Naiset tarvitsevat vuoden toipuakseen synnytyksestä

Naiset käyttävät synnytyksen jälkeisen ajan siitä toipumiseen, ja siihen tarvitaan vähintään vuosi.
Naiset tarvitsevat vuoden toipuakseen synnytyksestä

Kirjoittanut Thady Carabaño

Viimeisin päivitys: 17 syyskuuta, 2022

Kuuluisa “karanteeni” on latinalaisamerikkalainen synnytyksen jälkeinen käytäntö, jossa todetaan, että nainen tarvitsee 40 päivää toipuakseen synnytyksestä. Se sekoitetaan usein synnytyksen jälkeiseen aikaan, eli aikaan, jonka nainen tarvitsee synnytyksestä toipumiseen.

Synnytyksen jälkeinen aika kestää pidempään kuin 6 viikon “karanteeni”. Se on fyysinen ja psyykkinen toipumisprosessi 9 kuukautta kestävän raskauden ja synnytyksen jälkeen. Lukuisten tutkimusten ja teorioiden mukaan se voi kestää vuoden, kaksi tai jopa kolme vuotta.

Nainen tarvitsee vuoden toipuakseen synnytyksestä

Tohtori Julie Wrayn vuonna 2012 Salfordin Yliopistossa Manchesterissa tekemän tutkimuksen mukaan naiset tarvitsevat vähintään vuoden toipuakseen synnytyksestä. Naisen kehon kokemat raskaudenaikaiset h ormonaaliset ja fyysiset muutokset eivät lopu synnytyksen jälkeen. 

Synnytyksen jälkeiseen aikaan liittyy myös fyysisiä ja henkisiä muutoksia uuden äitiyden tuoman todellisuuden omaksumiseksi. Tutkijat haastattelivat synnyttäneitä naisia lukuisista maista. Toiset olivat synnyttäneet 2-3 viikkoa sitten, toiset 3 kk sitten ja toiset 6-7 kk sitten.

Useimmat naiset tarvitsevat vuoden toipuakseen synnytyksestä.

Wray selvitti, että useimmat naiset tarvitsevat vähintään 12 kuukautta toipuakseen synnytyksestä, mihin liittyy sekä fyysisiä että henkisiä puolia. “Naisista tuntuu, että he tarvitsevat enemmän kuin kuusi viikkoa toipumiseen ja heidän pitäisi saada enemmän tukea synnytyksen jälkeen kuin vain 6-8 viikkoa”, sanoi tutkija.

Synnytyksen jälkeinen aika

Tutkimuksessa mainittiin viittaukset arvioituun aikaan, jonka tuoreet äidit kokivat tarpeelliseksi toipuakseen synnytyksestä. Argentiinalaisen psykologin Laura Gutmanin teoksen “Maternity: Coming Face to Face with Your Own Shadow” mukaan synnytyksen jälkeinen aika kestää niin pitkään, että lapsi on 2 tai 3 vuotta vanha. 

Äiti ja vauva ovat henkinen yksikkö. Synnytys “rikkoo” äidin ja vauvan 9 kuukautta kestäneen raskauden aikaisen fyysisen yhteyden. Vaikka he eivät enää olekaan yksikkö, pysyvät he silti henkisesti kiinni toisissaan ja irrottautuminen vie aikansa. 

Perheterapeuttien mukaan synnytyksen jälkeinen aika vaikuttaa naisen vakauteen. Synnytys oli vahva “henkinen hajoaminen”, kun äidistä ja vauvasta tuli kaksi.

Oma varjosi

Synnytyksen jälkeinen aika saa sinut käsittelemään asioita, jotka eivät ole hallinnassasi. Asioita, jotka ovat sisälläsi ja tulevat oman varjosi ja konfliktiesi kanssa. Uudistautuaksesi kuitenkin täysin, tulee sinun olla tietoinen elämästäsi prosessista ja synnytyksen jälkeisestä toipumisesta.

Lapsi ja äiti ovat tiivis yksikkö.

Samalla kun olet keskellä tuota mystistä, energistä ja henkistä prosessia, on sinulla sylissäsi vastasyntynyt vauva josta sinun täytyy huolehtia. Vauva itkee ilmaistakseen naisen kipua ja pelkoja, joita synnytys sai aikaan.

