Suprakondylaarinen amputaatio: neljätoista vaihetta

16 huhtikuu, 2020
Suprakondylaarisen amputaation pääasiallisena tavoitteena on, että tynkä paranisi kunnolla ilman komplikaatioita, jotta potilas voisi palata normaaliin elämäänsä mahdollisimman nopeasti ja saada mahdollisimman hyvän elämänlaadun.
 

Suprakondylaarinen amputaatio on leikkaustoimenpide, jossa alaraaja leikataan kondyylin eli nivelnastan yläpuolelta. 50-65 % tällaisista ei-traumaattisista amputaatioista johtuu diabeteksen komplikaatiosta.

Suprakondylaarinen amputaatio tehdään silloin, kun aiemmat hoidot ongelman korjaamiseksi ovat epäonnistuneet. Se vaatii hyväksymisprosessin läpikäymistä ja selkeän tavoitteen muotoilemista potilaalle, joka on siis potilaan terveyden turvaaminen ja mahdollisimman hyvän elämänlaadun varmistaminen.

Yllä olevaan pohjautuen tavoitteena on siten hyvin parantunut ja vakaa tynkä, johon proteesi voidaan kiinnittää mahdollisimman nopeasti. Lopullinen tarkoitus on, että potilas voisi palata normaaliin elämäänsä mahdollisimman pian.

Yleiset periaatteet

Suprakondylaarisen amputaation jälkeen tarvitaan antibioottihoitoa.

Yleisesti amputaatiot jaetaan isoihin ja pieniin amputaatioihin. Suprakondylaariset amputaatiot ovat isoja, sillä ne kattavat laajan alueen. Luokittelusta riippumatta kaikki amputaatiot ovat monimutkaisia toimenpiteitä, joissa on noudatettava joitakin yleisiä periaatteita. Näitä ovat:

  • Niihin kuuluu aina antibioottihoito aiemman infektion hoitamiseksi tai ehkäisevänä menetelmänä.
  • Hemostaasi eli verenvuodon pysäyttäminen on erittäin tarkkaa. Jos ilmaantuu mustelmia, se on merkki kuoliosta tai infektiosta.
  • Ihoreunojen ompeleisiin ei tulisi jäädä kiristystä. Tämän estämiseksi lääkäreiden on käsiteltävä varovasti pehmytkudoksia.
 
  • Luuosan sekä ihon ja lihas-jänteen pituuden välille tulisi jäädä kohtuullinen suhde. Tämä estää kireyttä ja peittää luut kunnolla.
  • Hermopolkujen traktion suorittaminen on tärkeää mahdollisten neurinoomien ehkäisemiseksi arvessa.
  • Sama tulee tehdä nivelrustolle ja jänteille.
  • Haavan luunsirujen tai terävien reunojen ehkäiseminen.
  • Leikkaushaavan peseminen toistuvasti suolaliuoksella tai antiseptisellä aineella ennen sulkemista.

Lue lisää: Laajakirjoiset antibiootit: toiminta ja käyttö

Suprakondylaarinen amputaatio: indikaatiot ja kontraindikaatiot

Suprakondylaarinen amputaatio tehdään silloin, kun aiempi infrakondylaarinen amputaatio ei ole parantunut tai kun pohjelihaksissa on kontraktuura, johon kuuluu myös polvinivelen taipuminen.

Polvinivel häviää suprakondylaarisessa amputaatiossa. Komplikaatioiden välttämiseksi proteesin kanssa on tärkeää, että tynkä on riittävän pitkä.

Toimenpidettä ei suositella potilaille, joilla on kuolio tai lihastulehdus.

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä artikkeli: Polven kuntoutus nivelkierukkaleikkauksen jälkeen

Suprakondylaarinen amputaatio: menetelmä

Suprakondylaatinen amputaatio on leikkaustoimenpide

Kaikkien amputaatioiden tavoitteena on suojella potilaan terveyttä ja parantaa tämän elämänlaatua silloin, kun muut hoidot ovat epäonnistuneet.

 

Suprakondylaarisen amputaation vaiheet:

  • Potilas asetetaan ensin selälleen.
  • Merkataan kalansuuviilto.
  • Iho leikataan kylmällä skalpellilla.
  • Sähköskalpellilla leikataan ihonalainen kudos kalvojänteeseen asti, eli pintaan joka peittää lihakset ja kiinnittää ne luihin. Leikatessa tulee jättää riittävästi kudosta tynkää varten.
  • Tunnistetaan, erotetaan ja katkaistaan pinnallinen reisivaltimo ja reiden syvä valtimo sekä iskiashermo. Tarvitaan paikallinen infiltraatiopuudutus.
  • Reisiluu ympäröidään peittäen sen koko ympärysmitan.
  • Tämän jälkeen erotellaan reisiluussa kiinni olevat kudokset. Tähän tarvitaan periosteaalista elevaattoria.

Viimeiset vaiheet

  • Percy-amputointiretraktoria säädetään reisiluun amputoimiseksi. Näin varmistetaan, että luutyngän peittämiseksi jää riittävästi pehmytkudosta.
  • Tämän jälkeen luu leikataan Giglin sahalla. Tämä tehdään niin, että sahan kahden pään välissä on 90 asteen kulma. Kun tätä tehdään, aluetta pestään jatkuvasti suolaliuoksella.
  • Höylätään luun reunat.
  • Levitetään luuvahaa katkaistuun osaan. Luuvaha painetaan ja kiinnitetään katkaistuun osaan.
  • Tämän jälkeen tynkä suljetaan sulamattomilla, steriileillä leikkausompeleilla, jotka tunnetaan Prolenena. Syvemmät lihasryhmät ommellaan peittämään luupinta. Ommellaan pinnallinen kalvojänne.
  • Ihonalainen kudos ommellaan sulavalla, synteettisellä ompeleella, joka tunnetaan Vicrylinä.
  • Lopuksi iho ommellaan silkkiompeleella käyttäen vertikaalista patjaommelta.
 

García, L. H. (2009). Calidad de vida de los pacientes amputados de la extremidad inferior. Revista Médica de Costa Rica y Centroamérica, 66(589), 267-273.