Diabetes lisää murtumien riskiä

03 lokakuu, 2020
Diabetesta sairastavat potilaat kohtaavat usein jossakin vaiheessa elämäänsä normaalia suuremman riskin kärsiä luunmurtumista. Tässä artikkelissa kerromme tarkemmin, mihin luihin tämä tila vaikuttaa eniten ja millä keinoilla voimme parhaamme mukaan estää luunmurtumat.

Diabeteksella on useita eri komplikaatioita, joista yksi huomionarvoinen seuraus on se, että diabetes lisää murtumien riskiä. Vaikka kyseessä on metabolinen sairaus, se ei vaikuta pelkästään erilaisten aineiden läsnäoloon veressä. Kun verensokeri nousee, myös muiden patologioiden riski potilaalla lisääntyy.

Useat eri syyt vaikuttavat siihen, että verenkierrossa lisääntynyt sokeri vaikuttaa luukudokseen. Tämän välttämiseksi voimme kuitenkin toteuttaa useita ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä. Mitä meidän tulisi sitten kyseisestä aiheesta tietää?

Diabetesta sairastavien aineenvaihdunta

Diabetes on metabolinen sairaus. Sen ensisijainen merkki on veressä sijaitsevan sokeripitoisuuden nousu, joka yleensä havaitaan tyhjästä vatsasta.

Metabolisena patologiana diabetes vaikuttaa paitsi verensokeriin myös muuttaa elimistön lipidi-, proteiini- ja mineraalitasoihin. Insuliini, joka on tässä tapauksessa patologian takia muuttunut hormoni, vaikuttaa kehon moniin eri prosesseihin.

Tunnetuimpiin diabeteksen komplikaatioihin, kuten sydämeen ja verisuoniin sekä munuaisiin liittyvien seurausten lisäksi on mainittava, että diabetes lisää murtumien riskiä. Luimme riippuvat nimittäin elimistömme kalsiumpitoisuuksista sekä luusolujen kyvystä tuottaa luita.

Diabeteksen ensisijainen merkki on veressä sijaitsevan sokeripitoisuuden nousu, joka yleensä havaitaan tyhjästä vatsasta
Veren glukoosipitoisuuden lisäksi insuliinin muutos johtaa sydämeen, verisuoniin sekä luustoon liittyviin ongelmiin.

Murtumien syyt

Tutkimusten mukaan sekä diabetesta sairastavilla miehillä että naisilla on normaalia suurempi luunmurtumien riski. Sekä hormonaaliset muutokset, elimistön tulehdustila että jotkut lääkkeet liittyvät tämän komplikaation syntyyn. Mitä muita mahdollisia laukaisijoita tälle lisääntyneelle luunmurtumien riskille sitten on olemassa?

Neuropatia

Pitkäaikainen korkea verensokeri vahingoittaa hermosolujen rasvakerrosta. Näin hermot, erityisesti alaraajoissa, alkavat välittää hermoimpulsseja vähemmän tehokkaasti. Vastaavasti diabeettinen neuropatia häiritsee tätä tasapainoa, jolloin diabeteksesta kärsivillä ihmisillä on yleensä tapana kaatuilla ja menettää tasapainonsa terveitä ihmisiä useammin.

Dysautonomia eli tahdosta riippumattoman hermoston häiriöt

Tämä termi viittaa hermoston, erityisesti autonomisen, heikkoon toimintaan. Autonominen hermosto on osa hermoja, jotka säätelevät ja ohjaavat kaikkia kehomme automaattisia toimintoja, eli toisin sanoen sellaisia toimintoja, jotka eivät tarvitse suoraa ja tietoista komentoa.

Tästä syystä diabeettisessa dysautonomiassa potilailla on vaikeuksia ylläpitää verenpainetta seisomaan noustessaan, mikä puolestaan aiheuttaa pyörtymistä ja huimausta, mitä taas seuraa kaatuminen ja tästä johtuvat luunmurtumat.

