Juoksulenkille lähteminen on positiivinen asia, koska se parantaa verenkiertoa ja aivojen hapensaantia sekä auttaa pitämään painoindeksin sopivissa lukemissa. Sen tekeminen pakkomielteisesti on kuitenkin terveydelle haitallista. Tässä artikkelissa perehdymme siihen, mistä juoksuriippuvuuden tunnistaa ja mistä siinä on kyse.
Mistä tahansa aktiviteetista voi tulla ihmiselle ongelma – niistäkin, joiden tarkoituksena oli alun perin parantaa elämänlaatua. Liiallisuuksiin meneminen ei ole missään asiassa tervettä. Elämässä on pidettävä tasapaino.
Mitä juoksuriippuvuus on?
Vaikka kyseessä on liikuntalaji, jolla pyritään parantamaan ulkonäköä ja yleistä terveydentilaa, liiallinen juokseminen voi muuttua joillakin ihmisillä vakavaksi ongelmaksi. Juoksuriippuvuus määritellään itse asiassa behavioraaliseksi riippuvuudeksi.
Urheiluharrastuksen aloittavat ihmiset tekevät niin parantaakseen omaa elämänlaatuaan. Heille saattaa kuitenkin kehittyä patologinen riippuvuus kyseiseen aktiviteettiin.
Juoksuriippuvuudessa ongelma on se, että henkilö kadottaa täysin juoksemaan lähtemisen tarkoituksen. Hän ei tee sitä enää liikunnan terveysvaikutteiden vuoksi, vaan ainoastaan tyydyttääkseen irrationaalisen halun, joka tuottaa hetkellistä mielihyvää.
Sosiaalinen vaikutus ovat yksi suurimmista riskitekijöistä behavioraalisten riippuvuuksien synnylle. Esimerkiksi ulkonäköönsä tyytymätön henkilö saa vaikutteita kauneuden stereotypioista, jotka hän pyrkii raivoisasti saavuttamaan.
Suhtautumalla pakkomielteisesti juoksuun tai hölkkään ihminen menettää liikunnan terveyshyödyt.
Muun tyyppisten riippuvuuksien tavoin juoksuriippuvuudenkin tunnistamisessa tärkein indikaattori on se, kuinka usein henkilö tekee sitä. Niissä tapauksissa, joissa juoksemista harrastetaan päivittäin, eräänlaisena rituaalina, kyseinen indikaattori täyttyy.
On tietenkin myös tunnistettava, kuinka suuren merkityksen henkilö juoksulle antaa. Esimerkiksi henkilö, joka ei pysty jättämään väliin yhtäkään treenipäivää tuntematta ahdistusta, täyttää irrationaalisen käytöksen indikaattorin.
Samoin yksi merkki siitä, onko juoksemisesta tullut ongelma, on käytöksen intensiteetti. Vakavissa tapauksissa henkilö ei kykene lopettamaan, vaikka hänellä olisi jonkinlainen vaiva. Esimerkki tästä olisi juoksulenkille lähteminen toipumatta ensin vammasta.
Ylitreenaaminen ei ole sama asia kuin juoksuriippuvuus. Henkilön ylitreenaus voi johtua esimerkiksi edessä olevan kilpailun aiheuttamasta ahdistuksesta. Juoksuriippuvuudessa taas ei tavoitella mitään päämäärää, vaan siinä henkilöllä on tarve jatkaa toimintaansa jatkuvasti ja irrationaalisesti.
Mitkä ovat juoksuriippuvuuden merkit?
Riippuvuus näkyy yleensä suhteellisen selkeinä oireina. Tässä tapauksessa selkeimmät merkit ovat:
Pakkomielle. Henkilö on niin uppoutunut juoksurutiiniinsa, ettei voi olla harrastamatta sitä päivittäin.
Juokseminen aiheuttaa haitallisia seurauksia elämän tärkeillä osa-alueilla: Töissä, opinnoissa, perhesuhteissa.
