Logo image
Logo image

Pahoinpidellyn naisen syndrooma

4 minuuttia
Opi pahoinpidellyn naisen syndroomasta, siitä selviytymisestä ja sen parantamisesta. Monet pitkäaikaisen pahoinpitelyn uhrina olleet ihmiset kärsivät kyseisestä oireyhtymästä.
Pahoinpidellyn naisen syndrooma
Viimeisin päivitys: 26 elokuuta, 2022

Pahoinpidellyn naisen syndrooma vaikuttaa kehen vain ihmiseen, joka on kokenut pitkäaikaista fyysistä tai henkistä pahoinpitelyä. Kyseessä on Lenore E. A. Walkerin luoma termi.

Hänen kirjansa The battered woman syndrome (“Pahoinpidellyn naisen syndrooma”) kertoo kaikista suhteessa tapahtuvan pahoinpitelyn aiheuttamista fyysisistä oireista ja henkisistä seurauksista. Kirjassa on niin ikään omistettu erityinen kappale tapauksille, joissa on lapsia osallisena.

Pahoinpidellyn naisen syndrooman tunnistaminen

Some figure

Pahoinpidellyn naisen syndrooma sisältää selviä ominaispiirteitä, jotka kaikkien pitäisi pystyä tunnistamaan.

Miksi?

Oireyhtymästä kärsivien ihmisten tulisi hakea ammattiapua niin pian kuin vain mahdollista. Siten oireet eivät etene tai päädy vaikuttamaan selviytymässä olevan uhrin elämänlaatuun.

Niihin kuuluvat:

  • Fyysiset oireet, kuten unettomuus, painonpudotus, tunteiden somatisointi ekseeman muodossa, migreenit, krampit ja niin edelleen.
  • Psykologiset oireet, kuten masennus, alhainen itsetunto, syyllisyys, toivottomuus ja pelko.

Nämä ovat vain joitakin oireita, joita pahoinpidellyn naisen oireyhtymästä kärsivät ihmiset saattavat kokea. On kuitenkin monia muita asioita, joita tulisi pohtia yksilöllisellä tasolla.

Tarkastellaan joitakin niistä, ja tutkitaan trauman vähentämiseksi noudatettavia vaiheita.

Opittu avuttomuus

Kyseessä on psykologinen tila, jota esiintyy yleensä ihmisillä jotka ovat tulleet sellaisen ihmisen pahoinpitelemäksi, johon he ovat luottaneet. Se on haitallinen seuraus, joka estää ihmistä tekemästä päätöksiä omasta puolestaan. Tällainen ihminen ei onnistu puolustamaan itseään tai pääsemään ulos tilanteista, joissa häntä kohtaan ollaan väkivaltaisia.

Tällöin ihminen uskoo, että mikään hänen tekemänsä asia ei tule vaikuttamaan lopputulokseen.

Vaikka siitä yli pääseminen saattaakin vaikuttaa helpolta, on kyseessä äärimmäisen kyvyttömäksi tekevä tila. Opittu avuttomuus onkin siis pääsyy siihen, miksi monet ihmiset pysyvät väkivaltaisessa tilanteessa.

Sen hoitamatta jättäminen voi tehdä ihmisestä helpon uhrin taas toiselle pahoinpitelijälle.

Lue myös: Mitä tehdä, jos poikaystävä on sovinisti

Traumaperäinen stressi

Some figure

Kun ihminen on altistunut pitkän aikaa toistuvalle pahoinpitelylle, on hän ollut jatkuvan stressin alaisena. Tämä pitkäkestoinen stressi pysyy jopa tilanteesta poistumisen jälkeen.

Taistele ja lennä -reaktio, joka on todella tärkeä eläinten selviytymisen kannalta, on täysin riittämätön pahoinpidellyn naisen syndroomasta kärsivillä ihmisillä. Stressiä, pelkoa ja ahdistusta saattaa esiintyä sellaisissa olosuhteissa, joissa heidän ei pitäisi pelätä lainkaan.

Traumaperäisen stressin tunnistamiseksi on tärkeää analysoida pahoinpitelyn uhrin käytöstä, johon kuuluvat esimerkiksi:

  • Painajaiset ja takautumat, jotka johtavat yöhikoiluun, pelkoon sekä ahdistukseen.
  • Sellaisten paikkojen, ihmisten tai ajatusten välttely, jotka muistuttavat häntä pahoinpitelytilanteesta.
  • Ylivalppaus, varsinkin kadulla, koska uhri ajattelee pahoinpitelijänsä seuraavan häntä.
  • Vaikeus muistaa traumaattisten tapahtumien tiettyjä hetkiä.

Kaikkien väkivaltaisia tilanteita kokeneiden ihmisten on usein vaikea päästä takautumien yli. Heidän traumaperäinen stressinsä perustuu ajatukseen siitä, että heidän pahoinpitelijänsä voittaa ja vetää heidät takaisin entiseen väkivaltaiseen tilanteeseen.

Avun hankkiminen

Pahoinpitelyn uhri saattaa uskoa, ettei hän pysty saamaan apua ja toipumaan.

Kyllä, on totta että monissa tapauksissa pahoinpitelijä palaa takaisin saatuaan vain lähestymiskiellon. Tämä on pelottavaa. Ja sitä ei yleensä pysty itse hallitsemaan.