Suosittelemme sinua lukemaan:  Opeta lapsesi nukkumaan läpi koko yön

Ehkä isoäideillämme oli toisaalta helpompaa, koska he huolehtivat monesti “vain” lapsistaan ja kotitaloudesta. Mutta naiset ovat nykyään aktiivisia, järjestäytyneitä, yritteliäitä ja itsenäisiä, eli lisäksi tulee huolehtia myös kodin ulkopuolisesta työelämästä ja urasta.

Tämän henkisen prosessin keskellä naisten täytyy kestää työn, rahan ja jokapäiväisten huolten maailmaa, ja mennä sitten kotiin huolehtimaan vauvastaan. Kumpikaan, ei ympäristö eikä äiti, ole valmiita tekemään tuota muutosta turvallisesti masentumatta.

Kun ei ole lainkaan aikaa tutustua uudelleen itseensä

Gutmanin kuvaileman monimutkaisen henkisen tilanteen tullessa vastaan on ilmiselvää, että on mahdotonta olettaa naisten saavan takaisin vain kuuden viikon aikana se normaali elämä, jota he elivät ennen synnytystä, mukaan lukien seksuaalisuutensa ja työelämänsä.

Totuus on se, että kaikki äidit eivät ole tarpeeksi onnekkaita pystyäkseen omistautumaan täysin vauvastaan huolehtimiseen samalla kun he yrittävät toipua fyysisesti ja henkisesti. Miljoonilla yksinhuoltajaäideillä on muitakin lapsia ja heidän täytyy käydä töissä. Se tarkoittaa sitä, että heillä ei ole aikaa tutustua uudelleen itseensä.

Tuore äiti kokee lapsen synnyttä monia muutoksia.

Siispä miljoonien naisten ja työskentelevien äitien kohtaama todellisuus on se, että he eivät saa omissa maissaan äitiyslomaa toipuakseen synnytyksestä. Naisten täytyy käydä töissä, löytää joku huolehtimaan vauvasta, eikä heillä ole aikaa käsitellä synnytyksen henkisiä seurauksia.

Työskentelevien äitien todellisuus

Vain 34 maata noudattavat Kansainvälisen työjärjestön (ILO) suositusta antaa naisille vähintään 14 viikkoa maksettua äitiyslomaa.

Useimmat äitiyslomat eivät mukaudu äidin ja vauvan tarpeisiin, vaikka onkin muutamia poikkeuksia: Kroatia antaa 410 päivää äitiyslomaa synnytyksen jälkeen. Maat kuten Montenegro, Bosnia ja Albania antavat myös 365 päivää. Iso-Britannia ja Norja antavat 315 päivää. Ruotsi 240 päivää.

Vaa’an vastakkaisella puolella ovat useimmat Afrikan ja Aasian maat, jotka eivät anna enempää kuin 8 viikkoa. Vauvaan koetun henkisen yhteyden lisäksi naisen synnytyksen jälkeiseen toipumiseen liittyy fyysisiä ja henkisiä puolia. Edessä on vielä pitkä tie tuoreiden äitien ja heidän vauvojensa tarpeiden havaitsemiseksi.

Toim. huom.: Artikkeli on kirjoitettu maailmanlaajuisesta näkökulmasta katsottuna, eikä siis suomalaisesta, sillä meillähän on pidempi äitiysloma mitä suurimmassa osassa maailmaa. Äidin psyykkinen palautuminen synnytyksen jälkeen on kuitenkin maailmanlaajuinen huolenaihe.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Castaigne, V., Picone, O., & Frydman, R. (2012). Parto prematuro. EMC – Ginecología-Obstetricia. https://doi.org/10.1016/s1283-081x(06)45070-0
  • Del Río, R., León, P., Minassian, M., Borgoño, R., & Bustamante, F. (2008). Embarazo adolescente. Revista Pediatría Electrónica, Hospital Clinico de Niñoz Roberto Del Rio. https://doi.org/10.1016/j.ancene.2014.05.001
  • Aguilar, O. C., Romero, A. L. F., & García, V. E. M. (2013). Comparación de resultados obstétricos y perinatales del parto en postura vertical versus supina. Ginecologia y Obstetricia de Mexico.

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.