Sydäninfarkti: riskitekijät, oireet ja hoito

Sydäninfarkti on erittäin vakava hoitoa vaativa tila, sillä sen kuolleisuusprosentti on korkea. Se on yksi johtavista kuolleisuuden syistä syövän ohella. Sydäninfarkti tarkoittaa sydänlihaskudoksen kuolemaa.

EKG-löydösten mukaan sydäninfarkti voidaan luokitella seuraavalla tavalla:

• Sydäninfarkti, jossa esiintyy ST-nousua
• Sydäninfarkti ilman ST-nousua

Tämä luokittelu on hyvin hyödyllinen, sillä sen perusteella määräytyy potilaalle annettava ensihoito.

Sydäninfarktin epidemiologia

Sydäninfarkti aiheuttaa noin 13 miljoonaa kuolemaa joka vuosi. Yleisesti ottaen se on hieman yleisempi miehillä kuin naisilla. Arviolta yksi kuudesta miehestä ja yksi seitsemästä naisesta Euroopassa kuolee sydänkohtaukseen.

Riskitekijät

On olemassa joukko sydänkohtausriskiä nostavia tekijöitä. Joihinkin niistä on helppo puuttua, kuten epäterveellisiin elintapoihin.

Yleisimmät riskitekijät ovat:

• Yli 65 vuoden ikä
• Miessukupuoli
• Diabetes
• Korkea verenpaine
• Korkea kolesteroli
• Ylipaino, tupakointi, huumeidenkäyttö, liikkumaton elämäntapa yms.
• Muut sydänsairaudet

Käy lukemassa: Tiesitkö, että ylityöllä voi olla vaikutus sydämeesi?

Kuinka sydäninfarkti syntyy?

Tavallisin sydäninfarktin syy on sepelvaltimoiden tukkeutuminen. Useimmissa tapauksissa se johtuu rasvaplakin kerääntymisestä valtimoihin.

• Kun rasvaplakki (aterooma) hajoaa, siitä irronnut palanen matkustaa verenkierron mukana.
• Se saavuttaa lopulta sepelvaltimot ja tukkii ne.
• Näin verenkierto sydämeen estyy.

Joissakin tapauksissa tukos voi johtua liiallista veren hyytymisestä, mutta tämä on harvinaisempaa. Muita harvinaisia syitä ovat aortan repeämä, synnynnäiset poikkeavuudet sydämessä ja iskut.

Mistä tietää sydäninfarktin olevan päällä?

Kaikki tietävät sydäninfarktin oireet hyvin. Mutta jotta voi varmuudella tietää kyseessä olevan sydäninfarkti, tiettyjen kliinisten vaatimusten tulee täyttyä.

Näitä vaatimuksia ovat:

• Sydäninfarktin oireet
• Merkit EKG:ssä
• Tukos sepelvaltimoissa
• Merkit sydämen vaurioista biokemiallisissa testeissä

Käy katsomassa tämä artikkeli: Onko sydänkohtaus erilainen miehillä ja naisilla?

Mitkä ovat sydäninfarktin oireet?

• Rintakipu. Kipu on äkillinen ja pitkittynyt (tavallisesti yli 30 minuuttia). Se tuntuu rinnan keskellä hyvin voimakkaana paineena. Se ulottuu tavallisesti vasempaan käsivarteen ja hartiaan, ja jopa kaulaan ja leukaperiin.
• Runsas hikoilu
• Kalpeus
• Hengästyneisyys, hengitysvaikeudet
• Ahdistuksentunne
• Äärimmäisen raskas olo, mikä näkyy ulospäin

Epätyypilliset oireet

Sydäninfarkti ei aina ilmene rintakipuna. Se on ehkä yleisin oire, mutta joskus oirekuva on erilainen, erityisesti vanhuksilla ja diabeetikoilla.

• Kivuton sydäninfarkti (30 %). Se ilmenee selittämättömänä ja äärimmäisenä heikkoudentunteena, hikoiluna, pahoinvointina ja oksenteluna, kalpeutena, hengästyneisyytenä jne. Mutta kipua ei ole.
• Infarktissa esiintyy kipua, johon liittyy epätyypillisiä piirteitä. Jotkut potilaat tuntevat kipua vatsassa, kaulassa ja leukaperissä jne. Itse asiassa akuutista vatsakivusta kärsivältä potilaalta saatetaan joutua ottamaan EKG, vaikka pelkkä vatsakipu sydäninfarktin oireena onkin suhteellisen harvinainen.