Osteoporoosi

Osteoporoosin kehittyminen on yleisempää diabeetikoilla kuin millään muulla väestöllä. Insuliini on anabolinen hormoni, joka stimuloi kudosten valmistusta. Diabetestä sairastavilla ihmisillä tämän hormonin toiminta ja tuotanto kehossa on puutteellista, minkä vuoksi luuston korjausprosessi hidastuu.

Retinopatia

Toinen tärkeä diabeteksen komplikaatio on diabeettinen retinopatia. Silmän verkkokalvojen pienet valtimot hajoavat hyytymättä, jolloin näkö heikentyy. Tästä syystä loogisesti kaikki silmien visuaaliset häiriöt lisäävät kaatumisen ja tätä kautta luiden murtumisen mahdollisuutta.

Kiinnostuiko aiheesta? Lue täältä lisää: Kuinka kasvattaa diabetesta sairastava lapsi?

Mitkä murtumat ovat yleisimpiä diabeetikoilla?

Useat diabetesta sairastavilla potilailla teetetyt tutkimukset ovat pystyneet määrittämään murtumien suhteellisen esiintymistiheyden. Tämä ohjaa keskimäärin sitä, mitkä kehon osat ovat niitä, jotka voivat vaurioitua näissä tilanteissa eniten.

Ensinnäkin on 1-tyypin diabetes, joka on diabeteksen muoto, jossa elimistö ole tuota tarpeeksi insuliinia. Tässä tapauksessa siitä kärsivät ihmiset tarvitsevat insuliinia ulkoisesti ja keinotekoisesti. Tässä tilassa osteoporoosi on paljon yleisempi, samalla tapaa kuin näköön liittyvät häiriöt.

Hypoglykemialla on myös keskeinen rooli tässä tapauksessa, sillä insuliinin otolla on tapana sekoittua sopivien annosten suhteen päivän mittaan. Kun sokeritasot laskevat, ihminen kärsii huimauksesta, jonka seurauksena voi olla kaatuminen.

Yleisimmät 1-tyypin diabeteksen murtumat ovat lonkan ja selkärangan murtumat. Näitä murtumia havaittiin erityisesti niillä, joilla diabetekseen liittyi myös muita komorbiditeettejä, kuten sydämeen, verisuoniin ja munuaisiin liittyviä sairauksia.

Toisaalta taas 2-tyypin diabeteksessa yleisimpiä murtumia ovat kyynärvarren ja lonkan murtumat. Vaikka näiden potilaiden luun tiheys ei ole kovin erilainen muuhun väestöön verrattuna, sokerin epäillään vaikuttavan tässä tapauksessa luuston mekaniikkaan.

Diabetes lisää murtumien riskiä erityisesti niillä ihmisillä, jotka viettävät paljon aikaa istuen
Diabeteksen tyyppi auttaa selvittämään, millaisille luunmurtumille potilas voi todennäköisemmin altistua. Tämän ansiosta onkin mahdollista toteuttaa ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä.

Sinua saattaa myös kiinnostaa: Näin hallitset tyypin 2 diabetesta luontaishoidoilla

Kuinka luunmurtumien riskiä voidaan diabeteksen tapauksessa ehkäistä?

Tilastot ovat osoittaneet, että diabetes lisää murtumien riskiä potilailla, joten kannattaa ryhtyä ennalta ehkäiseviin toimiin niiden estämiseksi. Verensokerin tasojen hallinnan lisäksi potilaat voivat sovittaa jokapäiväiseen elämäänsä useita muita toimenpiteitä ennusteen parantamiseksi.

Kuten jo aikaisemmin sanoimme, ensinnäkin on ensiarvoisen tärkeää, että potilas kuuntelee ja seuraa lääkärin antamia ohjeita. Sokeriarvot on pidettävä normaalien rajojen sisällä sekä ruokavalion ja lääkityksen avulla, jotta vakavia komplikaatioita, kuten sydän- ja verisuonisairauksia sekä munuaisongelmia, ei esiintyisi.

Myös liikunnan harrastaminen on yksi avainasemassa olevista tekijöistä silloin, kun puhumme diabeteksen hallinnasta ja sen aiheuttamien seurausten ehkäisystä. Diabetes lisää murtumien riskiä erityisesti niillä ihmisillä, jotka viettävät paljon aikaa istuen ja joilla on pienempi lihasmassa, joten urheilu ei pelkästään lisää sokereiden pääsyä lihakseen, vaan vahvistaa samalla myös luukudosta.