Kyvyttömyys säilyttää tolkkua.
Kieltäminen: Riippuvaisen ihmisen on vaikea hyväksyä, että hänellä on ongelma.
Mitkä ovat fyysiset ja sosiaaliset seuraukset?
Voimme jakaa juoksuriippuvuuden haitalliset seuraukset kahteen näkökohtaan:
Joissakin tapauksissa henkilö ottaa etäisyyttä lähipiiriinsä, joka yrittää puhua hänelle järkeä. Fyysiset ja sosiaaliset seuraukset, joita riippuvaisilla ihmisillä ilmenee, vaikuttavat aina perheeseen ja ystäviin.
Behavioraalisesta riippuvuudesta irti pääseminen vaatii ongelman hyväksymistä. Tästä lähtökohdasta ihminen voi aloittaa “katkaisuhoidon”. Hänen on omaksuttava uusia tapoja, jotka saavat vähitellen jalansijaa.
Juoksuriippuvuuteen saatetaan tarvita psykologista hoitoa. Yleisin hoitomuoto näissä tapauksissa on kognitiivis-behavioraalinen terapia, sillä se kykenee melko hyvin muuttamaan mielen riippuvuutta ylläpitäviä skeemoja.
Perheen ja ystävien tuki voi olla ratkaisevaa sen kannalta, onnistuuko riippuvuudesta irti pääseminen vai ei. Kun läheiset kykenevät ymmärtämään, että henkilöllä on riippuvuus, on parasta olla tuomitsematta häntä tilanteesta.
Paras keino tarjota tukea on tehdä se ymmärtäväisesti, jotta henkilö tuntee saavansa ymmärrystä ja tukea. Ongelmaa ei tästä huolimatta tulisi vähätellä. Lauseet kuten “sinun on vain lopetettava, pystyt siihen kyllä” tai “ei voi olla niin vaikeaa lopettaa juoksemista” ovat haitallisia.
Jotkut suositukset juoksuriippuvuuden välttämiseksi alkavat itsekäsityksestä – eli siitä, että henkilöllä on terve minäkuva. Tämä perustuu siihen, että hyvä itsetunto edistää terveitä itsestä huolehtimisen tapoja.
Asiantuntijat suosittelevat parantamaan itsetuntoa tekemällä objektiivisen arvion niistä asioista, joista olemme ylpeitä.
On myös tärkeää varoa tapaa, jolla rakennamme rutiinimme. Ei esimerkiksi kannata olla turhan joustamaton liikuntaohjelmaa suunnitellessa. Parasta on pitää lepopäiviä, jolloin voimme tehdä muita hyödyllisiä asioita.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
Sun, Xiaole et al. “Systematic Review of the Role of Footwear Constructions in Running Biomechanics: Implications for Running-Related Injury and Performance.” Journal of Sports Science and Medicine 1 Mar. 2020: 20–37. Print.
Hollander, Karsten et al. “Adaptation of Running Biomechanics to Repeated Barefoot Running: A Randomized Controlled Study.” American Journal of Sports Medicine 47.8 (2019): 1975–1983. American Journal of Sports Medicine. Web.
Folland, Jonathan P. et al. “Running Technique Is an Important Component of Running Economy and Performance.” Medicine and Science in Sports and Exercise 49.7 (2017): 1412–1423. Medicine and Science in Sports and Exercise. Web.
De Jonge, Jan, Yannick A. Balk, and Toon W. Taris. “Mental Recovery and Running-Related Injuries in Recreational Runners: The Moderating Role of Passion for Running.” International Journal of Environmental Research and Public Health 17.3 (2020): n. pag. International Journal of Environmental Research and Public Health. Web.
López, Abel Nogueira, Alfonso Salguero del Valle, and Sara Márquez Rosa. “Adicción a correr: una revisión desde sus inicios hasta la actualidad.” Revista de Psicología Aplicada al Deporte y al Ejercicio Físico 2.1 (2017): 6.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.
