Vauvojen pahoinvoinnin ja oksentelun ehkäisy
Vauvojen pahoinvoinnin ja säännöllisen oksentelun ehkäisemisessä ja hoitamisessa on ensisijaisen tärkeää pitää heidät nesteytettynä. Sinun tulee noudattaa lastenlääkärin ohjeita, sillä hän voi määrätä vauvan ikään sopivan hoitokeinon.
Tällainen epämukava tila tietenkin huolestuttaa useimpia vanhempia. Tässä artikkelissa kerromme sinulle kuinka voit ehkäistä vauvojen pahoinvointia. Kerromme myös, miksi näin voi tapahtua ja kuinka sitä hoidetaan.
Pahoinvointi ja oksentelu
Ensiksi on tärkeää erottaa oksentelu ja pulauttelu.
Oksentelu on niellyn ruoan palautumista ulos suun kautta. Se on tahatonta, mutta se vaatii ponnisteluja. Pulauttelua puolestaan esiintyy silloin, kun vauva syö liian nopeasti ja nielee ilmaa. Siten ruoka tulee vaivatta ulos suusta.
Tästä syystä on melko vaikea erottaa oksentelua ja pulauttelua. Oksentelua voi tapahtua missä vain iässä, mutta pulauttelu on yleistä pääosin sylivauvoilla.
Yleisesti ottaen voitaisiin sanoa, että oksentelusta on hyötyä. Se on tapa poistaa ruoka, joka ei pysy hyvin sisällä tai joka on haitallista juuri sillä hetkellä. Se voi kuitenkin johtaa vakaviin ongelmiin, kuten nestehukkaan, mikäli et ryhdy tarvittaviin toimenpiteisiin.
Vauvojen pahoinvoinnin ja oksentelun aiheuttajat
Suolistotulehdus voi johtaa lasten säännölliseen oksenteluun.
Pahoinvoinnin ja oksentelun aiheuttaja riippuu lapsen iästä. Tässä on kuitenkin kaksi yleistä syytä vauvojen oksenteluun:
- Suolistotulehdus: Kyseessä on suolistovirus, joka aiheuttaa ripulia ja oksentelua.
- Ruoansulatuskanavan refluksi: Sitä esiintyy silloin, kun vauvan yhä kehittyvä sulkijalihas ei rentoudu ja vaikeuttaa ruoan kulkeutumista. Tämä aiheuttaa refluksin ja sitä myöten oksentelua. Se kestää yleensä yli 12 kuukautta.
Suosittelemme sinua lukemaan: Suolistotulehdus: mahdolliset aiheuttajat
Muita, epätavallisempia syitä voivat olla:
- Ruokaintoleranssi tai allergiat, kuten laktoosiallergia.
- Aineenvaihduntahäiriöt.
- Suoliston suolentuppeuma.
Kaikista näistä syistä tulee käydä lastenlääkärissä, jotta lääkäri voi auttaa tunnistamaan aiheuttajan ja aloittaa hoidon niin pian kuin mahdollista.
Tarkkailtavia asioita
Vaikka oksentelu saattaakin vain tulla ja mennä, on tiettyjä oireita, jotka sinun täytyy ottaa huomioon. Vie lapsesi siis lääkäriin, jos huomaat seuraavia oireita:
- Oksentelua päähän kohdistuneen iskun jälkeen.
- Verta oksennuksessa (se saattaa näyttää ruskealta).
- Lapsi oksentaa pitkän aikaa.
- Lapsi on unelias tai apaattinen. Joillakin vauvoilla saattaa kuitenkin esiintyä ärtyneisyyttä ja surullisuutta.
- Vatsakipua ja turvotusta.
- Veristä ulostetta.
- Oksennus on vihreää tai kellertävää.
- Lapsella on kuumetta.
Hoitokeinot
Nesteytys elektrolyyteillä on sopivin hoitokeino säännöllisen oksentelun komplikaatioiden välttämiseksi. Rehydraatio eli lapsen pitäminen nesteytettynä on ensimmäinen asia joka sinun tulisi tehdä, jos lapsi oksentaa.
Noudata sen tekemiseksi lastenlääkärin ohjeita. Sylivauvan iästä riippuen lääkäri saattaa määrätä joko elektrolyyttistä suun kautta otettavaa nestettä tai nestedieetin, kunnes vauva paranee. Sinun tulisi kuitenkin annostella niitä hitaasti, jotta vauva ei hylji niitä.
