Rifampisiini: annostelu ja käyttöohjeet

13 maaliskuu, 2020
Rifampisiinin antibioottinen vaikutus kuuluu ​​lääkkeen vaikuttavan aineen kyvylle estää ribonukleiinihapon eli RNA:n bakteerisolujen synteesiä. Tätä varten rifampisiini estää RNA-polymeraasin vaikutusta, joka on DNA:sta riippuva entsyymi. Lue aiheesta lisää tässä artikkelissa!

Rifampisiini on antibioottilääke, joka edustaa nimensä mukaisesti rifampisiineihin kuuluvien lääkkeiden ryhmää. Se on puolisynteettinen yhdiste, jota käytetään ensisijaisena vaihtoehtona tuberkuloosin hoidossa.

Tehostaan huolimatta rifampisiinia ei kuitenkaan tulisi käyttää yksin tuberkuloosin hoitoon, sillä tämä puolestaan edistäisi bakteerien vastustuskyvyn kehittymistä. Juuri tämän vuoksi sitä annetaankin aina yhdessä muiden lääkkeiden kanssa, joista kerromme lisää myöhemmin tässä artikkelissa.

Rifampisiinille löytyy tuberkuloosin hoidon lisäksi myös monia muita käyttötarkoituksia, kuten sellaisten potilaiden hoitoa, joilla ei esiinny Neisseria meningitidis -bakteerin (meningokokki) oireita. Lisäksi rifampisiiniä voidaan käyttää muun muassa tyypin B Haemophilus influenzae -basillin profylaktiseen hoitoon sekä lepran hoitoon.

Rifampisiinin löytö ja markkinoille tulo

Rifampisiinia ei tule käyttää yksin tuberkuloosin hoitoon, sillä tutkimukset ovat löytäneet yhteyden lääkkeen ja bakteerien vastustuskyvyn kehittymisen välillä

Tämä antibiootti saapui markkinoille 1960-luvulla. Ensin antibiootista saatiin valmistettua niin sanottu rifampiinin metaboliitti, jota kutsuttiin rifampiini B:ksi. Tuolloin tutkijat yrittivät tehdä tähän molekyyliin rakenteellisia muunnoksia pyrkimyksinään lisätä antibiootin tehoa ja samaan aikaan vähentämään lääkkeen nopeaa eliminointia sapen kautta. Viimein tutkijat onnistuivatkin syntetisoimaan rifampisiinin.

Lääkkeen markkinoille saapumisen jälkeen rifampisiiniä on pidetty ensisijaisena vaihtoehtona tuberkuloosin hoitoon. Hiljalleen tutkimukset alkoivat kuitenkin näyttää, että tuberkuloosia aiheuttavien bakteerien vastustuskyky rifampisiiniä kohtaan alkoi kasvaa. Tämä löydös pakotti lääkärit annostelemaan sitä yhdessä muiden lääkkeiden, kuten isonitsaidin ja etamutolin kanssa.

Alkutaipaleen vaikeuksista huolimatta rifampisiinin löytäminen on kuitenkin epäilemättä ollut todellinen läpimurto lääketieteen alalla. Lisätietoja tästä lääkkeestä voit löytää alla.

Mikä on tuberkuloosi?

Tuberkuloosi on Mycobacterium tuberculosis -nimisen tarttuvan bakteerin aiheuttama sairaus. Tämä mikro-organismi vaikuttaa useimmissa tapauksissa keuhkoihin. Se leviää helposti ilmassa esimerkiksi silloin, kun ihminen aivastaa tai yskii. Kyseessä onkin erittäin helposti tarttuva bakteeri, sillä tartunnan saadakseen riittää, että terve henkilö hengittää sisäänsä ilmassa leijuvia hiukkasia, joita tuberkuloosiin sairastunut henkilö on aivastaessaan, köhiessään tai yskiessään päästänyt ulos.

Kyseessä on kuitenkin sairaus, joka voidaan ehkäistä, ja johon onneksi tänä päivänä on olemassa myös parannuskeino. Esimerkiksi vuodesta 2000 lähtien maailmalla on parannettu jo yli 49 miljoonaa potilasta, ja kiitos kuuluu nykyisen diagnoosin ja hoidon tehokkuudelle.

Maailman terveysjärjestö WHO on arvioinut, että joka kolmas maailman asukas kantaa piilevää tuberkuloositartuntaa. Tämä tartunta on usein saatu jo lapsuuden aikana. Vaikka kyseessä on edelleen maailmalla varsin yleinen tartuntatauti, johon sairastuu arvioiden mukaan vuosittain noin 10 miljoonaa ihmistä, Suomessa tuberkuloosin esiintyvyys käy vuosi vuodelta harvinaisemmaksi. Tänä päivänä Suomessa todetaan vuodessa vain enää noin 200–300 uutta tuberkuloositapausta, ja monet sairastuneet ovat ulkomaalaistaustaisia.

Pääasiassa kantasuomalaisista tuberkuloosiin sairastuvat enää iäkkäät ihmiset, joiden lapsuudessa saama tartunta on iän myötä aktivoitunut. Iän ja lapsuudessa saadun tartunnan lisäksi immuunijärjestelmää tuhoavat sairaudet, kuten HIV-tartunta, nostaa tuberkuloosiin sairastumisen riskiä.

