Polven nyrjähtäminen: syyt, oireet ja suositukset
Polven nyrjähtäminen on itse asiassa yleisnimitys monille vammoille, joita esiintyy tässä nivelessä. Polven nyrjähdystä kokonaisuutena ei ole helppo hoitaa, koska sen hoito riippuu loukkaantuneesta nivelsiteestä. Kyseessä on hyvin monimutkainen kehonosa, erityisesti kun puhutaan polven pehmytkudoksista.
Lääketieteen mukaan nivelen nyrjähtäminen tapahtuu, kun nivelsidettä venytetään pidemmälle kuin mitä se normaalisti pystyy venymään. Nivelsiteen venyminen ylittää tietyn rajan, mikä johtaa loukkaantumiseen. Tämä johtaa nivelsiteelle tyypillisen joustavuuden menetykseen.
Polven tapauksessa voidaan nyrjäyttää ristisiteet (jotka ovat nivelten sisällä), ulommat sivusuunnassa olevat nivelsiteet (ulkopuolelta) tai sisäiset sivunivelsiteet.
Polven nyrjähtäminen: syyt
Polven nyrjähdykselle voi olla useita syitä, varsinkin kun otetaan huomioon, että jokaisella nivelsiteellä on omanlainen toimintamekanisminsa, sekä tapa jolla se voi vahingoittua. Ristisiteet eivät voi vaurioitua samalla tavalla kuin sivusuunnassa olevat nivelsiteet.
Urheilijat ovat muita alttiimpia tämänkaltaisille vammoille, ja jokaisessa urheilulajissa on eritasoinen riski tietyn tyyppisen nivelsiteen nyrjähtämiseen. Mutta kuten kaikki tietävät, onnettomuuksia voi sattua kenelle tahansa.
Ajatellaan esimerkiksi jalkaa, joka osuu kotipihan ulkonevaan laattaan, ja jonka seurauksena alaraaja kääntyy väärään asentoon. Toinen yleinen syy on ajoneuvo-onnettomuudet, joihin liittyy raajojen jääminen puristuksiin.
Kontaktiurheilulajeissa, kuten jalkapallossa, on suuri riski saada ristisidevammoja. Ihmiset jotka harrastavat vaikkapa rugbya ovat alttiita nyrjähdyksille pelaajien välisten taklausten vuoksi. Taklaukset voivat vahingoittaa erityisesti sivusuunnassa olevia nivelsiteitä.
Polven nyrjähdyksen loukkaantumisaste
Polven nyrjähtäminen luokitellaan sen vakavuuden mukaan. Tämä luokitus on yleinen nivelsiteiden nyrjähdyksissä ja se määrittää hoidon tarpeen.
Ensimmäisen asteen nyrjähdykset
Tämän asteen nyrjähdykset ovat lieviä. Ensimmäisen asteen nyrjähdyksestä kärsivän henkilön oireet ovat siedettäviä, ne sisältävät lievää kipua sekä nivelen liikkumattomuutta. Tämänkaltainen nyrjähdys tapahtuu, kun vain osaa nivelsiteiden kuiduista venytetään, mutta ei kaikkia. Myöskään repeämiä ei ole, joten on epätodennäköistä että alueelle ilmestyy hematoomaa.
Toisen asteen nyrjähdykset
Traumatologisen luokituksen mukaan toisen asteen nyrjähdys merkitsee sitä että yli puolet nivelsiteistä on vahingoittunut. Toiminnallinen liikkuvuus on kohtalaista, eikä toimintaa voida jatkaa. Kipu on niin voimakasta että se pakottaa henkilön lepäämään.
Kolmannen asteen nyrjähdykset
Vakavin muoto on nivelsiteiden repeämä. Se on usein yhden ristisivun tai sivunivelsiteen täydellinen repeämä. Tilanne on vakava ja tilanteen korjaamiseksi tarvitaan kirurgisia toimenpiteitä.
Yksilö ei voi enää käyttää polveaan ennen kuin vamma on täysin parantunut levon myötä. Hematoomamia voi ilmetä. Ne osoittavat usein myös vamman laajuuden.
