Mitä eroa on vaniljaesanssilla ja vaniljauutteella?
Vanilja on yksi maailman tunnetuimmista, arvostetuimmista ja käytetyimmistä mausteista. Monet kuitenkin sekoittavat kaksi sen muotoa, vaniljaesanssin ja vaniljauutteen keskenään. Tässä artikkelissa kerromme, mitä eroa on vaniljaesanssilla ja vaniljauutteella.
Meistä jokaisen keittiössä viihtyvän on hyvä tietää kummankin ominaisuudet. Tällä tavoin on helpompi valita sopivampi vaihtoehto kussakin tapauksessa ja tietää kumpi näistä tuotteista sopii kuhunkin reseptiin.
Vanilja mausteena
Vanilja on yksi laajimmin käytetty mauste maailmassa. Vanilja koostuu useista yhdisteistä, minkä ansiosta se kattaa suuren tarjonnan erilaisia aromaattisia profiileja. Nämä vaihtelevat laji- sekä viljelytyypin mukaan.
Luonnon tilassa kasvin hedelmät ovat palkomuotoisina, ja niitä on hyvin vähän sekä ne ovat kalliita. Tästä syystä teollisuus onkin kiinnostunut kehittämään edullisemman ja helpommin saatavilla olevan version: keinotekoisen vaniljan tai esanssin.
Ensimmäiset, jotka kasvattivat vaniljaa, olivat Meksikon intiaanit nimeltä totonaakit. Heille vanilja edusti kulttuurista symbolia. He lähettivät vaniljan atsteekeille, jotka käyttivät sitä maustamaan suklaajuomia.
Nykypäivänä sitä lisätään myös maitotuotteisiin, kuten jogurttiin, jäätelöön ja kermoihin, jotta monet teollisesti valmistetut tuotteet olisivat maukkaampia. Kuka enää osaisikaan kuvitella maailmaa ilman tätä herkullista makeuttajaa?
Miten vaniljaa saadaan?
Oikeaa vaniljaa saadaan orkidean kukasta, vanilla planifoliasta. Se on peräisin Keski-Amerikasta, josta se on levinnyt Eurooppaan. Ranskalaiset toivat vaniljan Intian valtameren Afrikan saarille: Madagaskarille, Réunionille sekä Komoreille, jotka tänäpäivänä ovat vaniljan pääasiallisimpia toimittajia.
Vaniljaa saadaan palkomuotoisesta hedelmästä, jonka sadonkorjuuaika on kuusi-yhdeksän kuukautta pölytyksestä. Kukan mitta on keskimäärin 20 cm. Palkon sisällä on tuhansia siemeniä, joita ympäröivät ravintoaineet, kuten sokeri, rasva, aminohapot sekä fenolit.
Kukat kerätään silloin, kun ne ovat vielä vihreitä. Vaniljaa myydään kaupoissa tässä palkomuodossaan eli vaniljatankoina, ja se käy läpi kolmivaihesen kypsymisprosessin.
- Ensimmäisessä vaiheessa vaniljapalkot altistetaan kuumille lämpötiloille, joko auringon aiheuttamalle kuumuudelle, upottamalla ne kiehuvaan veteen tai höyryttämällä ne.
- Tämän jälkeen vuorotellen palkoja altistetaan auringonvalolle sekä peitetään liinalla muutaman päivän ajan. Kuumuus haihduttaa jonkin verran palkon sisältämää kosteutta sekä estää mikrobien kasvua.
- Kolmannessa vaiheessa palkot suoristetaan ja tasoitetaan käsin, ja niiden annetaan kuivua muutaman viikon ajan. Tämän jälkeen vaniljapalkot vaativat vielä jonkin aikaa säilössä, jotta ne saavat niille ominaisen maun ja aromin. Esimerkiksi Madagaskarissa palkoja säilötään 40 päivän ajan, kun taas Meksikossa vain muutaman kuukauden ajan.
Miten vaniljauutetta saadaan?
Vaniljauutteen valmistukseen valmistajat käyttävät kasvin alkuperäistä hedelmää. Pavut jauhetaan ja niistä valmistetaan sekoitus yhdessä etanolin ja veden kanssa. Tällä tavoin kaikki hedelmän yhdisteet ja aromit siirtyvät nesteeseen. Se on yksi voimakkaimmista mauista ja aromeista.
Kyse on puhtaasta tuotteesta eli valmistajat käyttävät vain välttämättömimpiä nesteitä uuttaakseen alkuperäisen hedelmän ominaisuuksia. Sen kypsyminen mahdollistaa vaniljauutteen kompleksimman ja syvemmän maun.