Mitä taas tämän taudin merkkien ja oireiden suhteen tulee, ne riippuvat täysin siitä alueesta, jolla bakteerit lisääntyvät. Normaalisti, kuten olemme jo aikaisemmin maininneet, tuberkuloosia aiheuttavat bakteerit vaikuttavat yleensä keuhkoihin, jolloin potilaalla esiintyy useimmissa tapauksissa seuraavia oireita:

  • Voimakas ja pitkään kestävä yskä
  • Kipu rinnassa
  • Yskä, johon liittyy verta tai paksua limaa
  • Kuume ja vilunväristykset
  • Painon putoaminen
  • Vähentynyt nälän tunne

Sinua saattaa myös kiinnostaa: 10 merkkiä siitä että keuhkosi saattavat olla pettämässä

Kuinka rifampisiini vaikuttaa elimistössä?

Rifampisiinin antibioottinen vaikutus kuuluu ​​lääkkeen vaikuttavan aineen kyvylle estää ribonukleiinihapon eli RNA:n bakteerisolujen synteesiä

Rifampisiinin antibioottinen vaikutus kuuluu ​​lääkkeen vaikuttavan aineen kyvylle estää ribonukleiinihapon eli RNA:n bakteerisolujen synteesiä. Tätä varten rifampisiini estää RNA-polymeraasin vaikutusta, joka on DNA:sta riippuva entsyymi. Ihmisten tapauksessa rifampisiini ei kuitenkaan sitoudu eukaryoottisolujen polymeraaseihin, joten ihmisen RNA:n synteesi ei lääkkeen vaikutuksen myötä muutu.

Toisaalta rifampisiini on joko bakteriostaattinen tai bakteereja tappava lääke riippuen siitä annoksesta, jolla sitä annetaan. Pienemmillä annoksilla rimfampisiinin vaikutus on bakteriostaattinen, eli toisin sanoen se estää bakteerisolujen kehittymistä. Suuremmilla annoksilla sillä taas on bakteereja tappava vaikutus, ja kuten nimestäkin voimme päätellä, sen vaikutus elimistössä johtaa bakteerien kuolemaan.

Miten rifampisiiniä tulee annostella?

Rifampisiinin annos vaihtelee täysin hoidettavan potilaan tilan mukaan. Mitä tulee suositeltuihin annoksiin niillä aikuisilla potilailla, joilla ei ole HIV-tartuntaa, lääkettä voidaan annostella sekä suun kautta että laskimonsisäisesti. Suurin sallittu annos rifampisiiniä on 600 milligrammaa vuorokaudessa. Jos potilaalla on todettu HIV-tartunta, lääkettä voidaan annostella maksimissaan 10 milligrammaa painokiloa kohden sekä suun kautta että laskimonsisäisesti.

Niiden lasten tapauksessa, joilla ei ole todettu HIV-tartuntaa, annosta pienennetään 10 – 20 milligrammaan painokiloa kohden vuorokaudessa. Rifampisiinin enimmäisannos on kuitenkin aikuisten tapaan maksimissaan 600 mg. Lääkettä tulee annostella aina yhdessä toisen tuberkuloosilääkkeen kanssa. Myös lapsilla, joilla on todettu HIV-tartunta, annos on sama.

Tartuntaa aiheuttavan bakteerien vastustuskyvyn kehittämisen estämiseksi lääkettä annetaan kerran päivässä kahden kuukauden ajan yhdessä toisen tuberkuloosilääkkeen kanssa. Tämän jälkeen rifampisiiniä annostellaan yhdessä isoniatsidin kanssa samassa annoksessa joko kerran päivässä tai 2-3 kertaa viikossa seuraavien neljän kuukauden ajan.

Kiinnostuitko aiheesta? Lue täältä lisää: Laajakirjoiset antibiootit: toiminta ja käyttö

Lopuksi

Tiivistettynä rifampisiini on antibiootti, joka on suunnattu ensisijaiseksi lääkkeeksi tuberkuloosin hoitoon yhdessä muiden lääkkeiden kanssa. Yhdistelemällä tätä lääkettä muiden saman vaikutuksen omaavien antibioottien kanssa, tartuntaa aiheuttavien bakteerien vastustuskyvyn kasvua voidaan ehkäistä.

Jos sinulla herää kysymyksiä tai epäilyksiä lääkkeen käytöstä, haittavaikutuksista tai annostelusta, käänny aina oman lääkärisi tai apteekin henkilökunnan puoleen, jotta he voivat orientoida sinua paremmin lääkkeen käytössä. Muista lisäksi noudattaa ammattilaisten antamia ohjeita tarkkaan äläkä koskaan ylitä lääkärin määräämää päiväannosta tai annostelujaksoa, sillä lääkkeiden väärinkäyttö voi johtaa vakaviin terveysongelmiin.

  • Godel, A., & Marchou, B. (2007). Rifampicina. EMC – Tratado de Medicina. https://doi.org/10.1016/s1636-5410(07)70644-x
  • Souza, M. V. N. (2005). Rifampicina,um importante fármaco no combate à tuberculose. Revista Brasileira de Farmácia.
  • Sosa, M., Széliga, M. E., Fernández, A., & Bregni, C. (2005). Rifampicina y biodisponibilidad en productos combinados. Ars Pharmaceutica.