Multippeliskleroosin neljä tyyppiä
Multippeliskleroosi voi ilmaantua neljällä eri tavalla. Ne ovat kaikki mahdollisesti vammauttavia, eikä niiden tunnistaminen tai erottaminen toisistaan ole valitettavasti aina helppoa.
Multippeliskleroosi on krooninen tauti, johon ei ole parannusta. Tästä syystä diagnoosin saaminen on tavallaan huono uutinen, joka ei jätä monelle potilaalle tai heidän perheilleen paljon toivoa.
Oikeanlaisen hoidon aloittaminen saattaa myös viivästyä, mikäli lääkäri ei pysty määrittelemään kyseisen potilaan multippeliskleroosin tyyppiä.
Neurologisena sairautena kyseessä on melko yleinen vammaisuutta aiheuttava syy. Tämä johtuu siitä, että sen on tapana kohdistua nuoriin aikuisiin – yleisesti alle 40-vuotiaisiin. Nämä potilaat joutuvat sitten useimmissa tapauksissa luopumaan opinnoistaan ja töistään.
Multippeliskleroosin kaikki neljä tyyppiä ovat luonteeltaan autoimmuunisairauksia – keho siis hyökkää itseään vastaan. Keho tekee sen luomalla myeliiniä tuhoavia vasta-aineita. Myeliini on hermoston peittävää ainetta ja sen ansiosta syntyy hermoimpulsseja. Myeliinin tuhoaminen vahingoittaa hermoyhteyksiä.
Multippeliskleroosin oireet
Eri multippeliskleroosityypit sisältävät samankaltaisia oireita. Ainoaa vaihtuvuutta tuo yleensä taudin kehitys ajan kuluessa.
Tämän taudin pääasialliset oireet ilmestyvät tuki- ja liikuntaelimistössä. Potilas alkaa tuntea raajojen heikentymistä, kävelyn vaikeutumista sekä tasapainon menetystä. Heidän käsivartensa myös heikkenevät ja he pudottavat yhtäkkiä kaiken, mitä pitävät kädessään.
Krampit ovat myös yleisiä ja niihin liittyy kipua lihaksissa, jotka supistuvat tahattomasti. Tästä sairaudesta kärsivä potilas yrittää rentouttaa supistusalueen, mutta ei pysty hallitsemaan sitä.
Kramppien ohella esiintyy myös vapinaa ja kouristuksia lihaksissa. On tuskin tarpeen mainita, että tämä vaikeuttaa päivittäisistä aktiviteeteista suoriutumista, mikä vaikuttaa siten potilaan elämänlaatuun.
Ruoansulatusjärjestelmä on toinen alue, jossa oireita esiintyy. Multippeliskleroosin eri tyypit johtavat ummetukseen ja virtsan kerääntymiseen. Näin tapahtuu siksi, että peristalttisten liikkeiden lähettämää tietoa kantavissa hermoissa ei ole myeliiniä.
Se vaikuttaa myös muihin elimiin, kuten silmiin. Jotkut potilaat näkevät ensin asiat kahtena ja kärsivät sitten krampeista ja heidän raajat muuttuvat heikoiksi. Kahtena näkemisen lisäksi saattaa esiintyä myös silmämunien nopeaa liikkumista, jota potilas ei pysty hallitsemaan.
Lue myös: 14 varoitusmerkkiä MS-taudista
Multippeliskleroosin neljä tyyppiä
Tämän sairauden diagnostiset protokollat osoittavat, että sairautta voi esiintyä neljässä eri muodossa:
- RRMS (aaltomaisesti etenevä multippeliskleroosi). Tämä sairaus vaihtelee akuuteista lukuisia oireita sisältävistä puhkeamiskausista kausiin, jolloin sairaudesta ei ole minkäänlaisia merkkejä. Taudin puhkeamisen ilmestyminen liittyy yleensä uuteen neurologiseen sektoriin, joka on myeliinin puutteen aiheuttama. Tämä tyyppi on myös yleisin näistä neljästä.
- SPMS (toissijaisesti etenevä multippeliskleroosi). Tämä alkaa RRMS-tautina, mutta kehittyy jatkuvien oireiden muotoon, jossa ei ole toipumisjaksoja. Sen nimitys “toissijaisena” viittaa muutosvaiheeseen RRMS-taudista PSMS-tautiin.
- PPMS (primaarisesti etenevä multippeliskleroosi). Tässä tyypissä oireettomia kausia ei ole melkein lainkaan. Sairaus alkaa asteittain täysin tyhjästä ilman, että se kehittyisi RRMS-taudista. Tällä tavoin se eroaa edellisestä tyypistä.
- EMPR. Tämä tyyppi on harvinaisin. Kiivas puhkeaminen on yleistä tämän tyypin kohdalla.
Diagnoosi ja hoito
Kansainvälinen tieteisyhteisö on yhtä mieltä siitä, että McDonaldin kriteerit toimivat standardeina multippeliskleroosin tyyppien diagnosoimiseen. Kuten jo totesimme yllä, tulee sairauden kehittymistä odottaa, jotta lääkäri tietää mikä multippeliskleroosin tyyppi kyseisellä potilaalla on.
Kaikkien tyyppien hoidot ovat kuitenkin samankaltaisia. Kortikosteroideja käytetään aluksi akuuttien puhkeamistapauksien hoitoon, kun myeliinin puute näyttää kasvavan. Lisäksi määrätään myös lääkkeitä, jotka muokkaavat intervallijaksojen kehitystä.
Fyysinen hoito on tärkeää yhdessä lääkkeiden kanssa. On useita eri hoitomuotoja, joissa keskitytään potilaan menettämiin kykyihin. Tämä vaatii fysioterapeuttien, puheterapeuttien sekä toimintaterapeuttien väliintuloa.
Multippeliskleroosin eri tyypit ovat vakavuudeltaan samankaltaisia
Tämä sairaus on vakava sen esiintymismuodosta riippumatta. Sen kehitys on kroonista ja progressiivista, mikä johtaa ajan kuluessa motoristen toimintojen menetykseen. Siihen ei ole parannusta, mutta sen hallinnassa lääkkeiden avulla on tapahtunut paljon edistystä.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Thompson, Alan J., et al. “Diagnosis of multiple sclerosis: 2017 revisions of the McDonald criteria.” The Lancet Neurology 17.2 (2018): 162-173.
- Bermejo, Pedro E., Celia Oreja-Guevara, and Exuperio Díez-Tejedor. “El dolor en la esclerosis múltiple: prevalencia, mecanismos, tipos y tratamiento.” Rev Neurol 50.2 (2010): 101-8.
- Olascoaga, Javier. “Calidad de vida y esclerosis múltiple.” Rev Neurol 51.5 (2010): 279-88.
- Paes, Renata Alves, et al. “Neuropsicología de la esclerosis múltiple primaria progresiva.” Rev Neurol 49.7 (2009): 343-8.