Capgrasin oireyhtymä: mystinen sairaus

Kuvittele, että joku tuntemasi ihminen, joka käyttäytyy normaalilla tavalla sosiaalisissa piireissä, muuttuukin yhtäkkiä: uskomus ottaa vallan tästä ihmisestä. Oletetaan, että tämä henkilö ei enää tunnista omaa äitiänsä. Mikä pahempaa, hän uskoo palavasti, että hänen äitinsä ei ole kuka hän sanoo olevansa, ja että hänen oikea äitinsä on vaihdettu identtiseen huijariin. Kyseessä on Capgrasin oireyhtymä.

Capgrasin oireyhtymä on psykoottinen sairaus. Potilas kärsii harhaluuloista, joissa joku hänen läheisistä ihmisistään on korvattu toisella henkilöllä. Toisin sanoen: identtisellä korvaajalla. Tämä aiheuttaa voimakkaan pelko- ja hylkäysreaktion. Tavallisesti epäilyn kohteina ovat perheenjäsenet, jotka asuvat potilaan kanssa.

Etymologia

Capgrasin oireyhtymä on nimetty sen henkilön mukaan, joka havaitsi ensimmäisen tällaisen tapauksen. Ranskalainen psykiatri Jean Marie Joseph Capgras havaitsi oireyhtymän 1900-luvulla. Hän kutsui sitä “kaksoisilluusioksi” 1920-luvun alussa.

Capgras kirjasi tapauksen, jossa 74-vuotias nainen uskoi vieraan ihmisen tulleen hänen aviomiehensä tilalle. Potilas tunnisti muut perheenjäsenensä ongelmitta. Ainoa poikkeus oli hänen aviomiehensä. Ennen tätä tapausta Capgrasista ei tiedetty mitään.

Capgrasin oireyhtymän oireet

Tämän sairauden selvimmät oireet ovat perheenjäsenen hylkäys tai välttely. Normaalisti kyseessä on henkilö, johon potilaalla on jonkinlainen tunneside.

Itse asiassa psykiatrian asiantuntijat luokittelevat sen henkisen tunnistamisen puutteeksi. Toisin sanoen potilas tunnistaa edessään olevat kasvot. Hän ei kuitenkaan muista henkistä yhteyttä, joka aikoinaan sitoi hänet tuohon ihmiseen. Siitä johtuen hän näkee vain vieraan ihmisen.

Monissa tapauksissa Capgrasin oireyhtymän oireet ovat samankaltaisia muiden dissosiaatiohäiriöiden kanssa. Näihin häiriöihin liittyy eri sairauksia. Joitakin esimerkkejä ovat: vainoharhaiset ajatukset, houraileva vakaumus ja vakavat ongelmat perheen tai kumppanin kanssa, kun suhteet muihin pysyy samana.

Sinua saattaa kiinnostaa: Henkisesti vahvojen ihmisten 7 tunnuspiirrettä

Aiheuttajat

Tästä sairaudesta on tehty vain vähän tutkimuksia, mikä tekee sen aiheuttajien tuntemisesta vaikeaa. Capgrasin muiden psykiatristen sairauksien kanssa jakamat yhtäläisyydet tuottavat myös toisen vaikeuden. Periaatteessa se viittaa siihen, että tarvitaan lisää tutkimuksia.

90-luvun aikana tehtiin useita tutkimuksia ja tutkimusprojekteja tämän ihmisen käyttäytymisen vääristymän mahdollisista aiheuttajista. Alla on lista joistakin merkittävimmistä havainnoista:

• 1990-luvulla British Journal of Psychiatry -lehti julkaisi tutkimuksen, jossa psykologit Haydn Ellis ja Andy Young olettivat, että Capgrasin oireyhtymästä kärsivillä potilailla saattoi olla prosopagnosian päinvastainen sairaus. Toisin sanoen potilaan tietoinen kyky tunnistaa kasvot pysyi ennallaan. Mutta heidän mukaansa potilaalla oli mahdollisia vahinkoja prosessissa, joka on automaattisesti vastuussa henkisen arvon aktivoinnista noissa kasvoissa. Kun potilas ei kykene siihen, hän ei pysty tunnistamaan läheistä ihmistä.
• Vuonna 1997 Haydn Ellis ja hänen työkaverinsa julkaisivat tutkimuksen viidestä potilaasta, jotka kärsivät Capgrasin deliriumista (kaikki olivat skitsofreniapotilaita). He vahvistivat, että huolimatta siitä, että siinä on kyse kasvojen tiedostavasta tunnistamisesta, potilas ei osoittanut tavallista, automaattista vastausta henkiseen aktivointiin.

Diagnoosi

Jotta tämä sairaus voitaisiin diagnosoida, tulee neurologien ja psykiatrien suorittaa seuraavat testit: 

• Suullinen käsitteellistäminen ja sujuvuus: arvioi kielenkäyttöä, sillä potilaan on taipumus osoittaa heikentynyttä verbaalista sujuvuutta.
• Älykkyystesti (WAIS): mittaa avaruudellista ja rakenteellista havaitsemiskykyä.
• Moniajotesti: testaa toimintataitoja, jotka ovat vahvasti etuaivolohkosta riippuvaisia.
• Suulliset testit: testaa muistia, sillä muistinmenetys on joidenkin Capgrasin oireyhtymästä kärsivien potilaiden oire.

Hoito

Valitettavasti emme tiedä Capgrasin oireyhtymän aiheuttajia. Siitä syystä tälle sairaudelle ei ole vieläkään tiettyä hoitokeinoa. Tämänhetkisenä hoitokeinona ovat lievittävät lääkkeet. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hoidolla pyritään pääasiassa hallitsemaan oireita. Ja niitä hallitaan käyttämällä psykiatrisia hoitoja kuten:

• Lääkärit määräävät yleensä kouristuslääkkeitä sitä tukevan hoidon lisäksi.
• Psykologinen terapia pyrkii auttamaan potilasta kognitiivisen uudelleenrakentamisen kanssa.
• Lääkemääräyksiin voi myös kuulua neuroleptejä, jotka taistelevat harhaisia vakaumuksia vastaan, joita tämä oireyhtymä aiheuttaa. Myös anksiolyytteja voidaan käyttää.