Vanhemmasta vieraannuttamisen oireyhtymä

Yksi tärkeimmistä asioista lapselle on sen ymmärtäminen, että erosta huolimatta hänen vanhempansa eivät koskaan lakkaa rakastamasta häntä tai viettämästä aikaa hänen kanssaan.
Vanhemmasta vieraannuttamisen oireyhtymä

Viimeisin päivitys: 26 elokuuta, 2022

Vanhemmasta vieraannuttamisen oireyhtymää ei ole virallisesti tunnustettu missään psykiatrisissa käsikirjoissa, mutta sen olemassaolosta tulisi kaikkien olla tietoisia.

Monet vanhemmat pysyvät yhdessä joko sen tekosyyn varjolla, että lapset tarvitsevat yhtenäisen perheen tai koska he ovat niin riippuvaisia kumppanistaan, että he tekisivät mitä vain pysyäkseen yhdessä.

Mutta kun kuvioissa on lapsia, avio-ongelmat tulisi ratkaista mahdollisimman nopeasti ja helposti. Vanhempien tulisi aina pyrkiä keskenään hyviin väleihin, jotta kukaan ei vahingoittuisi tilanteessa.

Suhteen päättäminen kumppanin kanssa ongelmien lopettamiseksi ei tarkoita pyyhkeen heittämistä kehään. Se tarkoittaa vain sitä, että vanhempina ajattelette lastenne parasta.

“Isäsi on hyvin paha mies”

Vanhemmasta vieraannuttamisen oireyhtymän seuraukset

“Isäsi on hyvin paha mies” on yksi asia, mihin lapsi saattaa alkaa uskoa vanhemmasta vieraannuttamisen oireyhtymän seurauksena. Kun vanhemmat ovat eronneet tai käyvät läpi eroprosessia, he saattavat alkaa piikitellä ja haukkua toista vanhempaa.

Moni ei mieti sitä vahinkoa, joka tällaisesta asenteesta voi syntyä. Aivan kuin he ajattelisivat vain itseään. He unohtavat lastensa olevan hyvin herkässä vaiheessa, jossa he omaksuvat kaiken ja jossa mikä tahansa negatiivinen kokemus voi jättää heihin jälkiä, jotka vaikuttavat heihin tulevaisuudessa.

Kun vanhempi sanoo lapselleen esimerkiksi “isäsi on paha mies”, lapselle alkaa kehittyä vanhemmasta vieraannuttamisen oireyhtymä. Lapsi menettää luottamuksensa isäänsä, käyttäytyy tätä kohtaan epäreilusti ja saattaa alkaa jopa halveksua tätä. Todellisuudessa isä ei ole tehnyt mitään väärää.

Jos myös isä haukkuu lasten kuullen ex-vaimoaan, lapsi voi kokea ristiriitaisia tunteita, joita hän ei osaa käsitellä. Tässä tapauksessa lapsi ei luota kumpaankaan vanhempaansa, ja tämä epäluottamus vaihtaa jatkuvasti kohdetta vanhempien yrittäessä saada lapsen omalle puolelleen.

Näin vanhemmasta vieraannuttamisen oireyhtymä voidaan ehkäistä

Vanhemmasta vierannuttamisen oireyhtymän ehkäisy

Vanhemmasta vieraannuttamisen oireyhtymä voi tehdä lapsesta epävarman, vähemmän luottavaisen ja saada hänet menettämään kunnioituksensa vanhempiaan kohtaan. Se voi tehdä hänestä myös alttiin muiden mielipiteille. Tämä johtuu kokemuksen aiheuttamasta heikosta itsetunnosta.

Tästä syystä on tarpeen pyrkiä välttämään sellaista käytöstä, joka voi aiheuttaa tämän oireyhtymän. Näin voit ehkäistä niitä haittoja, jotka voisivat vaikuttaa lapsen tulevaisuuteen. Tällaiseen käytökseen lukeutuvat:

  • Toisen vanhemman haukkuminen lasten kuullen.
  • Lapsen manipuloiminen tekemällä hänen olostaan kurjan siksi, että hän haluaa nähdä toista vanhempaansa.
  • Sellaisten sanojen tai käytöksen hyväksyminen, jotka on tarkoitettu toista vanhempaa vastaan.
  • Avioerosta puhuminen menemättä yksityiskohtiin.

On erittäin tärkeää olla käyttämättä lasta omana tukenaan tai olla julma toista vanhempaa kohtaan. Lapset eivät ole syypäitä, ja tällainen käytös asettaa vain sinut itsesi huonoon valoon.

Ole rehellinen ja avoin lapsille

Erosta on hyvä puhua lasten kanssa

On tarpeen puhua erosta jopa nuorimpien lasten kanssa. Moni vanhempi luulee virheellisesti, etteivät lapset ymmärrä tilanteen vakavuutta iästään johtuen.

Tämän tekemiseksi käytä yksinkertaista kieltä ja vastaa selkeästi mahdollisiin kysymyksiin. Tärkeintä on se, että lapsi tietää mitä on meneillään ja miksi, muutoin hän tuntee olevansa hukassa ymmärtämättä mitään.

Lasten täytyy ymmärtää, että ero on jotakin luonnollista. Heidän on tajuttava, että vanhempien ero ei ole pahin asia maailmassa ja että heidän vanhempansa rakastavat lapsiaan edelleen yhtä paljon.

Kaikesta tästä on hyötyä lapselle, sillä näin hän ei tunne itseään surulliseksi ja ulkopuoliseksi vanhempien eroon liittyen. Näin lapsi ymmärtää, ettei negatiivinen ympäristö tee ihmisistä onnellisia, ja jos hän on joskus itse sellaisessa tilanteessa, parasta on pyrkiä siitä eroon.

Yksi tärkeimmistä asioista lapselle on sen ymmärtäminen, että erosta huolimatta hänen vanhempansa eivät koskaan lakkaa rakastamasta häntä tai viettämästä aikaa hänen kanssaan.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Maida, A. M., Herskovic, V., & Prado, B. (2011). Síndrome de alienación parental. Revista chilena de pediatría, 82(6), 485-492.
  • Vilalta, R., & Nodal, M. W. (2017). Sobre el Mito del Síndrome de Alienación Parental (SAP) y el DSM-5. Papeles del psicólogo, 38(3), 224-231.
  • Howard, W. A. L. T. E. R. (2014). El síndrome de alienación parental. Revista de Derecho de la Universidad de Montevideo, 144.

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.