Monet ihmiset ovat masentuneita tietämättään - oletko sinä?

Tuhannet ihmiset kärsivät masennuksesta, mutta eivät ole siitä itse edes tietoisia. Haluamme nyt antaa tietoa tästä sairaudesta sekä siitä, miksi sitä ei tulisi hävetä ja milloin masennukseen tulisi hakea ulkopuolista apua.

Saattaa tuntua vaikealta uskoa tätä, mutta on olemassa lukemattomia ihmisiä, jotka ovat masentuneita tietämättään. Heillä ei ole ollenkaan käsitystä siitä taakasta, jonka jatkuvasti mielessä pyörivät negatiiviset tunteet luovat.

Ihmiset voivat olla masentuneita tietämättään ongelmasta

Tässä on kuitenkin kyseessä hyvin todellinen ongelma, jonka moni ensiapulääkäri ja psykologi kohtaa hoitaessaan masennukseen liittyviä oireita.

Lihaskivut, äreys, viha, itseinho, mielialan vaihtelut ja halveksunta kaikkea ympärillä olevaa kohtaan ovat oireita, joita ilmenee masentuneella ihmisellä.

Henkilö saattaa ymmärtää, että jokin on kyllä vialla. Elämä voi tuntua “väärältä” ja jopa kummalliselta, ja kaikki tuntuu menevän vastakkaiseen suuntaan kuin mitä ihminen odottaa.

Tästä huolimatta hän liikkuu eteenpäin, ja tämä tapahtuu siksi, että henkilö luo puolustusmekanismeja, jotka aiheuttavat masennuksen tunteisiin mukautumisen sen sijaan, että ne kohdattaisiin.

Siten ihminen vaientaa tunteensa, hukuttaa huolensa sekä peittää stressin ahdistuksella, ja tämä ahdistus sitten ilmenee monien psykosomaattisten oireiden kautta.

Asia saattaa tulla yllätyksenä, mutta kyseessä on itse asiassa fakta: on olemassa näkymätöntä masennusta, ja siten on myös hiljaista kärsimystä niillä tuhansilla ihmisillä, jotka kamppailevat tämän ongelman kanssa ymmärtämättä asiaa itse.

Seuraavassa kerromme pääasiallisista oireista, joita tässä monimutkaisessa tilanteessa ilmenee. Mistä on kyse masennuksessa, josta ihminen ei itse tiedä?

Masentunut henkilö alkaa vähitellen tuntea olonsa avuttomaksi ja epämukavaksi

Usein masennuksella ei ole mitään erityistä ja objektiivista lähtökohtaa, kuten vaikkapa menetystä, intensiivistä eroa tai äkillistä työttömyyttä.

Kaikkein vaikein asia ymmärtää on se, että ne masentuneimmat ihmiset ovat sellaisia, joilla ensi katsomalta on “lähes kaikkea sitä, jonka tulisi tehdä ihminen onnelliseksi”: perhe, koti, työ ja niin edelleen.

Psykologit sanovat usein, että masennuksen tunteet kasvavat kuin rikkaruohot kauniissa puutarhassa. Sitten tulee päivä, kun ne peittävät kaiken alleen paksulla kerroksellaan, piikeillään ja rumuudellaan.

Tämä on hienovarainen yhdistelmä, jossa tyytymättömyys, tunnetason uneliaisuus ja tunne kontrollin menettämisestä omassa elämässä sekoittuvat toisiinsa.

Ihmiset, joilla on tämän tyypin masennusta, saavat huomata, että he eivät tee juuri mitään sellaista, josta he nauttisivat. Tämä johtuu velvollisuuksista, jotka pitävät heidät kiireisinä jokainen elämän ohitse menevä päivä.

Lähes ymmärtämättä asiaa he ovat normalisoineet nämä negatiiviset tunteet niin suuressa määrin, että he lähes odottavat niitä, ja siten he alkavat hyväksyä ne.

Tässä onkin asian varsinainen ongelma.

Useimmat oireet eivät liity masennukseen

Potilaat käyvät lääkärissä siksi, että he tuntevat olevansa uuvuksissa.