Mitä sydäninfarktista kärsivän EKG:ssä näkyy?

Elektrokardiogrammi muuttuu sitä mukaa kun sydäninfarkti etenee, eli se on erilainen riippuen ottamisajankohdasta. Tyypillisimmät piirteet ovat kuitenkin:

• Muutokset T-aalloissa, joista tulee hyvin teräviä ja korkeita. Tämä viittaa subendokardiaaliseen iskemiaan.
• ST-nousuinfarktissa ST-nousu on yli 1 mm. Sydäninfarktissa ilman ST-nousua ilmenevät muut patologiset löydökset.
• EKG:ssä voi näkyä Q-aaltoja, mikä on merkki kudoksen kuolemasta.

On kuitenkin mahdollista, että potilaalla on sydäninfarktista huolimatta normaali EKG. Tätä ei koskaan tule pitää syynä sulkea pois sydänkohtauksen mahdollisuutta.

Mitä ovat biokemialliset merkkiaineet?

Biokemialliset merkkiaineet ovat molekyylejä, joita voidaan havaita veressä. Niiden pitoisuudet kasvavat tai vähenevät asteittain tietyissä tilanteissa. Tätä käytetään hyödyksi diagnoosin tekemisessä.

Sydäninfarktin diagnosoimisessa käytetyt merkkiaineet ovat proteiineja, joita lihassäikeet vapauttavat kuollessaan. Nämä proteiinit ovat:

• Myoglobiini
• CPK-MB
• Troponiinit

Troponiinit ovat näistä ainoita, joita vapautuu pelkästään sydänsoluista. Kahta muuta proteiinia vapautuu sekä sydänsoluista että muiden lihasten kudoksista. Tästä syystä troponiinit ovat tarkimpia merkkiaineita sydänkohtauksen diagnosoimisessa.

Kuinka sydäninfarkti diagnosoidaan?

Sydäninfarkti diagnosoidaan tutkimalla tarkasti potilaan sairaushistoriaa ja tekemällä kokonaisvaltainen fyysinen tutkimus. Sairaushistorian ohella se on kaikkein arvokkain työkalu. Mahdollisesta sydäninfarktista kärsivältä tulisi ottaa EKG välittömästi.

Lisäksi lääkärit voivat käyttää biokemiallista analyysia sekä invasiivista ja ei-invasiivista kuvantamismenetelmää.

Sydämen ultraääni on arvokkain menetelmä, sillä se on ei-invasiivinen ja myös suhteellisen nopea. Invasiivisista testeistä taas parhaimmat tulokset saadaan sepelvaltimoiden varjoainekuvauksesta.

Sydäninfarktin hoito

Hoidon tavoitteena on infarktin koon rajoittaminen, varhainen diagnoosi ja mahdollisten komplikaatioiden hoito.

Sydäninfarktin hoito tulisi aloittaa välittömästi. Kaiken kaikkiaan 30 % potilaista kuolee ensimmäisen tunnin aikana, ja yleisin kuoleman syy on kammiovärinä.

Ensihoito

• Elintoimintojen valvonta: sydämensyke, hengityksen nopeus, happisaturaatio ja verenpaine.
• Lepo ja tiputus
• Hapen antaminen nenäkanyylin kautta, jos saturaatio on alle 95 %
• Kivun ja ahdistuksen lievittäminen opiaateilla ja anksiolyyteillä. Ahdistus ja kipu lisäävät sydämen kuormitusta, mikä voi lopulta johtaa infarktin koon leviämiseen.
• Veren hyytymistä estävät lääkkeet: asetyylisalisyylihappo (250 mg) ja P2Y12-estäjät.
• Beetasalpaajat verenpaineen hallintaan
• Atropiini sydämen sykkeen hallintaan

Reperfuusiohoito

Tällainen hoitomuoto perustuu tukkeutuneen valtimon avaamiseen. Potilaalle on siitä eniten hyötyä ensimmäisten 12 tunnin aikana. Sen tekemiseksi on kaksi tapaa:

• Fibrinolyyttiset lääkkeet. Näitä annetaan silloin, kun sepelvaltimon pallolaajennus ei ole mahdollinen kahden ensimmäisen tunnin sisällä diagnoosista. Lääkkeiden antamisen jälkeen potilas on vietävä pallolaajennukseen.
• Kiireellinen pallolaajennus. Tämä on valittava menetelmä, jos se voidaan suorittaa ensimmäisen kahden tunnin sisällä diagnoosista.