D-vitamiinin saannin varmistaminen on toinen asia, josta on huolehdittava. D-vitamiinia saamme esimerkiksi silloin, kun vietämme riittävästi aikaa ulkona auringossa. Tarvittaessa tämän vitamiinin saantia tulee kuitenkin täydentää keinotekoisesti ravintolisillä. Tässä mielessä on järkevää kääntyä lääkärin puoleen oman yksilöllisen vitamiinitarpeen selvittämiseksi.

Myös vihreät lehtivihannekset ovat loistava vaihtoehto D-vitamiinin ja kalsiumin sisällyttämiseksi osaksi ruokavaliota, samoin maitotuotteet. Näiden elintarvikkeiden säännöllinen saanti auttaa luustoa sekä uudistumaan että säilyttämään niiden tiheyden, mikä puolestaan laskee pienistä iskuista ja vammoista johtuvia luunmurtumia.

Luuston kokonaismineraalitiheyden mittaus auttaa

Diabetesta sairastaville potilaiden tapauksessa ennalta ehkäisevien toimenpiteiden lisäksi on tärkeää, että heille suoritetaan luuston kokonaismineraalitiheyden mittaus. Tämä tutkimus mittaa nimensä mukaisesti luuston tiheyttä ja antaa mahdollisuuden tietää, onko luunmurtumien riski suurempi heikentyneen kudoksen takia.

Oli tilanne sitten mikä tahansa, jokainen voi itse omilla valinnoillaan ja toimillaan pyrkiä hallitsemaan taudin etenemistä sekä soveltaa sen hoitoon erilaisia toimenpiteitä. Yhdessä lääkärin kanssa on lisäksi mahdollista seurata sairauden etenemistä sekä määritellä tarvittavien varotoimien toteuttamisen ja vähentää tätä kautta myös mahdollisten luunmurtumien riskiä.

  • Avogaro, Angelo, et al. “Continued efforts to translate diabetes cardiovascular outcome trials into clinical practice.” Cardiovascular Diabetology 15.1 (2016): 111.
  • Velasco, M. Botas, et al. “Actualización en el diagnóstico, tratamiento y prevención de la neuropatía diabética periférica.” Angiología 69.3 (2017): 174-181.
  • Moreno, Luis, and Mayra Guerrero. “Características de la neuropatía autonómica cardiovascular en pacientes con Diabetes Mellitus tipo 2.” Boletín Médico de Postgrado 35.1 (2019): 48-53.
  • Romero-Aroca, Pedro, and R. Sagarra. “La retinopatía diabética e hipertensiva.” Revista COMCORDOBA 14.7 (2018): 382-393.
  • Martínez, Sonsoles Botella, et al. “La paradoja diabética: densidad mineral ósea y fractura en la diabetes tipo 2.” Endocrinología y Nutrición 63.9 (2016): 495-501.
  • Formiga, Francesc, María Daniela Freitez Ferreira, and Abelardo Montero. “Diabetes mellitus y riesgo de fractura de cadera. Revisión sistemática.” Revista Española de Geriatría y Gerontología 55.1 (2020): 34-41.
  • Martínez Laguna, Daniel. Efecto de la diabetes mellitus tipo 2 sobre la incidencia de fractura osteoporótica. 2017.
  • Navarro Despaigne, Daysi Antonia, and Alina Acosta Cedeño. “Osteoporosis y tratamiento para la diabetes mellitus.” Revista Cubana de Endocrinología 30.1 (2019): 50-53.
  • de Endocrinología Diabetes, Asociación Colombiana. “Metabolismo Óseo.” Revista Colombiana de Endocrinología, Diabetes & Metabolismo 4.2 (2017): 89-90.
  • Duran-Agüero, Samuel, Leslie Landaeta-Díaz, and Lilia Yadira Cortes. “Consumo de lacteos y asociacion con diabetes e hipertensión.” Revista chilena de nutrición 46.6 (2019): 776-782.