Miksi opioidiriippuvuus syntyy?
Opioidiriippuvuudesta tuli epidemia vuonna 1980, kun ihmiset alkoivat käyttää näitä lääkkeitä harkitsemattomasti. Pidä mielessä, että riippuvuus voi koskettaa sekä potilaita että terveydenhuollon työntekijöitä. Tässä artikkelissa perehdymme siihen, miksi opioidiriippuvuus syntyy.
Jatkuva opioidien käyttö voi johtaa riippuvuuteen. Riippuvuuden pääpiirre on voimakas ja pakonomainen tarve käyttää tiettyä ainetta. Ihminen ei kykene enää kontrolloimaan kyseisen aineen käyttöä huolimatta sen haitallisista vaikutuksista. Opioidiriippuvuus on krooninen sairaus, johon liittyy toistuvia sortumisia. Se nostaa usein merkittävästi kuolinriskiä.
Opioidien määrääminen kipulääkkeeksi on aina dilemma, joka liittyy kyseisten lääkkeiden positiivisiin vaikutuksiin kivunlievityksessä suhteutettuna negatiiviisiin vaikutuksiin – mukaan lukien riippuvuus tai yliannostus.
Lisäksi opioidiriippuvuuden riski kasvaa merkittävästi, kun niitä käytetään huvikäyttötarkoituksessa ja ilman lääkärin määräystä. Sillä ei ole merkitystä, käyttääkö henkilö lääkettä yliannostuksia tai ottaako hän sitä muuta kautta kuin suositeltua antoreittiä. Tämä riski kasvaa, kun näitä lääkkeitä käyttää alkoholin kanssa.
Mielenkiintoista kyllä, lääkärit määräsivät opioideja paljon varovaisemmin ennen 1980-lukua. Näistä lääkkeistä julkaistiin kuitenkin heikkoon tieteelliseen näyttöön pohjautuvia artikkeleja, joissa vakuutettiin niiden olevan turvallisia. Juuri tämä edisti lääkkeen harkitsematonta käyttöä.
Kuinka opioidiriippuvuus syntyy
Opioidien käyttö vaikuttaa aivojen dopaminergiseen järjestelmään, jonka tehtävänä on säädellä dopamiinipitoisuuksia. Dopamiini on aine, joka osallistuu moniin elimistön prosesseihin. Tämän järjestelmän toistuva stimulaatio voi vaikuttaa aivojen plastisuuteen.
Mesolimbinen dopaminerginen järjestelmä on tarkemmin ottaen se, joka pääasiassa ylläpitää riippuvuutta aivoissa. Mukana ovat myös dopaminergiset ja noradrenergiset järjestelmät.
Dopaminergiset järjestelmät vastaavat riippuvuuskäyttäytymisen synnyttämisestä vähitellen aivoissamme. Sitä vastoin noradrenergiset järjestelmät ovat vastuussa vieroitusoireyhtymän fyysisistä puolista, joita syntyy silloin kun riippuvuudesta yritetään päästä eroon.
Lue myös: Minkälaista himoa on olemassa?
Opioidiriippuvuuden piirteet
Opioidit saavat aikaan sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia. Positiiviset vaikutukset johtuvat niiden tuottamasta hyvänolontunteesta ja aivojen palkitsemisesta. Negatiiviset vaikutukset taas ovat seurausta kivunlievityksestä; ei pelkästään fyysisen, vaan myös psyykkisen kivun, joka johtuu stressaavista tai traumaattisista tapahtumista.
Tästä syystä psyykkisistä häiriöistä kärsivät ihmiset saavat voimakkaamman vahvistavan vaikutuksen, ja tämä tekee heistä alttiimpia addiktiolle. Tämän vahvistavat eräät tutkimukset.
Arviolta 90 % opioidiriippuvuudesta kärsivistä ihmisistä kärsii myös jostakin psyykkisestä häiriöstä, useimmin:
- Syvästä masennuksesta
- Alkoholismista
- Epäsosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä
- Ahdistushäiriöistä
Tapa, jolla opioidit stimuloivat aivojen palkitsemisjärjestelmää, on pääasiallinen syy siihen, miksi jotkut ihmiset käyttävät tätä lääkettä toistuvasti. Ja tämä pätee erityisesti riippuvuuden alkuvaiheissa. Mutta ajan myötä syntyy pakonomainen tarve käyttää opioideja muunkin kuin niiden tarjoaman mielihyvän vuoksi. Tämä lisääntynyt terve liittyy toleranssiin ja riippuvuuteen.
Kuten jo mainitsimme, riippuvuusriski kasvaa myös silloin, kun lääkettä käyttää muulla kuin määrätyllä tavalla, oli se sitten suurempina annoksina tai suorempaa antoreittiä kuin suun kautta. Yksi tapa väärinkäyttää opioideja on ottaa niitä yhdessä muiden lääkkeiden tai alkoholin kanssa. Kaikki nämä aineet vaikuttavat keskenään synergisesti, mikä lisää yliannostuksen riskiä.
Tutustu myös: Kipulääkkeiden yleinen luokittelu
Yhteenveto
Opioidiriippuvuus liittyy läheisesti aivojen dopaminergisen järjestelmän toistuvaan aktivaatioon.
On erittäin tärkeää valistaa lääkäreitä näiden lääkkeiden järkevästä käytöstä. Lisäksi huumausaineiden vastaiset kampanjat ovat tärkeitä tällaisten ongelmien ehkäisemiseksi.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Hunt, S. P., & Urch, C. E. (2007). Dolor, opioides y adicción. In Wall y Melzack. Tratado del Dolor. https://doi.org/10.1016/b978-84-8174-949-6.50023-x
- Celaya Lecea, M. C., & Malón Musgo, M. M. (2014). Opioides en el tratamiento del dolor crónico no oncológico. Boletín de Información Farmacoterapéutica de Navarra.
- O´Brien, C. P. (2006). Adicción y abuso de drogas. In Las bases farmacológicas de la terapeútica.
-
Kolodny, A., Courtwright, D. T., Hwang, C. S., Kreiner, P., Eadie, J. L., Clark, T. W., & Alexander, G. C. (2015). The prescription opioid and heroin crisis: a public health approach to an epidemic of addiction. Annual review of public health, 36, 559-574.
- ¿Soy vulnerable a la adicción de opioides?. (2018). Retrieved 23 April 2020, from https://www.mayoclinic.org/es-es/diseases-conditions/prescription-drug-abuse/in-depth/how-opioid-addiction-occurs/art-20360372
-
Kuehn, B. M. (2007). Opioid prescriptions soar. Jama, 297(3), 249-251.
-
Ortiz, J. P., & Sesma, M. T. (1999). Mecanismos neurobiológicos de la adicción a drogas. Trastornos adictivos: Organo Oficial de la Sociedad española de Toxicomanías, 1(1), 13-21.
-
Sandí Brenes, S., & Sandí Esquivel, L. (2016). Dependencia a opioides y su tratamiento. Revista Clínica de la Escuela de Medicina de la Universidad de Costa Rica, 6(1), 87-92.
-
Serecigni, J. G. (2018). Epidemia de sobredosis relacionada con la prescripción de analgésicos opioides en Estados Unidos. adicciones, 30(2), 87-92.