Emättimen etuseinämän laskeuma eli kystoseele: syyt ja hoito
Emättimen etuseinämän laskeuma eli kystoseele on vaiva, jossa virtsarakko laskeutuu tavanomaiselta paikaltaan ja painaa emättimen seinämää. Tämä johtuu alueen tukikudosten venymisestä ja heikkenemisestä.
Vaivasta kärsivien naisten lukumäärästä ei ole tietoa. Monet heistä eivät koe minkäänlaisia oireita tai mene lääkäriin. On kuitenkin arvioitu, että yli puolella synnyttäneistä naisista on jonkinasteinen lantion alueen elimen prolapsi.
Vaiva tunnetaan myös nimellä emättimen etuosan laskeuma, virtsarakon laskeuma ja laskeutunut virtsarakko. Tässä artikkelissa keskitymme vaivan aiheuttajiin ja hoitoon.
Mikä on emättimen etuseinämän laskeuma?
Lantion alueen elimistä puhuttaessa tarkoitetaan virtsarakkoa, kohtua ja suolistoa. Näitä kaikkia pitävät paikoillaan lantionpohjan lihakset ja sidekudokset.
Kun nämä lihakset ja kudokset eivät suoriudu tehtävästään kunnolla, virtsarakko voi liukua pois paikaltaan. Tällöin rakko alkaa painaa emättimen etuseinämää ja ilmenee emättimen etuosan laskeuma eli kystoseele.
Vaiva aiheuttaa lantiossa paineentunnetta ja joskus emättimen kyhmyn, joka joissakin tapauksissa voidaan tuntea. Usein ongelmia esiintyy myös virtsaamisen kanssa: virtsaaminen on vaikeaa, virtsaamistarve lisääntyy, rakko ei tunnu tyhjenevän kunnolla tai esiintyy virtsanpidätyskyvyttömyyttä.
Saatat pitää tästäkin artikkelista: Syyt virtsan vaahtoamiseen – ja milloin on syytä hakea apua
Emättimen etuseinämän laskeuma: syyt
Emättimen etuseinämän laskeuma eli kystoseele johtuu virtsarakkoa paikallaan pitävien lihasten, jänteiden ja muiden kudosten venymisestä ja heikkenemisestä. Mistä tämä sitten johtuu?
Joskus se johtuu vain ikääntymisestä. Ikääntymisen myötä lihakset ja jänteet haurastuvat. Emättimen etuseinämän laskeuma voi kuitenkin syntyä missä iässä tahansa kroonisen rasituksen tai ruumiinvamman seurauksena.
Yleisin syy vaivaan on synnytys. Sitä ilmenee myös toistuvasta ummetuksesta tai kroonisesta yskästä kärsivillä ihmisillä.
Se voi ilmaantua myös lantion alueen leikkauksen jälkeen tai ihmisille, joilla on alla piileviä sairauksia, esimerkiksi Ehlers-Danlosin oireyhtymä.
Pidätkö tästä artikkelista? Saatat haluta lukea myös tämän: Mitä tiedät emättimen hiivasienitulehduksesta?
Riskitekijät
Seuraavien voidaan sanoa olevan emättimen etuseinämän laskeuman pääasiallisia riskitekijöitä:
- Lukuisat raskaudet
- Vauvojen korkea syntymäpaino
- Alatiesynnytys, erityisesti välineavusteinen
- Vaihdevuodet (estrogeenituotanto laskee, mikä edistää kudosten löystymistä)
- Aiempi kohdunpoisto tai lantion rekonstruktioleikkaus
- Toistuva raskaiden painojen nostelu
- Lihavuus
Ei-kirurgiset hoidot
Jos emättimen etuseinämän laskeuma on lievä, se ei välttämättä vaadi mitään erityistä hoitoa. Tekijät kuten ikä, yleinen terveydentila, vaivan vaikeusaste, toive lasten hankkimisesta tulevaisuudessa ja seksuaalinen aktiivisuus otetaan huomioon parasta hoitoa määritettäessä.
