Asentohuimaus: ehkäisy ja hoito

Asentohuimaus on poikkeava tila, joka tulee ja menee itsestään. Se vaatii usein yksinkertaisen hoitokeinon, johon saat ohjeet lääkäriltä.
Asentohuimaus: ehkäisy ja hoito

Viimeisin päivitys: 16 joulukuu, 2020

Asentohuimaus on hyvänlaatuinen sairaus, joka on yleistä 40-50 vuoden iässä. Sen syytä ei tunneta yli 50 % tapauksista ja se menee usein ohi itsestään.

Yksi kolmesta ihmisestä kärsii asentohuimauksesta jossakin vaiheessa elämää. Se on melkein aina väliaikaista, eikä siihen liity mitään vakavia seurauksia. Barany havaitsi sairauden ensimmäistä kertaa vuonna 1921, eikä siihen ole mitään erityistä hoitoa.

Arviot osoittavat, että 2,5 % väestöstä kokee vakavaa asentohuimausta vähintään kerran elämässä. Esiintyvyys lisääntyy ihmisten ikääntyessä ja jopa 9 % yli 60-vuotiaasta väestöstä kärsii asentohuimauksesta ja tarvitsee lääkärin apua.

Mitä asentohuimaus tarkoittaa?

Asentohuimaus määritellään kehon luomaksi illuusioliikkeeksi. Se on tunne, jossa keho tuntuu pyörivän, keinuvan tai tärisevän. Se on yleensä lyhytkestoinen, mutta toistuva kokemus.

Asentohuimaus syntyy, kun ihminen kokee illuusion liikkeestä pään liikuttamisen jälkeen. Tällainen huimaus on tunne, joka vaihtelee lievästä voimakkaaseen. Se on melko ärsyttävää, mutta harvoin vakavaa.

Tämä sairaus voidaan jakaa kahteen eri luokkaan:

  • Asentohuimaus on perifeerinen; se on kaikista tavallinen tyyppi, joka ei ole merkki terveysongelmasta.
  • Keskushermostohuimaus on vakava tyyppi ja siihen liittyy aivosairaus; kohtaukset kestävät pidempään ja ovat yleensä voimakkaampia.
Asentohuimaus aiheuttaa pyörimisen tunnetta.
Asentohuimaus aiheuttaa näön sumentumista, huimaavaa tunnetta sekä korvien tukkeutumista.

Sinua saattaa myös kiinnostaa: Matkapahoinvointi: miksi sitä esiintyy?

Tunnista ongelma

Asentohuimauksen perusoire on tunne liikkeestä, joka aiheuttaa tasapainon menetyksen. Useimmat ihmiset kuvaavat sitä pyörrytyksen tai huimauksen tunteeksi. Siihen liittyy toisinaan pahoinvointia tai oksentelua sekä korvien tukkeutumista. Se aiheuttaa myös tunteen siitä, että ympäristö on liikkeessä ja esiintyy huimausta.

Tällaiset kohtaukset tapahtuvat yleensä äkillisesti, eivätkä ne kestä minuuttia kauempaa. Ne laukeavat usein kun ihminen liikuttaa päätään ja ne vaihtelevat voimakkuudeltaan. Asentohuimaus voi olla toistuvaa. Se voi mennä hetkeksi ohi ja palata sitten myöhemmin takaisin.

Lääkäri voi diagnosoida sairauden tekemänsä kliinisen haastattelun sekä fyysisen arvioinnin perusteella. Hän saattaa tehdä asian varmistamiseksi myös erilaisia testejä, kuten elektronistagmografia, videonistagmografia ja jopa magneettikuvaus (MRI).

Kuinka asentohuimausta voidaan ehkäistä?

Asentohuimauksen syyn määritteleminen on mahdotonta yli puolessa tapauksista. Sairauteen ei yleisesti ottaen liity mitään merkittäviä riskitekijöitä, mutta se on yleisempää ihmisillä, joiden perheessä on esiintynyt kyseistä sairautta tai jotka ovat kärsineet korvatulehduksista tai saaneet iskun päähän (vaikka se ei olisikaan ollut vakava).

