Unissakävely: erikoinen unihäiriö

24 kesäkuun, 2020
Unissakävely on yleisempi ilmiö lapsilla kuin aikuisilla. Syynä tähän on se, että aikuisilla iän myötä REM-unen ulkopuolisesta syvän unen vaiheesta tulee lyhyempi.

Unissakävely (somnambulismi) on herättänyt yhteiskunnassamme paljon kiinnostusta, sillä siitä kärsivien ihmisten omituiset ja huolestuttavat ominaisuudet tuovat monien mieleen suuria kysymysmerkkejä.

Kyseessä on uneen liittyvä häiriö, jolle ominaista on se, että siitä kärsivä henkilö herää osittain. Tätä häiriötä eniten kuvaava ominaisuus on se, että unissakävelijällä esiintyy toistuvia jaksoja monimutkaisesta motorisesta käyttäytymisestä, jotka alkavat syvän unen aikana.

Unissakävelijä voi siis syvän unen aikana tehdä eri asioita tai puhua unissaan, esimerkiksi hieroen silmiään, kävelemällä huoneessaan tai jopa poistumalla talosta.

Lisäksi tästä unihäiriöstä kärsivällä henkilöllä on kyky välttää esineitä, mutta mieli ja kyky järkeillä ovat suuresti muuttuneet. Voidaankin siis sanoa, että unissakävelijä toimii ja puhuu, mutta ei ole tietoinen mistään mitä hän tekee tai mitä hänen ympärillään tapahtuu.

Unissakävelyn yleisyyden arvioidaan olevan 1–15 prosentin välimaastossa suhteutettuna koko maailman väestöön. Tämän häiriön puhkeaminen tai jatkuminen aikuisiällä on yleistä, vaikkakin se on paljon yleisempi ilmiö nimenomaan lapsilla. Sitä ei yleensä liitetä mihinkään psykiatriseen tai psykologiseen ongelmaan.

Unissakävely ja NREM-unen ensimmäinen vaihe

Unissakävelyä esiintyy normaalisti NREM-unen ensimmäisen vaiheen aikana, eli noin 1-2 tunnin kuluttua nukahtamisesta

Tämä unihäiriö esiintyy niin kutsutun NREM-unen (REM-unen ulkopuolinen univaihe) ensimmäisen vaiheen aikana. Ymmärtääksemme sitä paremmin, selitämme seuraavaksi yksinkertaisella tavalla unen eri vaiheet.

Kaikki lepääminen ja uni eivät noudata samaa kaavaa sen jälkeen, kun olemme menneet nukkumaan. Uni on jaettu useisiin, noin 90 minuutin jaksoihin, jotka toistetaan niiden tuntien aikana, joina nukumme.

Näiden jaksojen aikana voimme erotella kaksi eri unen vaihetta: hidas uni ja paradoksaalinen uni. Katsotaanpa seuraavaksi ne unen eri vaiheet, jotka luokitellaan joko REM-uneen eli vilkeuneen tai REM-unen ulkopuoliseen vaiheeseen eli NREM-uneen.

NREM-uni

NREM-unen aikana tapahtuvat seuraavat vaiheet:

  • Vaihe I tai uneen vaipumisen vaihe: Tämä vaihe sisältää suunnilleen ensimmäiset 10 minuuttia unestamme. Kyseessä on toisin sanoen siirtymävaihe siitä hetkestä, jolloin olemme vielä hereillä siihen hetkeen, kunnes vaivumme uneen.
  • Vaihe II tai kevyen unen vaihe: Tämä vaihe kattaa noin 50 prosenttia unisyklistämme. Kevyen unen vaiheen aikana sekä hengitys että syke hidastuvat. Tämän vaiheen aikana on myös normaalia, että osa ihmisistä kokee tyypillisen unen, jossa hän putoaa kalliolta tai muulta korkealta paikalta ja herää yhtäkkiä.
  • Vaihe II tai siirtymävaihe: Kyseessä on lyhyt, vain kahden tai kolmen minuutin mittainen vaihe, jonka aikana lähestymme neljättä vaihetta eli syvää unta.
  • Vaihe IV tai syvän unen vaihe: Tämä vaihe kattaa noin 20 prosenttia koko unisyklistä. Se on tärkein vaihe silloin, kun puhumme siitä, milloin ihminen todella lepää. Tästä vaiheesta onkin erittäin vaikeaa herätä ja juuri tässä vaiheessa unissakävelijä ”herää”.

