitä mitä saattaisi tapahtua, vaikka mitään todellisia vaaran tai riskin merkkejä ei ole näkyvissä. Mutta nykyisissä olosuhteissa todellinen uhka sen sijaan on olemassa, ja lisäksi se on jo aiheuttanut vakavia haittoja.

Tämän lisäksi on yleistä epävarmuutta, koska tällä hetkellä ei ole vielä nähtävissä tietä ulos tilanteesta. Tämän seurauksena meille kaikille kehittyy lopulta jossain määrin ahdistusta. Mutta jo ennestään ahdistuksesta kärsivien ihmisten kohdalla ahdistustaso nousee entisestään.

Aivan erityisesti hypokondriasta kärsiville ihmisille tämänhetkinen COVID-19 -pandemia on täydellinen myrsky.

Somatisaatio ja hypokondria

Hypokondriasta kärsivä ihminen somatisoi oireita

Jopa psyykkisesti tasapainoiset ihmiset tuntevat kohtuudella huolta nykytilanteesta. Kaikkia huolettaa kuulla uutisia viruksen leviämisestä ja sen uhreista tai vääjäämättömistä sosiaalisista ja taloudellisista vaikutuksista. Useimmat meistä kykenevät kuitenkin palaamaan takaisin normaaliin mielentilaan ja ajattelemaan pääosin muita asioita.

Sen sijaan henkilö, joka kärsii edes jonkin asteen ahdistuksesta, olipa se patologista tai ei, saattaa kokea tilanteen vaikeammaksi tässä suhteessa. Hän saattaa esimerkiksi kokea pakonomaista kiinnostusta aiheeseen ja käytettäviin ehkäisytoimenpiteisiin, kuten myös itse sairauden somatisaatiota. Toisin sanoen jotkut henkilöt saattavat epäillä potevansa oireita ilman mitään todellista perustetta.

Yleensä on todennäköistä, että henkilö hakee vahvistusta oireilleen esimerkiksi mittaamalla kuumeen. Tämän tehtyään ihmiset, jotka eivät kärsi hypokondriasta, usein tiedostavat erehtyneensä ja lakkaavat huolehtimasta asiasta.

Hypokondriassa tilanne on paljon vaikeampi. Näillä henkilöillä on heikentynyt kyky arvioida omaa tilannettaan objektiivisesti ja päätyä järkevään johtopäätökseen. Sen sijaan he uskovat, että he todella ovat sairaita. Lisäksi he todennäköisesti tämän seurauksena uskovat, että he ovat muiden laiminlyönnin uhreja, koska nämä eivät suostu diagnosoimaan ja hoitamaan heidän infektiotaan.

Lue lisää: Onko minulla koronavirus, influenssa vai allergia?

Hypokondria ja koronavirus: mitä tehdä

Me kaikki olemme tietoisia niistä suojatoimenpiteistä, joita terveysjärjestöt ovat suositelleet epidemian puhkeamisen alusta saakka. Mutta karanteenien, sosiaalisen eristäytymisen ja käsienpesun oheen on lisättävä vielä yksi toimenpide: mielenterveydestä huolehtiminen.

Tämä on siis vielä yksi osa-alue, jossa meidän on suojeltava itseämme. Ihan ensiksi, meidän tulisi pidättäytyä ottamasta vastaan katastrofaalista määrää tietoa.

Tämä ei tietenkään tarkoita kaiken tiedon estämistä ja teeskentelyä, että mitään ongelmaa ei ole. On ainoastaan tärkeää rajoittaa sitä aikaa, jonka käytämme uutisten lukemiseen tai katsomiseen, ja antaa mielen keskittyä välillä muihinkin asioihin. Hengitysharjoitukset, liikunta ja meditointi auttavat tässä paljon.

Hypokondriasta kärsivien ihmisten kohdalla on hyvin tärkeää olla väittämättä heille vastaan. Tämä ainoastaan lisää heidän tunnettaan haavoittuvuudesta. On tärkeää jatkaa mahdollista lääkitystä ja pysyä yhteydessä terapeuttiin, joka voi antaa jotain opastusta siihen, mitä henkilö voi tehdä voidakseen paremmin.

  • de León, S. P., Arévalo-Ramírez, M., Santiago-Ventura, Y., González, J., & Muñoz, M. D. C. L. (2010). PERCEPCIÓN DEL RIESGO, IMPACTO EMOCIONAL, EFECTO DE LOS MEDIOS DE INFORMACIÓN Y CUMPLIMIENTO DE LAS RECOMENDACIONES SANITARIAS EN LA CONTINGENCIA POR INFLUENZA A-H1N1. Comité Ejecutivo de la Asociación (2010-2011), 8.
  • Natenzon, C. (1995). Catástrofes naturales, riesgo e incertidumbre. Serie de Documentos e informes de investigación, 197, 1-21.
  • Ortiz, M. F. B., & Tarreros, Á. P. Salud mental y crisis sanitarias.