Lääkäri tekee tällöin verikokeen, kuten aina yleensäkin tapahtuu. Tulokset nähtyään hän suosittelee, että yksinkertaisesti parannetaan ruokavaliota, levätään ja aletaan syömään vitamiineja.

Muutaman kuukauden kuluttua ihminen palaa kuitenkin lääkärin vastaanotolle, sillä selkään sattuu kamalasti. Lääkäri neuvoo sitten, että tulisi käydä fysioterapiassa.

Henkilö kuitenkin palaa taas uudelleen, sillä hän kärsii unettomuudesta ja hermostuneisuudesta. Tällöin sitten lääkäri määrää bentsodiatsepiineja.

Lopuksi sitten yrityksenä lopettaa psykotrooppisten lääkkeiden käyttö sekä riippuvuuden kehittymisen estämiseksi lääkäri lähettää potilaan psykiatrille, joka tekee lopullisen diagnoosin ongelmasta: masennus.

Keskimäärin menee noin vuosi tai kaksi, että lopulliseen ja oikeaan diagnoosiin päästään. Tämän jakson aikana potilas ei oikein tiedä, mitä hänessä on meneillään.

Tämä on hyvin monimutkainen ongelma, johon tulisi kiinnittää enemmän huomiota.

Tilanteen kieltäminen

Sana “masennus” ei ole sellainen, jota tulisi pelätä. Se kuitenkin tuppaa luomaan tunteen torjunnasta – sekä itse sen henkilön osalta joka kokee asian, kuin myös yhteiskunnan suunnalta.

Me elämme maailmassa, jossa edelleen ajatellaan, että “masentuneet ihmiset ovat surullisia, ja siinä on kyseessä vain heikko asenne ja se, että ongelmia ei osata hoitaa oikealla tavalla”.

Jos ajattelet näin, teet virheen. Masennus missä tahansa muodossa on sairaus, jota tulee hoitaa monialaisella tavalla. Tämä hoito voi olla yhdistelmä lääkkeitä, psykoterapiaa ja sosiaalista tukea.

Kun ihminen kuitenkin saa diagnoosin, hänestä tuntuu, että maailma lakkaa äkillisesti pyörimästä ja kaikki muuttuu. Hän ei halua hoitaa omia sisäisiä demoneitaan, menetyksiään ja särkynyttä sydäntään. Hän viivyttää siivousta ja täynnä piilotettuja tunteita olevan mielensä järjestämistä.

Sen sijaan hän jatkaa teeskentelemistä, että mitään ei ole, jotta hän voisi pysyä toiminnallisena.

Masennusta vastaan taistelu ei ole helppoa kenellekään, ja tulee lopulta se hetki, jolloin on mahdotonta jatkaa eteenpäin liikkumista.

Kuinka voit päätellä, että olet masentunut?

Psykologeilla on käytössään eräitä avainasioita, jotka ohjaavat siinä, kun he määrittävät mahdollista diagnoosia masennuksesta.

Nämä ovat tärkeimmät merkit:

• unettomuus
• apatia
• jatkuvat mielialan vaihtelut
• puolustuskyvytön olo ja tunne siitä, että huolimatta kaikesta mitä teet, mikään ei mene hyvin
• tunne, että sinulla ei ole kontrollia minkään asian suhteen

Nämä ovat epäilemättä kaikkein toistuvimmat masennuksen oireet. Niihin lisätään sitten muita vakavampia oireita, jotka eivät yleensä jää huomaamatta ihmiseltä itseltään, kuten itsensä vahingoittaminen tai itsemurhaan liittyvät ajatukset.

Opetellaan siis tunnistamaan masennuksen oireet niin pian kuin mahdollista, ja pyydetään apua.

Oletko itse kamppaillut näiden masennuksen merkkien kanssa, tai tunnetko jonkun, joka niistä kärsii? Ota yhteyttä läheisiisi, jotkut heistä voivat olla masentuneita tietämättään olemassa olevasta ongelmasta.