Yhteinen valtimorunko: oireet ja syyt

5 joulukuun, 2019
Yhteinen valtimorunko on tila, joka voi kehittyä sikiölle siinä vaiheessa kun sydän on vasta muodostumassa. Siten ongelma on vauvalla jo syntyessään.

Yhteinen valtimorunko eli tieteelliseltä nimeltään arterial truncus on synnynnäinen epämuodostuma. Tällöin ihmisen sydämestä lähtee vain yksi valtimo, eivätkä kammiot ja eteiset ole kunnolla muodostuneet. Toisin sanoen ihmisellä on yksi suuri valtimo sen sijaan että niitä olisi kaksi erillistä, jotka veisivät verta keuhkoihin ja muualle kehoon.

Kyseessä on harvinainen sydämen poikkeama, ja sen todennäköisyys on vain 0,21-0,34 %.

Mikä aiheuttaa yhteisen valtimorungon kehittymisen?

sydän

Normaalisti sydämessä veri kulkee seuraavalla tavalla: keho – sydän – keuhkot – sydän – keho. Mutta jos ihmisellä on yhteinen valtimorunko, sydämestä lähtevä veri ei noudata tätä normaalia kiertoa.

Näissä tapauksissa sydämessä ei ole neljää erillistä osastoa, vaan ainoastaan yksi onkalo. Siten ei ole eteisiä eikä kammioita, jotka jakaisivat verta (sen perusteella, mistä veri on tulossa ja mihin se on menossa).

Ihmisellä on tällöin siis vain yksi yhteinen valtimo, eikä hänen kehossaan ole erityistä reittiä sellaiselle verelle, jossa on runsaasti hiilidioksidia, eikä myöskään hapetetulle verelle.

Sydämessä on tyypillisesti kaksi erillistä polkua: yksi hapetetulle verelle ja toinen runsaasti hiilidioksidia sisältävälle verelle.

Yhteinen valtimorunko kehittyy sikiön kasvun aikana, kun sydän on vasta kehittymässä, ja siten tämä tila on vauvalla jo syntyessään. Kyseessä on siis synnynnäinen epämuodostuma.

Suurimmassa osassa tapauksia syytä tällaiseen sydämen poikkeamaan ei itse asiassa edelleenkään tiedetä. Se kuitenkin tiedetään, että yhteisen valtimorungon kehittymiseen voi vaikuttaa useat tekijät:

  • Jos muilla perheenjäsenillä on ollut synnynnäisiä sydänvikoja.
  • Jos sikiöllä on kromosomipoikkeama, sillä tällöin yhteisen valtimorungonkin riski on suurempi. Näin on etenkin niiden lasten kohdalla, joilla on velokardiofasiaalinen oireyhtymä tai DiGeorgen oireyhtymä.
  • Eräät lääkkeet voivat raskauden aikana tuottaa sikiölle vahinkoa ja aiheuttaa tilan kehittymistä.
  • Naisten, joilla on virussairauksia (kuten vihurirokko), sikiöt voivat olla suuremmassa vaarassa kehittää yhteinen valtimorunko.

Mitä oireita yhteinen valtimorunko aiheuttaa?

Jokaisella potilaalla voi olla omanlaisensa oireet, mutta tästä tilasta kärsivillä vauvoilla on kuitenkin eräitä yhteisiä merkkejä. Näistä tavallisimmat ovat seuraavat:

  • Sinerrys
  • Uupumus
  • Hikoilu
  • Kylmä iho
  • Vaikea ja kiihtynyt hengitys
  • Kiihtynyt sydämen lyöntinopeus
  • Hengityselinten tukkoisuus
  • Ruokahalun puute

Kaikki nämä oireet voivat kuitenkin olla merkkejä muistakin terveysongelmista tai sydänsairauksista. Siksi on hyvin tärkeää ottaa yhteyttä lääkäriin, jos omalla lapsellasi on joitakin mainittuja oireita.

Lue aiheesta lisää: Sydänkohtauksen tunnistaminen: 5 oiretta

Miten yhteinen valtimorunko diagnosoidaan?

yhteinen valtimorunko näkyy ultrassa

Sydämen ultraäänitutkimus on yksi tehokkaimmista tekniikoista sydämen synnynnäisten ongelmien diagnosoimiseksi.
Lääkärit pystyvät yleensä määrittämään tämän tyyppisen poikkeaman jo ennen kuin vauva syntyy. Tähän käytetään sikiön sydämen ultraäänitutkimusta, ja kyseessä on tekniikka jossa hyödynnetään ääniaaltoja, jotta saadaan luotua liikkuva sydänkuva.

Tämän menetelmän ansiosta pystytään näkemään sydämen piirteet ja tutkimaan sen toimintaa, kun vauva on edelleen kohdussa. Tällä tiedolla lääkärit voivat sitten valmistautua hoitoon heti syntymän jälkeen.

Lisäksi vauvalle voidaan tehdä pulssia koskeva oksimetriatesti. Tämä on yksinkertainen menetelmä, jonka avulla mitataan hapen määrää verenkierrossa (tämän  poikkeama on usein ensimmäinen merkki siitä, että sydämessä on jokin ongelma).

Lue aiheesta lisää: Tunnista sydämenpysähdyksen oireet

Millaista hoitoa yhteinen valtimorunko vaatii?

Ikävä kyllä tutkimusten mukaan 50 % niistä vauvoista, joilla on yhteinen valtimorunko, kuolee ensimmäisen elinkuukautensa aikana. Tämän ajan jälkeen henkiinjäämisen todennäköisyys on ensimmäisen vuoden aikana 10-25 %.

Suurin osa potilaista, jotka selviytyvät ensimmäistä elinvuotta pidemmälle, pystytään hoitamaan, mutta monella heistä voi myös ilmetä vakavaa keuhkojen valtimosairautta, jota usein ei pystytä saamaan hoidolla hallintaan.

Mitä tulee hoitoon tarkemmin ottaen, tästä tilasta kärsivät vauvat tarvitsevat avoleikkauksen, jotta mahdollisia komplikaatioita voidaan estää. Tämä leikkaus suoritetaan yleensä vauvan ensimmäisen elinkuukauden aikana, ja sen aikana lääkäri erottaa aortan ja keuhkovaltimot. Tällä tavalla voidaan luoda tilaa verelle, jotta se voi edetä oikeasta sydämen kammiosta keuhkoihin. Samalla korjataan kammioiden välistä viestintää ja kaikkia muita havaittuja sydämen poikkeamia.

Jos tilaa ei saada korjaantumaan leikkauksen avulla, tilanne on hankala, sillä vauva saattaa kuolla yhteisen valtimorungon vuoksi. Onneksi tällainen leikkaus kuitenkin tuottaa yleensä toivotun lopputuloksen.

  • Murphy, M. O., & Spray, T. L. (2016). Truncus arteriosus. In Surgery of Conotruncal Anomalies. https://doi.org/10.1007/978-3-319-23057-3_31
  • Brown, J. W., Ruzmetov, M., Okada, Y., Vijay, P., & Turrentine, M. W. (2001). Truncus arteriosus repair: Outcomes, risk factors, reoperation and management. European Journal of Cardio-Thoracic Surgery. https://doi.org/10.1016/S1010-7940(01)00816-8
  • Austin, E. H. (2003). Repair of truncus arteriosus. Operative Techniques in Thoracic and Cardiovascular Surgery. https://doi.org/10.1053/S1522-2942(03)00035-9