Useimmat tapaukset johtuvat sisäkorvassa olevasta ongelmasta. Korvan sisällä on putkia, jotka ovat täynnä nestettä, joka liikkuu ihmisen liikkuessa. Toisinaan nesteessä kelluu pieniä kalsiumhiukkasia, joiden siirtymisen aivot havaitsevat, vaikka ihminen olisi paikallaan.

Tällainen huimaus liittyy suoraan pään liikkeisiin, joten paras tapa sen ehkäisemiseksi on vältellä pään nopeita tai äkillisiä liikkeitä. On myös tärkeää välttää stressiä ja hermostoa yllyttävien aineiden kulutusta.

Korvassa piilee suurin osa asentohuimausta aiheuttavista syistä.

Asentohuimaus: kuinka sitä hoidetaan?

Huimauksen tunteen vähentämiseen on olemassa lääkkeitä. Eppley-asentohoito voi myös poistaa oireet tehokkaasti. Sen tavoitteena on poistaa kalsiumhiukkaset korvakäytävistä liikeaistimuksen ehkäisemiseksi.

Useimmat lääkärit osaavat suorittaa sellaisen asentohoidon, jossa pää käännetään sille puolelle, jossa huimausta esiintyy. Sitten potilaan tulee mennä nopeasti selälleen ja oireet lisääntyvät tässä kohtaa. Myöhemmin pää käännetään hitaasti vastakkaiseen suuntaan yhdessä kehon kanssa.

Lopussa lääkäri pyytää potilasta istumaan ja toistamaan harjoituksen. Tämän toimenpiteen toistaminen johtaa huimauksen katoamiseen. Huomaathan, että asentohuimaus saattaa palata muutaman viikon kuluttua ja vaatia harjoituksen tekemisen uudelleen.

Lääkäri voi määritellä tämän toimenpiteen tarpeen ja säännöllisyyden, mutta käythän läpi kokonaisvaltaisen arvioinnin, mikäli kärsit toistuvasta huimauksesta. Se voi nimittäin johtua vakavammista sairauksista, jotka on hyvä kartoittaa.

Kiitos, kun luit artikkelin.

It might interest you...
Mikä on hyvänlaatuinen asentohuimaus?
Askel TerveyteenLue se täällä Askel Terveyteen
Mikä on hyvänlaatuinen asentohuimaus?

Hyvänlaatuinen asentohuimaus on sisäkorvan ongelma, jossa esiintyy äkillisiä ja lyhytkestoisia huimauskohtauksia. Tässä artikkelissa kerromme sen s...



  • Alfonso Muñoz, E., Álvarez Roíz, A., & Sotolongo Arró, O. (2008). Utilidad de la electronistagmografía en el diagnóstico topográfico de las enfermedades vestibulares. Revista Cubana de Medicina Militar, 37(2), 0-0.
  • Araujo, E., & Longa, A. Diagnóstico microbiológico de las infecciones óticas.
  • Neira, P., Valenzuela, P. V., & Viada, J. (2001). Semiótica del vértigo postural paroxístico benigno. Rev Otorrinolaringol Cir Cabeza Cuello, 61, 5-12.
  • Harari Masri, Niza, and Francisco Roa Castro. “Vertigo: review of the main peripheral and central disorders.” Anales Médicos de la Asociación Médica del Centro Médico ABC 64.4 (2019): 290-296.
  • Domínguez-Durán, Emilio, et al. “Epidemiología de los trastornos del equilibrio en atención primaria.” Acta Otorrinolaringológica Española (2020).
  • Valenzuela, Viviana, Pilar Neira, and Juan Viada. “Maniobra de reposición canalítica para el tratamiento del vértigo postural paroxístico benigno.” Revista médica de Chile 128.6 (2000): 619-626.
  • Murillo-González, Federico, and Zita Maía Víquez Pineda. “Vertigo: una visión otorrinolaringológica para la medicina general.” Acta Médica Costarricense 44.1 (2002): 10-18.
  • Young, Pablo, et al. “Enfoque del paciente con vértigo.” MEDICINA (Buenos Aires) 78.6 (2018): 410-416.
  • Silva, Ana Rita, David Tome, and Unn Siri Olsen. “Benign paroxysmal positional vertigo (bppv): case report with epley manoeuver.” Journal of hearing science 7.1 (2017).