Mononukleoosi: yllättävät asiat, joita et ehkä tiennyt
Mononukleoosi on Epstein-Barrin viruksen (EBV) tai ihmisen herpesvirus 4:n (HHV4) aiheuttama tauti. Tautia esiintyy vain ihmisillä, tavallisesti lapsilla, teini-ikäisillä ja nuorilla aikuisilla.
Epstein-Barrin viruksella on kaksi peruspiirrettä:
- Kyseessä on virus, jolla on taipumusta kohdistua B-lymfosyytteihin ja suunieluun.
- Virus kykenee pysymään piilevänä (lepotilassa) ja inaktivoitumaan immuunijärjestelmän heikentämänä.
Tässä artikkelissa katsomme tarkemmin tätä virusta.
Kuinka mononukleoosi tarttuu?
Tartunnan saa suoraan virusta kantavien ihmisten syljen välityksellä. Viruksen kantajilla ei tavallisesti esiinny mitään oireita, mistä syystä tautia kutsutaan usein “pusutaudiksi”.
Tartunnan voi saada myös virusta kantavien ihmisten käyttämien esineiden, kuten kuppien ja hammasharjojen, välityksellä. Tartunta on mahdollinen myös veren kautta (verensiirrot) tai hematopoieettisten kantasolujen siirrossa.
Ikä, jolloin tämän sairauden tyypillisesti saa, riippuu sosioekonomisesta tasosta. Kehitysmaissa mononukleoosi on lasten sairaus, mutta kehittyneemmissä maissa sairaus on yleinen nuorilla.
Epstein-Barrin virus: tartunta
Epstein-Barrin viruksesta saatu tartunta on tavallisesti oireeton niillä ihmisillä, joiden immuunijärjestelmä toimii normaalisti. Se jää siis huomaamatta.
Tässä on kuitenkin eroja eri-ikäisillä:
- Lapsuuden aikana tartunta on useimmissa tapauksissa oireeton.
- Teini-ikäisten ja nuorten aikuisten kohdalla on kaksi mahdollisuutta: se on joko oireeton tai aiheuttaa mononukleoosin.
- Yli 40-vuotiailla aikuisilla useimmat tämän viruksen primaari-infektioista johtavat virusperäiseen hepatiittiin.
Tilanne on eri niillä ihmisillä, joilla on heikentynyt immuunijärjestelmä (kuten AIDS-potilailla). Näillä ihmisillä tämä virusinfektio voi aiheuttaa lymfakudossairauksia, jotka voivat olla hengenvaarallisia.
Mononukleoosin oireet
Mononukleoosin itämisaika on 4-6 viikkoa. Näiden viikkojen aikana tartunnan saaneella esiintyy yleensä flunssan kaltaisia oireita (väsymys, yleinen huonovointisuus, lievä lämpöily eli alle 38 ºC:en kuume).
Tämän jälkeen ilmaantuvat mononukleoosin oireet:
- Hyvin kivulias nielutulehdus
- Korkea kuume (yli 38 ºC)
- Kaulan imusolmukkeiden selvä suureneminen. Tämä on taudin tyypillisen oire.
- Splenomegalia eli pernan suureneminen suurimmassa osassa tapauksia ja hepatosplenomegalia eli maksan ja pernan suureneminen jopa puolella potilaista.
- Joissakin tapauksissa tauti voi aiheuttaa voimakasta heikkoutta (asteniaa).
Epänormaalit lymfosyytit ja heterofiiliset vasta-aineet potilaan veressä auttavat lääkäreitä diagnosoimaan taudin.
Diagnoosi
Potilaan veressä on nähtävissä monosyyttien lisääntynyt määrä (yli 4,5 tuhatta/mm³). Tämä ei kuitenkaan vielä riitä diagnosoimaan mononukleoosia.
Lymfosyyttien määrän lisääntymisen syy voi olla hyvänlaatuinen, eli se johtuu infektiosta. Syy voi olla myös pahanlaatuinen (kuten leukemia).
Verinäytteessä voidaan havaita epätyypillisiä eli reaktiivisia lymfosyyttejä, jotka eroavat normaaleista lymfosyyteistä siten, että ne ovat isompia ja niiden tuma on järjestäytymättömämpi johtuen antigeenien stimulaatiosta. Tämä on merkki siitä, että kyseessä on hyvänlaatuinen muutos.