Periaatteessa valittavana on konservatiivinen ja ei-kajoava hoito. Vaihtoehtoja on kaksi: lantionpohjan harjoitteet ja pessaari.
Lantionpohjan harjoitteet
Nämä tunnetaan paremmin Kegel-harjoituksina, ja niillä pyritään vahvistamaan lantionpohjan lihaksia. Lihaksia supistetaan ja pidetään supistettuina jonkin aikaa, ja harjoituksia toistetaan 10 kertaa päivässä.
Fysioterapeutti tai lääkäri voi opettaa oikean tavan tehdä niitä.
Pessaari
Pessaari on kuminen tai muovinen rengas, joka työnnetään emättimeen emättimen seinämän tukemiseksi. Tämä antaa tukea virtsarakolle.
Laite ei paranna emättimen etuseinämän laskeumaa, mutta se lievittää oireita. Laite tulisi välillä poistaa ja puhdistaa.
Emättimen etuseinämän laskeuman kirurginen hoito
Jos ei-kirurgiset hoidot emättimen etuseinämän laskeumaan eivät tehoa tai vaiva on hyvin vaikea-asteinen, tulisi harkita leikkausta. Toimenpiteessä saatetaan korjata kystoseele, asettaa virtsaputkeen tukinauha tai tehdä molemmat.
Emättimen etuseinämän laskeuman korjausleikkaus
Leikkausta kutsutaan myös anterioriseksi kolporafiaksi. Tavoitteena on palauttaa virtsarakko oikealle paikalleen.
Leikkauksessa kiristetään kyseisiä lihaksia ja kudoksia ompeleilla uuden laskeuman ehkäisemiseksi. Jos esiintyy inkontinenssia, se voidaan korjata samalla toimenpiteellä.
Leikkaus virtsaputken tukinauhan asettamiseksi
Tämä on yksi vaihtoehto emättimen etuseinämän prolapsin korjaamiseksi. Siinä asetetaan pala verkkoa virtsaputken ympärille ja päät liitetään häpyluuhun. Verkko on pysyvä, ja sen tarkoitus on sama kuin aiemmassa tapauksessa: palauttaa virtsarakko oikealle paikalleen ja estää sen siirtyminen.
Onko emättimen etuseinämän laskeuma ehkäistävissä?
Emättimen etuseinämän laskeumaa ei sinänsä voi ehkäistä, mutta tietyillä toimenpiteillä sen riskiä voidaan kyllä pienentää. Tehokkain tapa ovat Kegel-harjoitukset, joita jokaisen naisen tulisi tehdä usein.
Lisäksi on suositeltavaa pitää paino sopivissa lukemissa, saada krooninen yskä ja ummetus kuriin sekä nostaa painavia esineitä oikealla tekniikalla. Emättimen etuseinämän laskeuma on korjattavissa leikkauksella, mutta joissakin tapauksissa se uusiutuu.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- García López, A. J. (2002). Prolapso de órganos pélvicos. Iatreia, 15(1), 56-67.
- Boggio, G. S. (1975). Tratamiento quirúrgico de la relajación de la pared anterior de la vagina. Revista Peruana de Ginecología y Obstetricia, 21(1-2-3), 167-171.
- Delgado, David, José Grande, and Jorge Salvador. “Colpopexia anterior y uretrosuspensión con monoprótesis en el tratamiento quirúrgico del cistocele e incontinencia urinaria de esfuerzo.” Revista Peruana de Ginecología y Obstetricia 56.1 (2010): 33-39.
- Palma, P., Riccetto, C., Hernández, M., & Olivares, J. M. (2008). Prolapsos urogenitales: Revisión de conceptos. Actas urológicas españolas, 32(6), 618-623.
- Solá, Vicente, Paolo Ricci, and Enríque Guiloff. “Mallas protésicas en el tratamiento quirúrgico del prolapso genital en la mujer.” Rev. Med. Clin. Condes (2005): 168-179.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.