Genu varum eli länkisäärisyys: syyt ja hoito

Genu varum tai länkisääret on lääketieteellinen tila, joka vaikuttaa polvien luonnolliseen anatomiseen asentoon. Siitä kärsivillä lapsilla esiintyy jalkojen liioiteltua kaarevuutta, joka erottaa polvet ja tuo nilkat lähemmäksi toisiaan.
Genu varum eli länkisäärisyys: syyt ja hoito

Viimeisin päivitys: 02 kesäkuu, 2021

Nimitys genu varum tulee latinankielen sanoista genu, joka tarkoittaa “polvi” ja varum, joka tarkoittaa “siirtyy pois päin kehon keskilinjasta”.

Tämä lääketieteellinen tila on normaali alle puolentoista vuoden ikäisillä vauvoilla. Jalat alkavat suoristua itsestään 12 kuukauden iässä tai kun lapset alkavat kävellä.

Jos lapset jalat eivät ala suoristua 2–3-vuoden iässä tai jos jalat alkavat kaartua enemmän, on syytä ottaa yhteyttä lastenlääkäriin. Tässä artikkelissa kerromme länkisäärisyyden merkeistä sekä mahdollisista hoitomuodoista.

Aiheuttaako genu varum muita oireita?

Länkisääriset lapset kävelevät usein varpaat käännettynä sisäänpäin. Tämän vuoksi he kaatuvat helpommin kuin muut lapset.

Yleensä tämä ongelma ratkeaa itsestään lapsen kasvaessa. Tästä virheasennosta kärsivillä henkilöillä se voi kuitenkin murrosiässä alkaa aiheuttamaan kipua nilkan, polven tai lonkan alueella.

Länkisäärisyys eli genu varum: syyt

Vauvojen jalat ovat luonnostaan hieman kaartuneet sisäänpäin. Tämä on täysin normaalia ja johtuu siitä että vauvojen on mahduttava kasvamaan äitinsä kohdussa.

Tällaista kaarevuutta kutsutaan fysiologiseksi kaartuvuudeksi. Lääkärit pitävät sitä normaalina lapsen kasvun ja kehityksen vaiheena. Joillakin lapsilla tämä tila voi johtua myös luumurtumista, jotka eivät ole parantuneet kunnolla.

Genu varum oikealla.
Jokaisen ihmisen alaraajat ovat erilaiset, ja polvet voivat olla lähempänä tai kauempana vartalon keskilinjasta.

Genu varum: diagnosointi

Länkisäärisyyden diagnosointi aloitetaan katsomalla henkilön sairaushistoriaa. Testejä tehdään yleensä lapsille jotka ovat yli kaksivuotiaita.

Fyysisten testien aikana lääkärit tarkkailevat näitä asioita:

  • Polvien välinen etäisyys lapsen maatessa selällään.
  • Kuinka lapsi kävelee ja näkyykö mahdollinen virheasento kävellessä.

Jos epämukavuutta ei esiinny ja lapsen jalat ovat symmetrisesti kaartuneet, tilannetta tyydytään yleensä vain tarkkailemaan. Toisin sanoen vanhempien on seurattava tarkasti lapsensa kehitystä nähdäkseen, parantuuko jalkojen kaartevuus ajan myötä.

Vain harvoissa tapauksissa tarvitaan ortopedin arviointia. Ammattilainen määrittelee, jos:

  • Jalat eivät suoristu itsestään.
  • Jos jalkojen kaartuminen on epäsymmetristä (jalat ovat taipuneet eri asteissa).
  • Lapsella on muita oireita, kuten kipua, ontumista, vaikeuksia kävellä ja juosta.

Usein näissä tapauksissa otetaan röntgenkuvat, erityisesti jos epäillään että lapsi sairastaa Blountin tautia. Kyse on kasvuhäiriöstä, jossa sääriluu on kääntynyt sisäänpäin. Valitettavasti tämä tila pahenee hitaasti ajan myötä. Asiantuntijat eivät vielä ymmärrä sen syitä.

Toinen länkisäärisyyden aiheuttaja on riisitauti. Se johtuu D-vitamiinin puutteesta. Riisitaudin havaitsemiseksi ortopedi määrää otettavaksi verikokeita.

Länkisäärien hoito

Lääkärit eivät suosittele mitään hoitoja, jos he toteavat jalkojen kaartumisen olevan fysiologista. Jalat suoristuvat itsestään lapsen kasvaessa. Asiantuntijat suosittelevat viemään lapsen lääkäriin puolen vuoden välein, jotta voidaan selvittää, suoristuvatko jalat itsestään.