Tässä vaiheessa on tärkeää muistaa, että sinun ei pitäisi pakottaa sairasta lasta syömään. Odota sen sijaan, että hän on nälkäinen. Kahdeksan tunnin oksentelun jälkeen voit siis alkaa tutustuttaa lapsen pehmeään ruokavalioon, kuten liemiin, keittoihin ja leipään, jos lapsi on yli vuoden ikäinen. Käytä rintaruokintaa, mikäli hän on yhä imetysiässä.
Sinua saattaa myös kiinnostaa: Itsetehty elektrolyyttijuoma nestevajeen ehkäisyyn
Vauvojen pahoinvoinnin ja säännöllisen oksentelun ehkäisy
Oksentelun ehkäisemiseksi sinun täytyisi pystyä ehkäisemään sen kaikki mahdolliset aiheuttajat. Kuten huomaat, se on mahdotonta.
Ruoansulatuskanavan refluksin kohdalla on kuitenkin mahdollista suorittaa tiettyjä toimenpiteitä refluksia ja oksentelua vastaan:
- Röyhtäytä vauvaa jokaisen aterian jälkeen. Sillä tavalla poistat kaasut, jotka voivat aiheuttaa pulauttelua tai oksentelua.
- Muuta vauvan ruokavaliota. Jos imetät, tulisi sinun tietää, että tiettyjen ruokien poistaminen omasta ruokavaliostasi saa vauvan pulauttelemaan ja oksentelemaan vähemmän.
- Keskustele lastenlääkärin kanssa, jos vauva syö äidinmaidonkorviketta, jotta hän voi määrätä eri tuotteen.
- Ruoki lasta sellaisessa asennossa, joka helpottaa ruoan alasmenoa (pystyasennossa), äläkä keinuta tai siirrä lasta liikaa ruoan jälkeen.
- Yritä hidasta ruokintaa. Se on erityisen tärkeää silloin, jos ruokit vauvaa pullosta. Varmista, että pullon tuttiosan reiät ovat sopivan kokoisia, sillä vauva saattaa syödä liian nopeasti tai pullosta ei välttämättä tule nestettä vauvan imiessä sitä.
- Ruoki vauvaa useammin, mutta vähemmän aikaa kerralla, jos imetät. Sillä tavoin vauva ei saa liikaa ruokaa ja ruoka asettuu paremmin vatsassa.
Yhteenveto
Oksentelu ei ole harvinaista sylivauvoille. Sinun täytyy kuitenkin olla valppaana ja yrittää havaita mitä vain hälytysmerkkejä, jotka saattavat olla osoitus komplikaatioista tai vakavista ongelmista.
Älä myöskään unohda, että lapsen pitäminen hyvin nesteytettynä on ensisijaisen tärkeää hänen oksentaessaan. Kuten aina, keskustele lastenlääkärin kanssa ja seuraa hänen antamiaan ohjeita.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- ARANJO, M. A. M. E. N., ERGARA, V., ALDERÓN, O. T. G. E. C., UERRERO, G., ELASCO, C. A. A. L. V., ENÍTEZ, B., … & ÉREZ, P. (2016). Tomando decisiones en la regurgitación del lactante. http://revgastrohnup.univalle.edu.co/a14v16n1/a14v16n1art6-1.html
- Benítez, C. A. V., Villafañe, C. P. A., Ramírez, E. P. C., & Galvis, L. A. C. (1997). Enfermedad por reflujo gastroesofágico en niños. Iatreia, ág-120. https://revistas.udea.edu.co/index.php/iatreia/article/view/3622/3384
- Mercedes de la Torre Espí, Juan Carlos Molina Cabañero. (2010), “Vómitos”, en Protocolos diagnóstico-terapéuticos de Urgencias Pediátricas SEUP-AEP, 263-270.
https://www.aeped.es/sites/default/files/documentos/vomitos_0.pdf - Peñalba, A., & Vázquez, P. (2009). Vómitos. Anales de Pediatría Continuada, 7(6), 317-325. https://www.elsevier.es/es-revista-anales-pediatria-continuada-51-articulo-vomitos-S1696281809732007
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.