On olemassa erityisiä säädöksiä, jotka auttavat kontrolloimaan vaniljauutteen laatua. Esimerkiksi Yhdysvalloissa sen tulee sisältää vähintään 35 % alkoholia ja 400 grammaa vaniljan siemeniä neljässä litrassa.
Lisäksi Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA säätelee lisäaineiden lisäämistä vaniljauutteeseen. Tällaisia lisäaineita ovat sokeri, glukoosi sekä glyseroli. Vain näiden säädösten mukaan valmistetut tuotteet voidaan luokitella vaniljauutteiksi.
Miten vaniljaesanssia saadaan?
Vaniljaesanssi valmistetaan keinotekoisesti. Kyseessä on tuote, joka jäljittelee vaniljan hedelmän aromia sekä makua, mutta sitä ei suoraan johdeta hedelmästä.
Papujen maun pääkomponentti on vanilliini. Saadakseen luotua se keinotekoisesti, valmistajat käyttävät muita aineksia, kuten kuoriketta, mausteneilikkaa, ligniiniä sekä leseitä. Lisäksi tuotteissa käytetään lisäaineita, kuten vettä, etanolia, emulgointiaineita sekä kemikaalisia uutteita.
Mitä eroa on vaniljauutteella ja vaniljaesanssilla?
Ensisilmäyksellä on vaikea sanoa, mitä eroa on vaniljauutteella ja vaniljaesanssilla. On myös vaikea aluksi tietää, kumpaa olisi hyvä käyttää mihinkin reseptiin. Selkeitä eroavaisuuksia ilmenee kuitenkin niiden alkuperässä, käyttömuodoissa sekä hinnoissa.
Hinta
Vaniljan hankkiminen perinteisellä tavalla on hyvin työläs prosessi. Jokainen kukka pöytetään sekä laitetaan kypsymään ja lepäämään palkoihin käsin. Tämä prosessi voi kestää viikoista kuukausiin.
Lisäksi vaniljanviljely- ja tuotantoalueita on vain muutamia maailmassa. Näistä kahdesta syystä vaniljauutteen sekä oikeiden vaniljapapujen korkea hinta on helposti ymmärrettävissä. Tästä syystä monet ihmisten käyttämät vaniljatuotteet ovatkin tänäpäivänä keinotekoisesti valmistettuja.
Alkuperä
Kuten artikkelin alussa selitimme, vaniljaesanssin ja vaniljauutteen tuotantoprosessit eroavat toisistaan jonkin verran. Kun toinen on luonnollisesti johdettu, toinen sen sijaan on keinotekoisesti valmistettu jäljittelemään vaniljan makua ja aromia.
Käyttötarkoitukset
Valmistajat käyttävät kumpaakin muotoa ruokatuotteiden valmistuksessa, mutta johtuen niiden hinta- ja laatueroista, tämä voi vaihdella merkittävästi. Ruokateollisuus käyttää vaniljaesanssia esimerkiksi suklaan, makeisten, keksien ja murojen valmistuksessa.
Silloin kuin tarkoituksena on valmistaa laadukkaita tuotteita, joissa vanilja on pääosassa, käytetään usein vaniljauutetta. Yhdysvalloissa jäätelön ja jogurtin tuottajien tulee käyttää valmistuksessa luonnollisia uutteita, muuten tuotteista ei voida käyttää vanilja-nimikettä.
Vaniljaesanssi ja vaniljauute gastronomiassa
Vaniljaesanssilla ja vaniljauutteella on joitakin pahamaineisia eroavaisuuksia. Ne erottaa toisistaan laatu, maku sekä aromi. Jos ruoanlaitossa vaniljan makua kaivataan vain pieniä määriä, kannattaa silloin valita vaniljauute.
On myös muita keinoja, joilla arvokkaan vaniljan makua voidaan lisätä keittiössä. Vaniljaesanssin ja vaniljauutteen voi korvata vaniljatangon massalla tai puhtaalla vaniljajauheella.
Vaniljauutteen korkean hinnan vuoksi sekä siksi, että sitä voi olla vaikeaa löytää kaupoista, voit myös valmistaa sitä itse jauhamalla vaniljapapuja sekä alkoholia keskenään.
Vaikka vaniljaa käytetäänkin pääosin makeissa resepteissä, voi sitä hyödyntää myös liha- ja kalaruokien sekä muiden suolaisten ruokalajien maustamisessa.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- García José J. Especias, delicias exóticas. Fundación Intermon Oxfam. 2007.
- McGee H. La cocina y los alimentos. Enciclopedia de la ciencia y la cultura de la comida. Random House Mondadori. 2007.
- US Food and Drug Administration. CFR – Code of Federal Regulations Title 21. Subpart B – Requirements for specific standardized food dressings and flavorings.
- Vainilla. Diccionario Larousse Gastronómico.