On kuitenkin myös totta, että on täysin mahdollista ottaa vastuu omasta elämästä, ottaa etäisyyttä sekä parantua mistä vain pahoinpitelyn muodosta tai traumasta.

Tarkastellaan nyt, mitä voit tehdä asian suhteen:

Lääkäri, hammaslääkäri, pappi tai lapsen kouluviranomaiset

Kaikilla näillä ihmisillä on vastuu tehdä ilmoitus havaitsemastaan väkivallasta. Yleensä heillä on jonkinlainen koulutus perheväkivaltaongelmiin liittyen.

Heidän tulisi pystyä auttamaan uhria pääsemään pois perheväkivaltatilanteesta ottamalla yhteyttä apua tarjoaviin järjestöihin.

Huomaa, että suurin osa lääkärille tai papille antamastasi tiedosta on luottamuksellista. Kyseisten ihmisten täytyy myös raportoida lapsen pahoinpitelystä.

Lue myös: Kuinka voittaa yksinäisyyden pelko? 6 vinkkiä

Oikeudellinen apu

Perhelakeihin erikoistuneilla asianajajilla on yleensä yhteyksiä saatavilla oleviin voimavaroihin, joilla he voivat auttaa perheväkivaltatapauksissa. He voivat myös auttaa sinua luomaan suunnitelman, jolla pääset eroon pahoinpitelijästä turvallisesti sekä auttaa sinua saamaan väliaikaisen lähestymiskiellon.

Jos sinulla ei ole varaa asianajajaan, ole yhteydessä kaupungin oikeusapujärjestöön selvittääksesi mikäli sinulla on mahdollisuus saada ilmainen edustaja.

Turvakodit

On monia eri voittoa tavoittelemattomia järjestöjä, jotka ovat omistautuneet auttamaan ihmisiä selviytymään perheväkivallasta.

Terapia

Terapeutin puoleen kääntyminen on yksi parhaista ja terveimmistä tavoista auttaa parantumaan ja siirtymään eteenpäin.

Etsi sinua lähellä oleva terapeutti. Jos raha on ongelma, keskustele vaihtoehdoista paikallisten avustuskeskusten kanssa. Varmista, että saat itsesi – tai lapsesi – ansaitsemaa apua eteenpäin siirtymiseen, terveen elämän elämiseen sekä sen varmistamiseen, että pahoinpitely pysyy menneisyyden ongelmana.

Auttava puhelin

On olemassa puhelinpalveluja, joihin kuka tahansa saa soittaa ja kertoa kokemuksistaan, pyytää apua tai hakea juttuseuraa. Niitä on tarjolla sekä lapsille että aikuisille. Kyseessä on maksuton palvelu ja se voi olla todella suuri apu tilanteissa, joissa ihminen tuntee olonsa masentuneeksi ja harkitsee jopa itsemurhaa.

Kun olet väkivaltaisessa tilanteessa, älä epäröi soittaa hätänumeroon 112. Poliisi voi auttaa perheväkivaltatapauksissa tarjoamalla turvallisen paikan elää sillä aikaa, kun he tutkivat tapausta. He voivat myös tarjota muuta tukea, kuten työpalveluita ja asianajajan.

Kenenkään ei pitäisi sietää väkivaltaa, ja siitä pois pääsemiseksi on monia tapoja, vaikka ensimmäinen askel voikin tuntua vaikealta.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Aguirre D, Pamela, Cova S, Félix, Domarchi G, Ma. Paz, Garrido C, Carol, Mundaca Ll, Ivania, Rincón G, Paulina, Troncoso V, Pamela, & Vidal S, Paulina. (2010). Estrés postraumático en mujeres víctimas de violencia doméstica. Revista chilena de neuro-psiquiatría48(2), 114-122. https://dx.doi.org/10.4067/S0717-92272010000300004
  • Ordóñez Fernández, María del Prado, & González Sánchez, Patricio. (2012). Las víctimas invisibles de la Violencia de Género. Revista Clínica de Medicina de Familia5(1), 30-36. https://dx.doi.org/10.4321/S1699-695X2012000100006
  • RODRÍGUEZ HERNÁNDEZ, R., & ORTIZ AGUILAR, L. (2014). LAS FUENTES DE APOYO SOCIAL Y SU IMPACTO EN LA VIOLENCIA Y MALESTAR EN MUJERES MALTRATADAS. Revista Internacional de Ciencias Sociales y Humanidades, SOCIOTAM, XXIV (2), 199-218.
  • Seijas Gómez, Raquel. (2013). Trastorno por estrés postraumático y cerebro. Revista de la Asociación Española de Neuropsiquiatría33(119), 511-523. https://dx.doi.org/10.4321/S0211-57352013000300004
  • Sepúlveda García de la Torre, A.. (2006). La Violencia de Género como causa de Maltrato Infantil. Cuadernos de Medicina Forense, (43-44), 149-164. Recuperado en 19 de febrero de 2019, de http://scielo.isciii.es/scielo.php?script=sci_arttext&pid=S1135-76062006000100011&lng=es&tlng=es.
  • Yugueros García, A. (2015). Intervención con mujeres Víctimas de Violencia de género: Educar e informar para prevenir. Revista Historia de la Educación Latinoamericana, 17 (24), 191-216.

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.