Polvilumpion sijoiltaanmeno: mitä siitä tulee tietää

30 kesäkuu, 2020
Polvilumpion sijoiltaanmeno eli dislokaatio tapahtuu usein jalan äkillisen suunnanmuutoksen seurauksena, samanaikaisesti kun jalka koskettaa maata.

Polvilumpion sijoiltaanmeno eli dislokaatio tapahtuu, kun polven luu menee pois paikaltaan. Se voi tapahtua kaatumisen seurauksena, polveen kohdistuneen suoran iskun seurauksena, tai polven äkillisen kääntämisen tai kiertämisen vuoksi.

Usein polven sijoiltaanmeno tapahtuu liikunnallisen toiminnan aikana.

Mistä polvilumpion sijoiltaanmeno johtuu?

Mies valittaa polveaan.

Polvilumpion sijoiltaanmeno tapahtuu usein jalan äkillisen suunnanmuutoksen seurauksena, kun se koskettaa maata. Se voi kuitenkin tapahtua myös silloin, kun polveen kohdistuu suora isku.

Kun polvi, tai tarkemmin ottaen polvilumpio menee sijoiltaan, nivel muuttuu epävakaaksi ja ihminen voi tällöin kaatua. Sijoiltaanmeno aiheuttaa myös voimakasta kipua, eikä polvea pysty taivuttamaan.

Monet voivat jopa nähdä paljaalla silmällä polvilumpionsa olevan pois paikoiltaan ja huomata, että heidän polvensa näyttää epämuodostuneelta. Jos polvilumpion sijoiltaanmeno johtuu suorasta iskusta polveen, siinä voi pahimmillaan vahingoittua samalla nivelpussi.

Polvilumpion sijoiltaanmenon riskiä lisääviä tekijöitä

Jotkut tekijät voivat lisätä riskiä kärsiä polvilumpion sijoiltaanmenosta. Näistä tekijöistä voidaan mainita mm. ylipaino, pituus tai jo aiemmin kärsitty polvilumpion sijoiltaanmeno tai muu polvivamma.

On myös otettava huomioon fyysiset ominaisuudet, jotka lisäävät riskiä:

  • Liian korkea polvilumpio.
  • Länkisäärisyys: Ns. “X-muotoiset” jalat lisäävät nelipäisen reisilihaksen ja patellarjänteen välistä kulmaa edistämällä polven siirtymistä pois paikaltaan.
  • Lateralisoitu patellarjänteen lisäys.
  • Keskimmäisen patellofemoraalisen nivelsiteen repeämä.

Diagnoosi ja oireet

Polvilumpion sijoiltaanmenon diagnosoimiseksi lääkäri tunnustelee polvea ja taivuttaa polvea liikuttaen sitä eri suuntiin. Käyttämällä röntgenkuvausta, magneettikuvausta (MRI) tai tietokonetomografiaa (CT) lääkärit voivat nähdä kuvia siirretystä polvilumpiosta ja muista polvivammoista.

Kun kärsit polvilumpion sijoiltaanmenosta, kärsit todennäköisesti seuraavista oireista:

  • Ensin tulee polven alueen turvotus ja epämuodostunut polven alue.
  • Toiseksi huomaat kyvyttömyyttä taivuttaa polveasi tai kantaa painoasi kipeällä jalalla.
  • Kolmanneksi, polvilumpio on siirtynyt silminnähden kohti polven ulkopintaa.
  • Polven alue on herkkä ja kipeä.
  • Polvilumpion yliliikkuvuus.
  • Polvilumpion sijoiltaanmeno voi aiheuttaa myös rustovaurioita, jotka voivat lisätä nivelrikon kehittymisen riskiä.

Kuinka helpottaa polvilumpion sijoiltaanmenon aiheuttamia oireita

Polvilumpion sijoiltaanmeno helpottuu kylmän avulla.

Helpottaaksesi polvilumpion sijoiltaanmenon aiheuttamia oireita, asiantuntijat suosittelevat seuraavia menetelmiä:

  • Ota ei-steroidisia tulehduskipulääkkeitä. Näiden lääkkeiden käyttö auttaa vähentämään tulehdusta ja kipua. Sinun on kuitenkin muistettava ottaa ne aina lääkärisi ilmoittaman aikataulun mukaisesti.
  • Käytä jäätä. Jää auttaa vähentämään tulehdusta ja kipua sekä estämään kudoksen vaurioita. Aseta jäätä polvellesi asiantuntijan ohjeiden mukaan.
  • Pidä jalkasi koholla. Kokeile polvesi kohottamista sydämen yläpuolelle, toista tämä niin usein kun pystyt. Näin autat lievittämään polvilumpion sijoiltaanmenon aiheuttamaa turvotusta sekä kipua.
  • Fysioterapia. Fysioterapeutti voi opettaa sinulle liikkeitä vahvistaaksesi polvesi liikeratoja. Liikeharjoitusten avulla voit vahvistaa polveasi, lisätä tasapainoasi sekä lievittää kipua.

Lopuksi

Joissain tapauksissa polvilumpion sijoiltaanmenoa ei voida ennalta ehkäistä. Näin käy etenkin silloin, jos sinulla on joitakin yllä mainituista fyysisistä ominaisuuksista, jotka altistavat polvilumpioiden sijoiltaanmenoihin. Harrasta polville suotuisaa, pehmeää liikuntaa pitääksesi polvesi vahvoina ja vetreinä.

  • http://guiasdnl.com/rodilla/sindrome-patelofemoral/downloads/Guia-Sindrome-Patelofemoral-Grunethal.pdf
  • Andrish, J. (2006). Luxación rotuliana recidivante. Revista Española de Cirugía Ortopédica y Traumatología. https://doi.org/10.1016/s1888-4415(06)76377-9

  • Segura, F., Soler Heredia, A., Fernández, R., & Gascó Gómez, J. (2001). Luxación congénita de rótula. Revista Española de Cirugía Osteoarticular.