Bulimian eri muodot
Kirjoittanut ja tarkastanut ravitsemusterapeutti Florencia Villafañe
Kuten tieteelliset artikkelit ovat esittäneet, bulimia on yksi yleisimmistä syömishäiriöistä nuorten keskuudessa, erityisesti naisilla. Mutta tiesitkö, että bulimiaa on eri muotoja? Vaikka monet ovat kyllä kuulleet tästä sairaudesta, kaikki eivät tiedä kuinka se ilmenee. Tässä artikkelissa esittelemme bulimian eri muodot.
Bulimian oireet ja siihen liittyvät tekijät ovat melko moninaiset. Yleensä bulimia mielletään sosiaalisista paineista johtuvaksi haluksi saada täydellinen vartalo. Jos haluat tietää aiheesta lisää, kehotamme jatkamaan lukemista.
Mitä bulimia on?
Bulimia, toiselta nimeltään “bulimia nervosa”, on syömishäiriö, jolle on ominaista toistuva ahmiminen ja sitä seuraavat kompensoivat toimet, kuten tahallinen oksentaminen, laksatiivien käyttö, paastoaminen tai raju liikunta. Tämän tarkoituksena on välttää lihominen.
Yleensä diagnoosi edellyttää sitä, että oireita ilmenee ainakin kahdesti viikossa yli kolmen kuukauden ajan. Bulimia on tärkeää erottaa ahmimishäiriöstä (BED), johon ei kuulu ahmimista kompensoivaa toimintaa.
Bulimiasta kärsivillä henkilöillä ruokailutottumusten muutokset ja pakonomainen, kontrolloiva suhtautuminen omaan painoon saavat aikaan psykososiaalista ja fyysistä heikkenemistä. Tämä puolestaan kehittyy aliravitsemuksen tilaksi, mikä vaikuttaa elimistön tärkeimpiin toimintoihin, erityisesti aivotoimintaan.
Vaikka bulimia koskettaa erityisesti naisväestöä, sitä esiintyy myös miehillä sekä lapsilla ja esiteini-ikäisillä sukupuolesta riippumatta. Yleisesti ottaen ahmiminen alkaa dieetillä olon jälkeen. Sairauden kulku voi olla kroonista, tai kohtauksia voi ilmetä vain aika ajoin.
Espanjan lastentautiyhdistyksen julkaisemassa artikkelissa todetaan, että bulimia kehittyy suuremmalla todennäköisyydellä niille, jotka tekevät mallintöitä tai harrastavat esimerkiksi tanssia, urheilua tai rytmistä voimistelua.
Käy lukemassa myös: Ruokahaluttomuus: oireet ja seuraukset
Bulimian eri muodot
Bulimiaa sairastavilla henkilöillä on nähtävissä jatkuvaa huolta omasta kehosta ja painosta, mistä syystä monilla heistä on tapana rajoittaa tiettyjen ruokien syömistä ja ryhtyä äärimmäisille dieeteille. Tutkimuksen “Bulimia nervosa ja sen alatyypit” mukaan voimme jakaa bulimian kahteen luokkaan. Kerromme niistä tarkemmin alla.
Bulimia, johon liittyy tyhjennysvaihe
Tällaisesta bulimiasta kärsivä henkilö käyttää tavallisesti laksatiiveja, diureetteja ja muita aineenvaihduntaan vaikuttavia lääkkeitä ahmimisen kompensoimiseksi. He myös oksentavat tahallisesti sekä käyttävät peräruiskeita ja muita menetelmiä, joilla he voivat “kumota” liiallisten ruokamäärien syömisen.
Tämän tyypin bulimian tunnusomainen piirre on se, että henkilö tavallisesti hankkiutuu syödystä ruoasta eroon salassa. Riippumatta siitä kuinka tai milloin tämä tehdään, ajan myötä elimistö alkaa kärsiä sen haitoista: aina kurkun vaurioista hampaiden ja ruoansulatuskanavan ongelmiin, vain muutamia mainitaksemme.