Nopein tapa vahvistaa diagnoosi on Monospot-testi. Tämän menetelmän avulla lääkärit pystyvät havaitsemaan heterofiilisten vasta-aineiden olemassaolon mononukleoosia sairastavilla potilailla. Muissa tapauksissa testin tulos on negatiivinen.
Tämän testin tulos on yleensä positiivinen 85 %:ssa mononukleoositapauksista.
Heterofiiliset vasta-aineet
Heterofiiliset vasta-aineet ovat luokkaa lgM, tyypillisiä Epstein-Barrin virukselle. Toisin sanoen, niitä syntyy vain tässä virustartunnassa. Lisäksi niillä on kyky agglutinoida lampaan veren punasoluja (Paul-Bunnell-testi tai Monospot-testi).
Näiden testien avulla lääkärit pystyvät erottamaan akuutit ja menneet infektiot.
- Akuutissa infektiossa löytyy ensinnäkin lgM-luokan VCA-vasta-aineita. Niiden läsnäolo voidaan havaita seerumista jopa 5 kuukautta infektion jälkeen.
- 4 viikkoa taudin puhkeamisesta seerumiin ilmestyvät lgG-luokan VCA-vasta-aineet. Tässä vaiheessa ei havaita EBNA-vasta-aineita.
- Jos kyseessä on mennyt infektio, seerumissa voidaan havaita VCA lgG- ja EBNA lgG -vasta-aineita.
Erotusdiagnoosi
Erotusdiagnoosi on tärkeä tehdä kaikissa tapauksissa. Yleisesti ottaen erotusdiagnoosi tulisi tehdä myös muissa lymfosytoosin aiheuttajissa, kuten leukemiassa ja imusolmukesyövässä.
Hoito
Mononukleoosiin ei ole mitään parantavaa lääkitystä. Joskus voidaan määrätä amoksisilliinia. Amoksisilliinia syöville potilaille kehittyy tavallisesti ihottuma kolmen päivän kuluttua lääkehoidon aloittamisesta.
Mononukleoosin komplikaatiot
Mononukleoosi voi aiheuttaa pernan repeytymisen splenomegalian seurauksena. Tämä tapahtuu kuitenkin vain 1 %:ssa tapauksista.
Mononukleoosi voi johtaa myös hemolyyttiseen anemiaan, sillä heterofiiliset vasta-aineet voivat aiheuttaa punasolujen tuhoutumisen. Tuhoutuessaan niiden sisältämä bilirubiini vapautuu, mistä syystä mononukleoosipotilailla voi esiintyä keltatautia (ihon ja limakalvojen keltaisuutta).
Myös seuraavia voi ilmetä:
- Krooninen väsymysoireyhtymä
- Guillain-Barrén oireyhtymä
- Duncanin oireyhtymää sairastavilla potilailla Epstein-Barrin virus voi aiheuttaa lymfakudoksen sairauksia, joihin liittyy kohonnut kuolleisuusriski.
Muita Epstein-Barrin virukseen liittyviä sairauksia
EBV:hen voi liittyä myös muita sairauksia:
- Lymfoproliferatiiviset oireyhtymät
- Nenän ja kurkun syöpä
- Systeeminen lupus erythematosus ja muut autoimmuunisairaudet
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Hurt, C., & Tammaro, D. (2007). Diagnostic Evaluation of Mononucleosis-Like Illnesses. American Journal of Medicine. https://doi.org/10.1016/j.amjmed.2006.12.011
- Womack, J., & Jimenez, M. (2015). Common questions about infectious mononucleosis. American Family Physician. https://doi.org/10.1016/S1006-706X(15)60041-3
- De Paor, M., O’Brien, K., Fahey, T., & Smith, S. M. (2016). Antiviral agents for infectious mononucleosis (glandular fever). Cochrane Database of Systematic Reviews. https://doi.org/10.1002/14651858.CD011487.pub2
- Auwaerter, P. G. (2004). Infectious mononucleosis: Return to play. In Clinics in Sports Medicine. https://doi.org/10.1016/j.csm.2004.02.005