Tällä hetkellä länkisäärisyyden hoitoon on tarjolla kahdenlaista hoitomuotoa. Ensimmäinen on ortopediset laitteet ja toinen leikkaus.

Ei-kirurginen hoito

Jotkut lapset saattavat tarvita ortopedisiä laitteita tai kipsin. Niitä käytetään silloin kun jalkojen virheasento on merkittävä tai kun lapsella on diagnosoitu Blountin tauti.

Riisitautia sairastaville henkilöille määrätään D-vitamiinia ja kalsiumia. Tämän lisäksi henkilöiden tulisi altistaa itseään auringonvalolle.

Kirurginen hoito

Ortopedi voi selvittää, edellyttääkö jalkojen kaartevuusaste leikkausta. Blountin taudin hoidossa jalkojen kaarevuus on usein varsin merkittävä, jolloin kirurginen operaatio on välttämätön.

Lääkärit voivat tehdä leikkauksen hyvin varhaisessa iässä. Erityistapauksissa se voidaan tehdä, kun lapsi on lopettanut kasvamisen. Päätös riippuu jalkojen kaarevuuden vakavuudesta ja leikkauksen tuomista eduista.

Hoitomuoto riippuu virheasennon vakavuudesta ja siitä, epäileekö lääkäri taustalla olevan jotain muuta sairautta tai fysiologista ongelmaa.

Toipuminen ja ennuste

Koska länkisäärisyys voi olla vain osa lapsen normaalia kehitystä, ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä ei juurikaan ole. Kuten yllä mainittu, monille lapsille tämä on vain kehitysvaihe.

Riisitaudin puhkeamista voidaan kuitenkin estää. Tämän sairauden välttämiseksi lasten tulisi leikkiä ulkona auringonvalossa.

Ennuste on hyvä lapsilla, jotka kärsivät fysiologisesta jalkojen kaarevuudesta. Useimmissa tapauksissa kaarevuus korjaantuu itsestään eikä lapsella ole vaikeuksia kävellä.

Kun vaikeaa jalkojen virheasentoa ei hoideta, se voi johtaa polvien tai lantion nivelrikkoon aikuiselämässä.

Genu varum ei ole aina fysiologinen tila

Lasten, joilla ilmenee fysiologista jalkojen kaarevuutta, ei tarvitse tehdä muutoksia päivittäiseen rutiiniinsa. He voivat kävellä, juosta ja leikkiä normaalisti. Itse asiassa he voivat olla yhtä aktiivisia kuten kaikki muutkin ikäisensä lapset.

Vanhempien on vain seurattava tarkasti lapsen kasvua ja kehitystä. Ota yhteyttä lastenlääkäriin, jos lapsen jalat eivät suoristu itsestään tai liikkumisesta tulee hankalaa.

Se saattaa kiinnostaa sinua...
D-vitamiinin puutos: kuka kärsii siitä todennäköisimmin?
Askel TerveyteenLue se Askel Terveyteen
D-vitamiinin puutos: kuka kärsii siitä todennäköisimmin?

Toisinaan, eri syistä, joistakin vitamiineista ja kivennäisaineista on kehossa puutosta. Tässä artikkelissa käsittelemme tarkemmin D-vitamiinin puutosta.



  • Baroni EL. Genu varo? Varo fisiológico. Medicina Infantil. 2013 Jun;20(2). Disponible en: https://www.medicinainfantil.org.ar/images/stories/volumen/2013/xx_2_133.pdf Consultado en febrero de 2021.
  • Macedonio Barral ZJ, Cruz Pérez EF, Iriarte Vincenti S, Arias C. Análisis de las deformaciones de la tibia humana a consecuencia del genu varum. Cuadernos Hospital de Clínicas. 2014;55(4):69-75.
  • Jalil A, Ferreyra C, Balla M. Genu varo artrósico inestable: seguimiento a 2 años. Rev. Asoc. Argent. Traumatol. Deporte. 2017:20-4.
  • Morgado I, Pérez AC, Moguel M, Pérez-Bustamante FJ, Torres LM. Guide for the clinical management of osteoarthritis of the hip and the knee. Rev Soc Esp Dolor 2005; 12: 289-302.
  • Domínguez Gasca, Luis Gerardo, Germán Navarro Vidaurri, and Luis Gerardo Domínguez Carrillo. “Tibias varas: enfermedad de Blount.” Atención Familiar 25.2: 86-87.