Polven nyrjähtäminen: oireet
Kipu on yhteinen tekijä kaikissa nyrjähdyksissä, riippumatta vaurioituneesta nivelsiteestä. Epämukavuuden tunteen sijainti ja sen vaikutus polven liikeratoihin voi vaihdella. Ristisiteet ovat vastuussa edestakaisesta liikkeestä, kun taas toiset nivelsiteet sivusuuntaisesta liikkeestä.
Liikkuvuuden rajallisuus riippuu nyrjähdyksen vakavuusasteesta. Lievemmissä muodoissa henkilö voi jatkaa kävelyä, vaikka juokseminen ei olisi sallittua. Toisen sekä kolmannen asteen nyrjähdyksissä lepo on pakollista.
Polvi ja sen pehmytkudokset voivat turvota. Nesteiden jakautuminen muuttuu henkilön asennon mukaan. Kun alaraajaa ojennetaan ja nostetaan, nesteet jakautuvat uudelleen ja painovoiman ansiosta turvonnut alue tyhjenee.
Kaikeksi onneksi tämä myös lievittää kipua. Mikäli henkilö ei lepää riittävästi, turvotus lisääntyy ja alkaa painamaan hermoja sekä valtimoita.
Hematoomien laatu ja koko vaihtelevat. Nivelsiteissä ei ole vaskularisaatiota, joten niiden repeämä ei aiheuta ihonalaista hematoomaa, ympäröivät kudokset voivat vaikuttaa tähän. Toisen ja kolmannen asteen nyrjähdyksissä henkilö voi havaita ihonvärin muutoksia veren ekstravasaation seurauksena.
Nyrjähtäneen polven hoito
Vaikka polven nyrjähdysten hoito riippuu vaurioituneesta nivelsiteestä sekä vaurion vakavuusasteesta, tietyt toimenpiteet ovat melko yleisiä kaikissa polven nyrjähdyksen muodoissa:
- Lääkitys: Lääkärit määräävät usein kipulääkkeitä ja tulehduskipulääkkeitä oireiden lievittämiseksi. Ne eivät ratkaise varsinaista ongelmaa, mutta lievittävät kipuja.
- Lepo: Tämä on yksi tärkeimmistä asioista palautumisen kannalta. Meidän tulisi lepuuttaa nivelsiteitä niiden luonnollisen palautumisen edistämiseksi. Kun tapahtuu vaurio, lepo on tarpeen ennen leikkausta.
- Immobilisointi: Sidoksen käyttö voi edistää ekstravasaatiossa olevien nesteiden imeytymistä sekä tukea polvea kivun lievittämiseksi. Vakavammissa tapauksissa asiantuntijat valitsevat jäykän kipsin tai jotain, joka on tarpeeksi tukeva vakauden varmistamiseksi. Elastiset polvisuojat ovat hyvä ja helppokäyttöinen vaihtoehto ensimmäisen asteen nyrjähdyksissä.
- Leikkaus: Polven nyrjähdyksen kolmas aste vaatii leikkausta. Repeytyneet nivelsiteet on korjattava toimenpiteellä. Traumakirurgi päättää parhaan tekniikan myöhemmän toipumisen helpottamiseksi. Kyseessä on monimutkainen vamma, joten palautuminen on yleensä hidasta.
Nyjähtäneen polven palautuminen
Nyrjähtäneen polven palautumisprosessi sisältää eri vaiheita. Ensimmäinen vaihe on lepo, joka on pakollista kaikille. Potilaan on ymmärrettävä levon tärkeys varmistaakseen vamman täydellisen parantumisen.
On kuitenkin otettava huomioon vamman hidas parantuminen. Yksi kuukausi on normaaliaika, mutta jos vamma on vaatinut leikkaushoitoa, palautuminen kestää useamman kuukauden. Mikäli henkilö jatkaa vaurioituneen polven rasittamista, palautumisaika pitenee. Palautuminen vaatii usein kuntoutussuunnitelman, joka voi kestää 3-6 kuukautta.
Fysioterapian osalta kinesiologi määrittelee hoitosuunnitelman. Sekä mekaanisia että manuaalisia liikkeitä voidaan sisällyttää hoitosuunnitelmaan. Myös ultraääntä ja magnetismia voidaan käyttää nyrjähtäneen polven hoidossa. Potilaan on usein tehtävä vähintään 10 hoitokertaa.
