Sternotomia: komplikaatiot ja toipuminen

Pääasiallinen sternotomiaan liittyvä mahdollinen komplikaatio on infektio. Mikäli infektio on vakava, se voi olla potilaalle hengenvaarallinen.

Sternotomia on hyvin yleinen leikkaus, sillä tällä hetkellä useimmat sydänleikkaukset toteutetaan sen avulla. Tämä leikkausmenetelmä esiteltiin ensimmäisen kerran vuonna 1857, mutta se tuli yleisemmäksi vasta vuonna 1957.

Yleisesti ottaen sternotomian tuottamat komplikaatiot ovat harvinaisia, mutta mikäli niitä ilmenee, ne ovat yleensä vakavia. Yleisimmät komplikaatiot tämän leikkauksen yhteydessä ovat tartunnat ja mediastiniitti.

Laajin tutkimus sternotomian komplikaatioista tehtiin yhteistyönä Ruotsin Karoliinisen instituutin, Kanadan University of Toronton sekä Yhdysvaltojen Washington Universityn (St. Louis, Missouri) kanssa. Tutkijat pystyivät tällöin saamaan selville suurimman osan riskitekijöistä, joista kerromme nyt tarkemmin.

Mitä potilaalle tapahtuu sternotomian aikana?

Sternotomia on kirurginen toimenpide, jonka aikana kirurgi tekee viillon ihmisen rintalastaan. Tätä menetelmää on käytetty 50-luvulta asti sydänlihaksen leikkauksissa, ja tällöin menetelmä korvasi torakotomian, joka oli tuolloin normaali menettely kyseisissä leikkauksissa.

Yleisesti ottaen sternotomia tuli suosituksi valinnaksi siksi, että se aiheuttaa potilaalle vähemmän kipua kuin edeltävät tekniikat. Pian selvisi kuitenkin, että sen tuloksena voi ilmetä komplikaatioita, kuten esimerkiksi tartuntoja tai haavan aukeamista (eli haavan spontaania avautumista).

Sternotomian komplikaatiot

Yleisesti ottaen sternotomia on melko turvallinen menetelmä, mutta joskus voi ilmetä komplikaatioita.

Yksi tavallisimmista komplikaatioista on infektio, vaikkakin sitä esiintyy vain noin 3 %:lla potilaista.

Infektio voi olla joko pinnallinen tai vakava. Seuraukset voiva  molemmissa tapauksissa kuitenkin olla vakavat. Yleensä potilas joutuu menemään sairaalaan, ja tila saattaa olla hengenvaarallinen: 4-7 % niistä potilaista, jotka saavat sternotomiaan liittyvän infektion, kuolee.

Tyypillisesti tartunta aiheutuu rintalastan osteomyeliitistä tai mediastiniitistä. Nämä komplikaatiot ilmenevät keskimäärin 7-12 päivän kuluttua leikkauksesta.

Mediastiniitti tai akuutti ja krooninen välikarsinan tulehdus (eli niiden kudosten, jotka sijaitsevat rinnan keskiosassa) on vakavin mahdollinen komplikaatio leikkauksen seurauksena. Mediastiniitti kehittyy infektion vuoksi, ja kyseessä on hyvin vakava ja joskus jopa kuoleman aiheuttava tila. Se vaatiikin yleensä leikkaushoitoa.

Riskitekijät sternotomian yhteydessä

Tartunnat, jotka voivat aiheuttaa vaaraa sternotomian vuoksi, voidaan jaotella kolmeen ryhmään niiden sisältämien tekijöiden perusteella:

1. Ensimmäiseen ryhmän kuuluvat riskitekijät, joita potilaalla on jo luonnostaan ennen leikkausta.
2. Toiseen ryhmään kuuluvat leikkauksessa syntyvät riskit.
3. Kolmas ryhmä koostuu leikkauksen jälkeisistä tekijöistä.

Katsotaan sitten näitä kaikkia tarkemmin:

• Leikkausta edeltävät tekijät. Tässä tapauksessa riskitekijöihin sisältyvät potilaan sukupuoli (miespuolinen henkilö), korkea ikä, ylipaino, diabetes, krooninen keuhkoahtaumatauti eli COPD, munuaisten vajaatoiminta tai tupakointi.
• Leikkaukseen liittyvät tekijät. Näihin sisältyvät intervention kiireellisyys, sen kesto sekä tyyppi, liika kauterisaatio sekä kardiogeeninen shokki, kuten myös eräitä muita tekijöitä.
• Leikkauksen jälkeiset tekijät. Näihin kuuluvat pitkällinen mekaaninen ventilaatio, verenvuoto sekä inotrooppien käyttö, kuten myös eräitä muita tekijöitä.

Toipuminen

Kun riskitekijät pystytään tunnistamaan jo etukäteen, toipuminen onnistuu yleensä hyvin. Tämä voi vähentää komplikaatioiden riskiä ja tehdä niistä helpommin hoidettavia, mikäli niitä kaikesta huolimatta ilmenee. Liikalihavuus, diabetes sekä potilaan korkea ikä ovat kaikki sellaisia riskitekijöitä, jotka tulisi ottaa huomioon.

Yleensä infektion hoito sisältää kehon nesteiden tyhjennyksen, kehon nesteytyksen, haavahoidon negatiivisen paineen avulla, kirurgisen puhdistuksen, alueen peittämisen sekä koko elimistöön vaikuttavat antibiootit.

Sternotomian jälkeiseen hoitoon kuuluu haavan puhdistaminen miedolla saippualla ja sitten alueen kuivaaminen huolella. Ompeleet häviävät itsestään muutaman viikon aikana. Haavan sulkevat teipit (jotka ovat itse kiinnittyviä liuskoja, jotka helpottavat haavan paranemista), lähtevät itsestään pois tai sitten potilas ottaa ne pois itse viikon kuluttua.

On normaalia, että potilas kärsii leikkauksen jälkeen aina silloin tällöin kivusta. Jos näin käy, kivun lievittämiseksi voidaan käyttää kipulääkkeitä. Lisäksi on normaalia, että leikkaushaava turpoaa hiukan, ja muutaman kuukauden kuluttua potilaan tilan tulisi olla jo palautunut normaaliksi.