Viktor Frankl ja 6 elämänohjetta kärsimyksestä

Viktor Frankl

Viktor Frankl oli psykiatri ja kirjailija, joka joutui Auschwitziin, Dachauhun ja muille keskitysleireille toisen maailmansodan aikana. Tämän kokemuksen kautta hän kehitti elämänfilosofian, josta hän kertoi monissa kirjoissa, ja etenkin teoksessaan nimeltään Elämän tarkoitusta etsimässä.

Hän kehitti perusteet logoterapialle tai eksistentiaaliselle analyysille. Termi tulee sanasta ”logos”, jonka keksi Herakleitos 500-luvulla eKr., ja Viktor Frankl viittaa tähän termiin ”tarkoituksena”. Siten logoterapia on sellaista hoitoa, joka keskittyy elämän tarkoituksen selvittämiseen jokaiselle ihmiselle. Se on terapiamuoto, jota käytetään niiden ihmisten apuna, joilla on olemassaoloon liittyviä ongelmia tai jokin suuri henkilökohtainen kriisi selvitettävänään.

Käymme kaikki elämän aikana läpi sellaisia tilanteita, jotka aiheuttavat meille kärsimystä, johon emme osaa suhtautua sen hoitaaksemme. Ei ole olemassa mitään kaavaa, joka toimisi joka ikinen kerta, mutta ihmisen tulee hyväksyä se tosiasia, että kärsimys on osa elämää.

Seuraavassa on eräitä Viktor Franklin opetuksia elämän tarkoituksesta ja kärsimyksestä.

1. Valitsemisen tärkeys

Ne ihmiset jotka tietävät, kuinka päästä yli ongelmistaan ja kohdata vaikeudet, päättävät valita polkunsa niistä olosuhteista huolimatta, jotka heidän täytyy kokea.

2. Elämällä on tarkoitusta kaikissa olosuhteissa

Jalat kulkevat

Frankl on puhunut epätoivosta tässä yhteydessä matemaattisena tapahtumana. Epätoivo on sama asia kuin kärsimys ilman tarkoitusta. Jos ihminen ei voi löytää merkitystä kärsimykselleen, hänellä on taipumus tulla epätoivoiseksi. Mutta jos ihminen sen sijaan pystyy löytämään tarkoitusta vaikeuksilleen, hän voi muokata tragedioistaan saavutuksia ja siten päästä niiden ylitse.

3. Päivittäiset tekosi muuttavat sinut oman itsesi parhaimmaksi versioksi

Jokainen päivä sinun tulee kysyä itseltäsi seuraavaa: kuka olet ja kuka haluat olla? Näin voit tulla oman itsesi parhaimmaksi versioksi.

4. Ajattele sitä, kenelle eletty tai minkälainen elämä on elämisen arvoista

Meillä kaikilla on ”miksi”, eli se syy, joka pitää meidät liikkeessä joka ikinen päivä. Se syy motivoi meitä ja antaa merkitystä joka ikiselle olemassaolomme sekunnille, jokaiselle vaiheelle tai teollemme.

Jos me olemme voimattomia muuttamaan tilannetta, voimme aina valita asenteemme kyseistä tilannetta kohtaan. Tämä tarkoittaa, että sisällämme on jotakin, joka sallii meidän muuttaa sitä, miltä meistä tuntuu. On siis aina olemassa osa sinua, joka riippuu vain sinusta itsestäsi.

Sillä ei ole väliä, jos et odota elämältä mitään, mutta sen sijaan sillä on, odottaako elämä jotakin sinulta. Ajattele sitä, mitä voit lisätä elämään ja mitä elämä odottaa sinulta, sillä elämämme haastavat meidät ja pyytävät meiltä jotakin jatkuvasti.

Meidän tulee kysyä itseltämme, mitä voimme tehdä muuttaaksemme elämämme ja mitä tuomme maailmaan. Sitten meidän tulee reagoida tämän mukaisesti.

5. Vaikeuksia ja kärsimystä on olemassa

Pahoja asioita on olemassa, ja meidän tulee hyväksyä tämä tosiasia. Vaikeudet luovat jännitteen sen välille, mitä on jo saavutettu ja mitä vielä tulisi saavuttaa. Meidän täytyy yksinkertaisesti tietää, että haasteita on olemassa, ja ne ovat osa elämää. Meidän täytyy taistella jonkin arvokkaan puolesta – jonkin, jossa on meille järkeä.

Yksinäinen kukka

6. Kukaan ihminen ei ole välttämätön, mutta jokainen on korvaamaton

Kun hyväksymme, että olemme korvaamattomia, vastuun tunteminen omasta kokemuksestamme muuttuu. Ihminen, joka tulee tietoiseksi siitä, että joku odottaa häneltä jotakin, tai että hänellä on keskeneräistä työtä, ottaa itselleen vastuuta ja tietää miksi näin tekee – kyseessä on hänen elämänsä tarkoitus.

Löydä oman elämäsi tarkoitus

Ihmiselle ei ole tärkeää löytää mielihyvää välttääkseen kipua, vaan olennaista on löytää elämän tarkoitus. Myös sellaisina aikoina kun kärsimme, meidän tulee löytää kokemallemme kärsimykselle tarkoitus.

Kukaan ei voi asettaa itseään sinun paikallesi ja kärsiä puolestasi, joten ainoa mahdollisuutesi on se asenne, jonka omaksut kärsimystäsi kohtaan. Meillä kaikilla on syy, mutta joskus emme ole tästä syystä tietoisia.