Peräsuolen tähystys – katsaus toimenpiteeseen

13 maaliskuu, 2021
Peräsuolen tähystys on menetelmä, jota käytetään peräsuolen rakenteiden tutkimiseen. Se on erityisen hyödyllinen tutkittaessa mahdollisia haavaumia, peräpukamia jne.

Peräsuolen tähystys on menetelmä, jolla voidaan katsoa ihmisen sulkijalihaksen sisäpuolelle. Lääkäri voi tutkia jopa peräsuolen taaimmaista osaa (paksusuolen viimeistä pätkää). Näin voidaan tutkia kyseistä ruoansulatuskanavan osaa.

Toimenpiteessä taipuisa, ohut tähystin viedään potilaan sulkijalihaksen sisäpuolelle. Tämä instrumentti sisältää halogeenilampun, joka valaisee aluetta paremman näkyvyyden saamiseksi. Siihen saatetaan kiinnittää myös valokaapeli, koska se tarjoaa paremman näkyvyyden peräsuolen seinämistä.

Joissakin kliinisissä tapauksissa hoitava lääkäri levittää näihin seinämiin kemiallista yhdistettä. Sitten aluetta valaistaan fluoresoivalla lampulla, jolla voidaan tunnistaan mahdolliset sairaat kohdat suolesta. Tämä tunnetaan “korkean resoluution peräsuolen tähystyksenä”.

Lääkärit käyttävät tätä menetelmää muihinkin tarkoituksiin, kuten koepalojen ottamiseen ja peräpukamien hirttämiseen kumilenkeillä. Sen pääasiallinen tehtävä on kuitenkin peräaukon kasvainten ja muiden samankaltaisten patologioiden diagnosointi.

Peräsuolen tähystys toimenpiteenä

Peräsuolen tähystyksen avulla voidaan tarkastella ruoansulatuskanavan loppuosaa.

Ensiksi potilaalle ilmoitetaan, että tälle tulee tehdä peräsuolen tähystys. Ennen toimenpidettä potilaan on ilmoitettava lääkärille vielä mahdollisista allergioistaan ja lääkityksestään. Lääkäri saattaa myös suositella peräruisketta tai laksatiivia peräsuolen tyhjentämiseksi ennen tähystystä, jotta sitä voidaan tutkia paremmin.

Heti kun potilas on oikeassa asennossa, lääkäri aloittaa toimenpiteen tarkastaakseen sulkijalihaksen tilan. Yleensä myös ulkoinen alue tutkitaan mahdollisten muutosten varalta.

Sitten alue puhdistetaan ja tähystin viedään varovasti peräaukkoon. Anestesiaa ei yleensä käytetä, koska toimenpide ei ole juurikaan kivulias.

Koepalan ottaminen saattaa aiheuttaa pientä epämukavuutta ja verenvuotoa potilailla. Tämä on kuitenkin vain tilapäistä; yleensä vuoto lakkaa muutaman päivän kuluessa. Potilas pääsee siis yleensä kotiin ilman sen suurempia komplikaatioita.

Lääkäri voi kertoa peräaukon tähystyksen tuloksista välittömästi toimenpiteen jälkeen. Kuten näet, peräaukon tähystys on hyvä keino tunnistaa mahdollisten peräsuolen ongelmien syy.

Uusi käyntiaika varataan, jos tarvitaan seurantaa biopsian takia. Näin lopulliset tulokset saadaan muutama viikko toimenpiteen jälkeen.

Tutustu myös: 7 paksusuolen syövän varhaista varoitusmerkkiä

Kenelle peräsuolen tähystys tehdään?

Peräsuolen tähystys on yleensä nopea toimenpide.
Tätä menetelmää käytetään usein muun muassa peräpukamien ja kasvainten etsimiseen.

Kuten yllä todettiin, peräsuolen tähystyksen avulla lääkäri voi nähdä potilaan peräsuolen sisälle. Peräsuolen tähystys tehdään siis silloin, jos potilas valittaa tämän alueen vaivoja. Yleisimmät sairaudet, joissa peräsuolen tähystys on erittäin kätevä, ovat:

  • Polyypit
  • Märkäpaiseet
  • Syöpä
  • Ihmisen papilloomavirus (HPV)
  • Mahdolliset haavaumat
  • Halkeamat, jotka aiheuttavat epämukavuutta ja verenvuotoa
  • Peräpukamat (voivat johtaa epämukavuuteen ja verenvuotoon; tätä menetelmää käytetään vain kun ne eivät näy ulkopuolelle).

Lääkäri saattaa hyödyntää peräsuolen tähystystä myös silloin, jos hän tarvitsee alueelta koepalan. Sitä saatetaan käyttää myös siinä tapauksessa, että potilaan peräpukamat täytyy hirttää kumilenkeillä. On kuitenkin useita tiloja, joissa peräsuolen tähystystä ei kannata tehdä, kuten peräpukamakriisi tai meneillään oleva tulehdus.

Tutustu myös: Näillä vinkeillä peräpukamien lievittäminen käy luonnollisesti

Huomioitavaa

Potilaalla voi ilmetä voimakasta kipua ja verenvuotoa, sekä kuumetta, vilunväreitä ja jopa infektio, jos toimenpiteen aikana sattuu virhe.

Potilaan tulisikin ottaa yhteyttä lääkäriin mahdollisimman nopeasti, jos hänellä esiintyy jokin aiemmin mainituista oireista. Vältä itselääkintää tai muita toimenpiteitä, ellei lääkäri ole antanut niihin lupaa.