Purentaelimistön toimintahäiriö eli TMD
Tiedätkö, mikä on purentaelimistön toimintahäiriö eli TMD? No, yleensä leuan jänteet ja nivelsiteet pitävät leukaa paikallaan, mutta joskus ne voivat pettää. Tämä voi johtaa jopa siihen, että leukaluu putoaa paikoiltaan.
Tämä tapahtuu, kun yksi alaleukaluun nivelnastoista irtoaa nivelen pinnasta ja siirtyy luun yli. On hyvin yleistä, että tämä siirtymä tapahtuu kohti nivelen etutasoa. Se voi kuitenkin liikkua mihin tahansa suuntaan.
Leukanivelen toimintahäiriöiden syyt
Ennen kuin pääsemme käsittelemään mahdollisia syitä jotka saattavat johtaa leukanivelen sijoiltaan menemiseen, on tärkeää muistaa, että se on varsin harvinainen vaiva. Itse asiassa, tutkimusten mukaan sen osuus on vain noin 3 % kaikista toimintahäiriöistä. Tämä on tärkein syy siihen, miksi sen aiheuttavasta tekijästä on niin paljon erimielisyyksiä.
Kun etsimme syytä, meidän on mietittävä millaisesta toimintahäiriöstä on kysymys. Usein akuutin toimintahäiriön syy on äkillinen trauma.
Suora isku tälle alueelle voi aiheuttaa leukanivelen toimintahäiriöitä. Vamma voi syntyä myös täysin spontaanisti. Se voi aiheutua tilanteista, joihin liittyy tiheää suun avaamista tai suun pitämistä auki pitkiä aikoja. Esimerkiksi:
- Haukottelu
- Nauraminen
- Oksentaminen
- Hammashoito
- Endotrakeaalinen intubaatio
Kroonisesti toistuva leukanivelen sijoiltaan meneminen on toisen tyyppinen toimintahäiriö. Tämä määritellään jatkuvana vaihteluna ajan myötä ja siihen liittyy nivelosien kuluminen. Tässä tapauksessa leukanivelen sijoiltaan menemisen syy on usein spontaani.
Vastaavasti tämä voi olla yleinen häiriö ihmisillä joilla on bruksismi tai jokin psykiatrinen häiriö. Tämä johtuu jatkuvasta stressistä, johon he altistavat nivelensä.
Mitkä ovat leukanivelen toimintahäiriön oireet?
Leukanivelen sijoiltaanmenon eli leukalukon ensimmäisiä oireita ovat usein äkillinen kipu alueella sekä leukaluun jumiutuminen. Tämän lisäksi voit kuulla nivelen tekevän napsahtavan äänen kun leukaa yritetään liikuttaa.
Joten pääoireita ovat kipu ja nivelen napsautukset. Voit myös huomata leuan poikkeaman vertaamalla sitä vastakkaiseen puoleen.
Osa potilaista kokee, etteivät he pysty sulkemaan suutaan. Oireet voivat kuitenkin vaihdella. On tapauksia, jossa leukanivelen toimintahäiriö on edennyt hyvin vaikeaksi muutaman kuukauden aikana, koska henkilö ei ole tuntenut kipua.
Lääkärin on huolellisesti tutkittava potilaan sairaushistoriaa oikean diagnoosin tekemiseksi. Heidän on tutkittava kivun ominaisuuksia ja suoritettava huolellinen fyysinen tutkimus. Usein myös röntgenkuva on tarpeen oikean diagnoosin varmistamiseksi.
Purentaelimistön toimintahäiriö eli TMD: mitä hoitoja siihen on tarjolla?
Purentaelimistön toimintahäiriöihin on tarjolla laaja kirjo erilaisia lääkkeitä. Ota siis yhteyttä terveydenhuollon ammattilaiseen, mikäli epäilet että sinulla on purentaelimistön toimintahäiriö.
- Akuutteissa purentaelimistön toimintahäiriöiden määrää pystytään vähentämään Nelaton- ja Dupuis-liikkeillä. Nämä vaihtelevat, riippuen siitä onko kyseessä molemminpuoleinen vai yksipuolinen muunnos.
- Molemmat liikkeet toimivat saman periaatteen mukaan. Lääkäri työntää peukalot suuonteloon ja asettaa peukalot alahampaiden kohdalle. Seuraavaksi lääkäri painaa peukaloillaan alaspäin samalla kun leukaa nostetaan, tämä aiheuttaa negatiivista painetta, joka asettaa alaleuan nivelnastan takaisin paikoilleen.
- Yleisanestesiaa voidaan käyttää tapauksissa joissa potilas on erityisen hermostunut. Edellä kuvatun liikkeen suorittamisen jälkeen potilas saattaa tarvita siteen tukemaan aluetta muutaman päivän ajan.
- Vaikeampia akuutteja tai kroonisesti toistuvia purentaelimistön toimintahäiriöitä voidaan hoitaa kirurgisella toimenpiteellä. Tietyissä tapauksissa botuliinitoksiinin käyttö on kuitenkin osoittautunut hyödylliseksi leikkauksen välttämiseksi.
- Fysioterapia auttaa palauttamaan nivelten toiminnallisuuden. Siksi sitä suositellaan kroonisesti toistuvien purantaelimistön toimintahäiriöiden hoitoon.
Yhteenveto
Vaiva ei tuota suurta uhkaa potilaan terveydelle, mutta voi olla melko ärsyttävä ja huonontaa potilaan elämänlaatua. Mikäli epäilet kärsiväsi purentaelimistön toimintahäiriöstä, ota yhteyttä terveydenhuollon ammattilaiseen.
Edellä mainitut liikkeet ja asianmukainen hoito kipulääkkeillä sekä tulehduskipulääkkeillä ovat ainoat keinot vaivan hoitamiseksi. Pyri käymään omalla lääkärilläsi joka kerta jos kyseessä on toistuva tila, koska hän tuntee tapauksesi ja voi päättää sopivimmat toimenpiteet.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Gómez de Terreros Caro G., Martínez Jimeno L., Gómez Gutiérrez I., Ramos Herrera A.. Luxación temporomandibular. Maniobra de Nelaton: exposición de un caso y revisión de la literatura. Sanid. Mil. 2020; 76( 1 ): 36-38.
- Alarcón-Ariza Diego Fernando, Zambrano-Jerez Laura Cristina, Sosa-Vesga Cristian David, Pardo-Parra Laura Marcela. Luxación de la articulación temporomandibular: apropósito de un caso y su diagnóstico diferencial. Medicas UIS. 2019 Dec; 32( 3 ): 49-54.
- Arista Apolinario, J. B. (2020). Enfoque fisioterapéutico de la luxación temporomandibular.
- Renapurkar, Shravan Kumar, and Robert A. Strauss. “Temporomandibular joint trauma.” Atlas of the oral and maxillofacial surgery clinics of North America 27.2 (2019): 99-106.
- Singh, Ishwar, et al. “Spontaneous temporomandibular joint herniation: a rare case.” Oral and maxillofacial surgery 21.1 (2017): 87-90.
- Larheim, Tore A., et al. “The role of imaging in the diagnosis of temporomandibular joint pathology.” Oral and Maxillofacial Surgery Clinics 30.3 (2018): 239-249.
- Prechel, Ulla, et al. “The Treatment of Temporomandibular Joint Dislocation: A Systematic Review.” Deutsches Aerzteblatt International 115.5 (2018): 59.
- Tatli, Ufuk, et al. “Comparison of the effectiveness of three different treatment methods for temporomandibular joint disc displacement without reduction.” International journal of oral and maxillofacial surgery 46.5 (2017): 603-609.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.