Sinua saattaa myös kiinnostaa: Vinkit ajatusten selvittämiseksi ja paremman unen saamiseksi

REM-uni tai paradoksaalisen unen vaihe

REM-uni kattaa noin 25 prosenttia unemme syklistä ja kestää 15-30 minuuttia. Tämän vaiheen aikana silmät liikkuvat tai ”vilkkuvat” jatkuvasti silmäluomien alla, josta myös REM-unen toinen nimitys, vilkeuni, on peräisin.

Tälle unen vaiheelle ominaista on korkea aivojen aktiivisuus, joka on hyvin samanlainen kuin silloin kun olemme hereillä, vaikka lihaksemme ovatkin samalla rentoina. Se on vaihe, jossa näemme unia ja jossa vastaanotamme tietoa ulkopuolelta.

Unissakävelyn syyt

Unissakävely on yleisempi ilmiö lapsilla kuin aikuisilla, sillä lapsella NREM-unen vaihe on aikuista pidempi, jolloin myös "heräämisellä" syvän unen aikana on suurempi todennäköisyys

Tällä häiriöllä (ICD-10-diagnoosikoodi F51.3) on taipumusta periytyä. Lisäksi häiriöön liittyy usein väsymystä, unettomuutta ja ahdistusta. Toisaalta myös muita unissakävelylle altistavia tekijöitä ovat muun muassa:

Jos törmäät joskus ihmiseen joka kävelee unissaan, sinun tulee ensimmäiseksi jättää mahdollinen pelko syrjään ja pysyä rauhallisena. Seuraavaksi on suositeltavaa ohjata kyseinen ihminen takaisin sänkyyn puhumalla hänelle samalla pehmeällä äänellä sekä lyhyillä ja selkeillä lauseilla. Toisin sanoen unissa kävelevää ihmistä ei saisi koskaan esimerkiksi ravistella hereille, sillä herätetty unissakävelijä voi toimia sekavalla tai jopa aggressiivisella tavalla.

Kiinnostuitko aiheesta? Lue täältä lisää: 10 kummallista asiaa, joita teet nukkuessasi

Unissakävelyn hoitaminen

Unissakävely on useimmissa tapauksissa vaaraton ilmiö, ja mikäli potilas kävelee unissaan vain harvoin tai vain silloin tällöin, ei häiriö yleensä vaadi hoitoa. Monissa tapauksissa häiriö voidaan poistaa yksinkertaisesti parantamalla niin kutsuttua unihygieniaa eli parantamalla unen laatua sekä pitämällä huolta siitä, että makuuhuone on mahdollisimman mukava ympäristö nukkumiselle.

Jos unissakävely ei kuitenkaan lopu näillä toimenpiteillä, se jatkuu toistuvasti, altistaa loukkaantumisille tai alkaa häiritä potilaan tai muiden perheenjäsenten lepoa, on suositeltavaa kääntyä ammattihenkilön puoleen mahdollisten jatkotoimenpiteiden selvittämiseksi. Lisäksi on tärkeää, että häiritsevimmissä unissakävelyn tapauksissa lääkäri pyrkii selvittämään mahdolliset ongelmaa aiheuttavat tekijät.

Jotkut potilaat ovat väittäneet, että he ovat parantuneet esimerkiksi hypnoosin kaltaisilla tekniikoilla. Lisäksi unissakävelyn hoitoon löytyy myös joitakin lääkevaihtoehtoja, joiden tarkoituksena on parantaa unen laatua ja rauhoittaa unissakävelijän mieltä.

On kuitenkin mahdollista, että unissakävely vähenee vuosien varrella, sillä – ja kuten olemme jo aikaisemmin maininneet, syvän unen vaiheen kesto laskee iän myötä, jolloin myös mahdollisuudet unissakävelyyn laskevat huomattavasti.

  • Jiménez Genchi, A., & Medellín Puyou, S. (2007). El comportamiento durante el dormir como manifestación de epilepsia: una revisión del tema. Rev Mex Neuroci.
  • Montplaisir, J., Zadra, A., Nielsen, T., & Petit, D. (2010). Capítulo 35 – Parasomnias. Medicina De Los Trastornos Del Sue̱o. https://doi.org/10.1016/B978-84-8086-733-7.00035-8
  • matka, W. (2013). Sonambulismo infantil: la vida es sueño. Consumer Eroski.