Logo image
Logo image

Ajamiseen eniten vaikuttavat lääkkeet

3 minuuttia
Jotkut lääkkeet vaikuttavat ajamiseen keskittymisen, huomiointikyvyn ja väsymyksen välityksellä. Tällaisia lääkkeitä käytettäessä ei tulisi ajaa tai käyttää raskaita laitteita.
Ajamiseen eniten vaikuttavat lääkkeet
Diego Pereira

Tarkistanut ja hyväksynyt: lääkäri Diego Pereira

Kirjoittanut Toimitus
Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Tiesitkö, että useat yleisesti käytetyt lääkkeet vaikuttavat ajamiseen?

Useilla yleisillä lääkkeillä on itse asiassa monia mahdollisesti vaarallisia sivuvaikutuksia, joista ihmiset eivät ole tietoisia. Joitakin tällaisia sivuvaikutuksia ovat pahoinvointi, oksentelu ja vatsakipu. Ne voivat myös aiheuttaa väsymystä, jolla on vakava vaikutus ajamiseen tai raskaiden laitteiden ohjaamiseen.

Kaikki saatavilla olevat lääkkeet voivat laukaista sivuvaikutuksia. Sivuvaikutukset voivat kuitenkin vaihdella vakavuudeltaan ja säännöllisyydeltään. Sivuvaikutukset ovat ei-toivottuja ja tahattomia tapahtumia, joita potilaat voivat odottaa lääkehoidon aloittaessaan. Tässä artikkelissa keromme joistakin yleisistä lääkkeistä, jotka voivat vaikuttaa ajamiseen niiden aiheuttamien sivuvaikutusten vuoksi. 

Neljä ajamiseen eniten vaikuttavaa lääkettä

1. Bentsodiatsepiinit

Some figure

Bentsodiatsepiinit ovat keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä. Ne voivat aiheuttaa rauhoittavia, kouristuksen vastaisia ja hypnoottisia vaikutuksia. Tästä syystä niitä käytetään laajalti ahdistuksen, unettomuuden ja muiden sairauksien, kuten epilepsian tai alkoholivieroituksen hoitoon.

Ne ovat eniten määrättyjä psykotrooppisia lääkkeitä, varsinkin ensihoidossa käytettynä. 15 % anksiolyyttejä käyttävistä potilaista ja 1,6 % koko 18-79-vuotiaasta väestöstä, joille on määrätty bentsodiatsepiinia muutaman päivän tai viikon ajaksi siirtyvät asteittain lääkkeen krooniseen ja käytännössä katsoen loputtomaan käyttöön.

Yli ilmoitetun annoksen ottaneet potilaat saattavat kärsiä rauhoittuneesta olosta, liikkeiden koordinoimiskyvyttömyydestä sekä hypoventilaatiosta, varsinkin jos lääkettä on otettu alkoholin kanssa. Ne voivat myös aiheuttaa tarkkaavaisuuden, keskittymiskyvyn ja motorisen toiminnan vähentymistä jopa lääkärin määräämää annostelua noudatettaessa. Tällaiset sivuvaikutukset vaikuttavat vakavasti ajamiseen.

Bentsodiatsepiinit voivat myös aiheuttaa masennusta, joka on yleisempää tästä mielialahäiriöstä jo kärsineillä potilailla.

Kun potilas ottaa kyseisiä lääkkeitä, voi hän kärsiä vieroitusoireista, mikäli hän lakkaa yhtäkkiä käyttämästä niitä. Se voi puolestaan johtaa muun muassa ahdistukseen, ärtyneisyyteen, vapinaan ja hallusinaatioihin. Jotkut pitkäaikaisen alhaisen bentsodiatsepiiniannostelumääräyksen saaneet potilaat saattavat kärsiä ahdistuksesta ja unettomuudesta lopettaessaan lääkkeiden käytön. Tämä saattaa johtua lääkkeen puutteesta tai alunperin hoidettujen oireiden uusiutumisesta.