Bulimia ilman tyhjennysvaihetta
Toisin kuin aiemmassa muodossa, tämän tyypin bulimiaan ei kuulu tyhjennystä, vaan henkilöillä esiintyy pikemminkin muunlaista kompensoivaa toimintaa ahmimisen jälkeen. He olettavat, että syöty ruoka sulaa ja imeytyy elimistöön joka tapauksessa, joten he eivät turvaudu oksentamiseen tai laksatiiveihin.
Sen sijaan he saattavat “kompensoida syömistä” esimerkiksi harrastamalla liiallisesti liikuntaa tai paastoamalla pitkiä aikoja.
Mitkä ovat bulimiaa sairastavan riskit?
Kumpikin bulimian alatyyppi vaikuttaa haitallisesti terveyteen. Kun joku sairastaa bulimiaa pitkän aikaa, tai jos se on toistuva ongelma, se voi aiheuttaa seuraavaa:
- Munuaisten vajaatoiminta
- Kemiallinen tai elektrolyyttien epätasapaino
- Hampaiden reiät
- Ruoansulatusongelmat tai ummetus
- Nestevaje
- Ravintoainepuutokset
- Sydänongelmat
- Iensairaus
Kuinka bulimiaa voidaan hoitaa?
Bulimia nervosan hoito vaihtelee henkilöstä toiseen riippuen siitä, millä tavoin sairaus ilmenee. Koska kyseessä on kuitenkin psyykkistä alkuperää oleva sairaus, tieteellinen näyttö esittää, että hoidossa ei tulisi keskittyä ainoastaan ravintoon ja ravitsemuskasvatukseen, vaan myös psyykkiseen terveyteen.
Yksi pääasiallisista tavoitteista on kehittää terve ja myötämielinen suhde ruokaan. Ammattilainen saattaa ottaa käyttöön seuraavat menetelmät:
- Masennuslääkkeiden käyttö, siten ja silloin kun ammattilainen ehdottaa
- Yksilön ja perheen psykoterapia
- Ravitsemuskasvatus aiheeseen erikoistuneelta asiantuntijalta
- Joissakin tapauksissa saatetaan tarvita sairaalaanottoa
On olemassa myös keskuksia ja hoito-ohjelmia, jotka tarjoavat potilaille tukea ja huomiota 24 tuntia vuorokaudessa.
Sinua saattaa kiinnostaa myös: Autistilasten syömishäiriöt
Kaikki bulimian eri muodot vaativat asiantuntijan apua
Kaikki bulimian eri muodot edellyttävät ammattilaisen väliintuloa. Sairaus ei parane itsestään, vaan yleensä itse asiassa pahenee ajan myötä. Tästä syystä varhainen diagnoosi on oleellisen tärkeä.
Kaikkiin varoitusmerkkeihin tulee kiinnittää huomiota. Lääkärit, ravitsemusasiantuntijat ja psykologit voivat ohjata bulimiaa sairastavia kohti terveempiä syömistottumuksia sairauden voittamiseksi.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Glazer, K. B., Sonneville, K. R., Micali, N., Swanson, S. A., Crosby, R., Horton, N. J., … & Field, A. E. (2019). The course of eating disorders involving bingeing and purging among adolescent girls: Prevalence, stability, and transitions. Journal of Adolescent Health, 64(2), 165-171.
- Nagl, M., Jacobi, C., Paul, M., Beesdo-Baum, K., Höfler, M., Lieb, R., & Wittchen, H. U. (2016). Prevalence, incidence, and natural course of anorexia and bulimia nervosa among adolescents and young adults. European child & adolescent psychiatry, 25(8), 903-918.
- Acerete, D. M., Trabazo, R. L., & Ferri, N. L. (2013). Trastornos del comportamiento alimentario: Anorexia nerviosa y bulimia nerviosa. Protocolo AEPED. Capítulo, 7.
- Rava, M. F., & Silber, T. J. (2004). Bulimia nerviosa (Parte 1): Historia. Definición, epidemiología, cuadro clínico y complicaciones. Archivos argentinos de pediatría, 102(5), 353-363.
- Puentes, M. S. (2005). La bulimia nerviosa y sus subtipos. Diversitas, 1(1), 79-87.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.