Voiko polven nyrjähdyksiä estää?
Urheilusuorituksiin liittyvien vammojen ehkäisy on aihe, jota käsitellään lukemattomissa tutkimuksissa. Totuus on, että polven nyrjähdyksiä voidaan ehkäistä toteuttamalla varotoimenpiteitä liikuntasuorituksissa, lämmittelyssä sekä estää lihasten uupumista.
Joka tapauksessa on onnettomuuksia, jotka ovat yksinkertaisesti väistämättömiä. Voimme vähentää onnettomuusriskiä, jos käytämme käyttötarkoitukseen sopivia jalkineita, mutta se ei eliminoi kaikkia riskejä. Esimerkiksi emme voi vaikuttaa asiaan mitenkään, jos joku törmää meihin.
Hyvä fyysinen kunto on myös yksi suojaava tekijä. Yksilöt, joilla on vahvat alaraajan lihakset, kärsivät vähemmällä todennäköisyydellä nyrjähdyksistä koska nämä lihaskudokset tukevat niveliä.
Polven kivun tai tulehduksen yhteydessä on suositeltavaa ottaa yhteyttä asiantuntijaan. Yleensä henkilö ei huomaa ensimmäisen asteen nyrjähdystä ja näin ollen vaurio voi pahentua huomaamatta. Säännöllinen asiantuntijan konsultaatio on toinen tapa, jolla estetään vaurioiden laajeneminen entisestään.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Olivera, G., M. S. Holgado, and J. Cabello. “Lesiones deportivas frecuentes en atención primaria.” FMC-Formación Médica Continuada en Atención Primaria 8.5 (2001): 307-320.
- Monsalve, Francisco J. “Enfoque del esguince de rodilla.” Enfoque del trauma ortopédico: Primera edición.
- Lustig, S., et al. “Lesiones ligamentosas recientes de la rodilla del adulto.” EMC-Aparato Locomotor 46.2 (2013): 1-19.
- Lucendo Marañés, L., et al. “Lesiones de la rodilla.” Canarias médica y quirúrgica (2012).
- Mazières, B. “Diagnóstico de la rodilla dolorosa no traumática del adulto.” EMC-Aparato Locomotor 47.4 (2014): 1-15.
- Peralta, Albert J. Macías, et al. “Consideraciones frente la gravedad de problemas de esguince en el paciente.” Polo del Conocimiento: Revista científico-profesional 4.5 (2019): 398-410.
- Casero Seguido, Elisabet Wendy. “Vendaje Funcional VS Vendaje Neuromuscular en deportistas que han sufrido un esguince del LLI de la rodilla de grado I.” (2017).
- Pelfort-López, X., et al. “Cirugía de revisión del ligamento cruzado anterior.¿ Uno o dos tiempos?.” Rev Esp Artrosc Cir Articul 27.3 (2020): 233-43.
- Gaibor León, Ivonne Alexandra. Reeducación Funcional Postquirúrgica del Ligamento Cruzado anterior en la Rodilla Derecha. BS thesis. Universidad Técnica de Ambato-Facultad de Ciencias de la Salud-Carrera Terapia Física, 2016.
- Cárdenas Sandoval, Rosy Paola. Modelo computacional y experimental del comportamiento mecánico y biológico de fibroblastos aislados del ligamento colateral de la rodilla expuestos a estímulos biofísicos del ultrasonido. Diss. Universidad Nacional de Colombia-Sede Bogotá, 2019.
- del Valle Soto, Miguel, et al. “Lesiones deportivas” versus” accidentes deportivos. Documento de consenso. Grupo de prevención en el deporte de la Sociedad Española de Medicina del Deporte (SEMED-FEMEDE).” Archivos de medicina del deporte: revista de la Federación Española de Medicina del Deporte y de la Confederación Iberoamericana de Medicina del Deporte 35.1 (2018): 6-16.
- Cardoso, Pedro Gil Guimarães. “Prevenção e Reabilitação de Lesões dos Músculos Isquiotibiais e do Ligamento Cruzado Anterior em Contexto Desportivo.” (2018).