2. Ensimmäisen sukupolven antihistamiinit: yksi ajamiseen vaikuttavista lääkkeistä

Toisin kuin muut antihistamiinit, ensimmäisen sukupolven antihistamiinit voivat läpäistä veriaivoesteen. Tästä syystä ne voivat aiheuttaa keskeisiä sivuvaikutuksia, kuten:

  • Uneliaisuutta
  • Hämärtynyttä näköä
  • Näköesteitä
  • Hallusinaatioita

Kaikkien näiden lääkkeiden mahdollisesti aiheuttamien sivuvaikutusten vuoksi asiantuntijat eivät suosittele niiden käyttämistä silloin, kun suunnittelet ajavasi autoa.

Vaikutus on kuitenkin erilainen, jos potilas ottaa toisen sukupolven antihistamiineja, kuten ebastiinia, loratadiinia tai setiritsiinia. Ne voivat kuitenkin aiheuttaa lukuisia sivuvaikutuksia keskushermostossa, mikä tarkoittaa sitä, että ne voivat myös vaikuttaa ajokykyyn, mutta pienemmissä määrin.

Kaiken kaikkiaan on tärkeää olla huolellinen kaikkien allergialääkkeiden käytön kanssa. 

Lue myös: Allergian lievittäminen luonnollisten antihistamiinien avulla

3. Masennuslääkkeet

Some figure

Jos otat masennuslääkkeitä, tulee sinun välttää ajamista. Aivan kuten aikaisempienkin tapausten kohdalla, masennuslääkkeet voivat aiheuttaa uneliaisuutta. Masennuksesta ja unettomuudesta kärsivien potilaiden kohdalla tehtyjen tutkimusten mukaan näiden lääkkeiden käyttö parantaa uniongelmia. Se tarkoittaa sitä, että ne voivat helpottaa nukahtamista.

On lisääntyvässä määrin yleistä, että lääkäri määrää nukahtamista edistäviä masennuslääkkeitä alhaisina annoksina unettomuuden hoitoon niistä saatujen positiivisten tulosten ansiosta, vaikka potilas ei kärsisikään masennuksestaLääkäreiden tulisikin aina varoittaa potilaita kaikkien lääkkeiden mahdollisista sivuvaikutuksista ja varotoimenpiteistä. 

4. Epilepsialääkkeet

Myös näillä lääkkeillä on sivuvaikutuksia, kuten:

  • Uneliaisuutta
  • Sekavuutta tai pyörrytyksen tunnetta
  • Muistinmenetystä tai keskittymiskyvyn heikkenemistä

Näiden vaarallisten vaikutusten lisäksi epilepsia itsessään voi muuttaa potilaan motorisia ja kognitiivisia toimintoja.

Lue myös: Lääkkeitä, jotka voivat aiheuttaa uneliaisuutta

On tärkeää olla tietoinen, mitkä lääkkeet vaikuttavat ajamiseen

On tärkeää olla tietoinen lääkkeistä, jotka vaikuttavat ajamiseen niiden aiheuttaman liiallisen uneliaisuuden takia. Tämän tiedostamatta jättäminen voi lisätä vakavaan onnettomuuteen joutumisen riskiä. Keskustele sekä lääkärin että farmaseutin kanssa, mikäli sinulla on kysymyksiä aiheeseen liittyen. Älä koskaan määrittele lääkitystä itse. Jos käytät jo bentsodiatsepiinia tai masennuslääkkeitä, etsi vaihtoehtoisia liikkumistapoja ajamisen sijaan onnettomuusriskin pienentämiseksi.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • MJ, Antonijoan, R., García-Gea, C., Clos, S., Grasa, E., & Giménez, S. (2003). Fármacos que pueden producir somnolencia excesiva. Vigilia-Sueño.
  • Josefina Velert, Lucrecia Moreno1 , Luis Salar, M.a Teresa Climent, S. A. (2006). Estudio sobre la adecuación de la prescripción de Benzodiazepinas en la Comunidad Valenciana. E-Farmacéutico Comunitario.
  • Caro, I., Aguas, M., Ayestarán, A., & Pascual, B. (2007). Antiepilépticos. Revista Multidisciplinar de Gerontologia. https://doi.org/10.1016/s1245-1789(14)67013-x

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.