Mononukleoosi lapsilla: mitä tulee tietää
Mononukleoosi (rauhaskuume) ei ole kovinkaan yleinen alle 15-vuotiailla lapsilla, mutta toisinaan sitä esiintyy heilläkin. Tavallisesti tätä tautia potevat 15-25 vuoden ikäiset ihmiset, vaikkakin siitä voivat kärsiä myös tämän ikähaitarin ulkopuolella olevat.
Koska kyseessä on tarttuva tauti, sen leviämistä ei ole helppoa estää, erityisesti pienten lasten keskuudessa. Mononukleoosi voi ilmaantua lapsilla jo 6 kuukauden iässä, vaikka se onkin vakavampi tauti nuorella tai aikuisella.
Mikä on mononukleoosi?
Mononukleoosi on lähes aina hyvänlaatuinen, tarttuva tauti, joka normaalisti paranee itsestään. Tavallisesti se koskettaa kouluikäisiä lapsia, teini-ikäisiä ja nuoria aikuisia. Esikouluikäisillä lapsilla mononukleoosi ei ole kovinkaan yleinen, ja silloin kun sitä esiintyy, se harvemmin aiheuttaa oireita.
Tutkijat arvioivat, että 95 % 35-40 vuoden ikäisistä aikuisista on jo saanut mononukleoositartunnan jossain vaiheessa elämäänsä. Osa ei ole tartunnastaan edes tietoinen, sillä sitä on oireetontakin muotoa, joka jää huomaamatta. Virus jää kuitenkin uinumaan elimistöön.
Lapsilla mononukleoosi on yleisempi epäpuhtailla seuduilla, joissa tämän taudinaiheuttajan on helpompi levitä. Yleensä ihminen kärsii siitä vain kerran elämässään. Tästä huolimatta virus voi aktivoitua uudelleen, erityisesti elinsiirron saavilla potilailla.
Jatka lukemista: 5 yleisintä tartuntatautia jotka tarttuvat suutelun välityksellä
Kuinka tartunta saadaan?
Mononukleoosi tunnetaan myös pusutautina. Vaikka suutelu voikin olla yksi tartuntareitti, se ei leviä pelkästään tällä tavalla. Muiden virustautien tavoin mononukleoosikin leviää yleisesti syljen kautta.
Tämä tarkoittaa sitä, että leviämistä edesauttavat yskiminen, aivastaminen ja yleisesti ottaen lähikontakti. Se voi levitä myös sylkeä sisältävien esineiden välityksellä. Lapsilla on esimerkiksi tapana vaihtaa keskenään pillejä, vesipulloja ja ruokaa, mikä on riskitekijä.
Mononukleoosi johtuu 90-prosenttisesti Epstein-Barrin viruksesta. 7 % tartunnoista johtuu sytomegaloviruksesta ja loput toksoplasma gondiista.
Epstein-Barrin virus kuuluu samaan sukuun kuin herpes, ja kuten on usein tällaisten mikro-organismien kohdalla, se voi jäädä elimistöön pitkäksi aikaa uinuvaan tilaan aiheuttamatta oireita. Oireetonkin henkilö voi tartuttaa tautia eteenpäin.
Mononukleoosi lapsilla: oireet
On hyvin epätavanomaista, että pienellä lapsella esiintyisi mononukleoosin oireita tai että ne olisivat vakavia. Jos oireita on, yleisimmät ovat seuraavat:
- Kuume
- Kurkkukipu
- Valkoiset peitteet nielun takaosassa
- Turvonneet imusolmukkeet kaulalla, nivusissa ja kainaloissa
- Väsymys tai uupumus
Joissakin tapauksissa näihin oireisiin voi liittyä esimerkiksi vilunväristyksiä, päänsärkyä, silmäluomien turvotusta sekä maksan ja pernan suurenemista. Pitkällä tähtäimellä enemmän oireita aiheuttaa infektion komplikaatio, anemia.
Lapsilla mononukleoosi voi johtaa hyvin vakaviin komplikaatioihin, mutta tämä on harvinaista. Se voi aiheuttaa aivokalvontulehdusta, Guillain-Barrén oireyhtymää, sydänlihastulehdusta, trombosytopeniaa (verihiutaleiden vähäisyys) ja kivestulehdusta. Hyvin harvinaisissa tapauksissa se voi aiheuttaa maksavaurion.
Sinua saattaa kiinnostaa myös: Virusten lisääntymiskierto
Mononukleoosi lapsilla: kuinka sitä hoidetaan?
Mononukleoosiin ei ole mitään erityisiä rokotteita tai lääkkeitä. Sen hoito keskittyykin oireiden lievittämiseen.
Tyypillisesti tauti paranee itsestään kolmessa tai neljässä viikossa. Jotkut oireet, kuten uupumus ja kuume, saattavat jäädä viipyilemään vielä viikoksi pidempäänkin.
Lääkäri antaa tarvittaessa lääkkeitä, tavallisesti särky- ja tulehduskipulääkkeitä. Jos komplikaatioita ilmenee, joissakin tapauksissa saatetaan määrätä myös kortikosteroideja.
Lapsi on parasta pitää erillään muista ihmisistä ja varmistaa, että hän juo runsaasti vettä sekä lepää, erityisesti taudin akuutissa vaiheessa. Kontaktilajeja ja liikuntaa tulisi välttää vähintään kolmen viikon ajan.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Pérez-Domínguez, M., Pérez-Ybarra, L., & Venezuela, C. V. SARS-CoV-2 en saliva: potencial vía de contagio e implicaciones en el tratamiento del paciente odontológico SARS-CoV-2 in saliva: potential route of infection and implications in the treatment of dental patient.
- Giannotti, A. M. (2003). Síndrome de “Alicia en el País de las Maravillas” e infección por virus de Epstein Barr. Archivos Argentinos de Pediatría, 101(1), 41-43.
- Ruano, M., & Ramos, L. (2014). Mononucleosis infecciosa en la infancia. Rev Pediatr Integ, 18(3), 141-52.
- Vera-Izaguirre, Diana S., et al. “Mononucleosis infecciosa.” Medica Sur 10.2 (2003): 76-89.
- Abdulnoor, Mariana, et al. “657. Epstein–Barr Virus Genetic Diversity in Blood vs. Saliva Samples From Patients with Infectious Mononucleosis.” Open Forum Infectious Diseases. Vol. 5. No. Suppl 1. Oxford University Press, 2018.