Mikä on sydämensisäinen injektio?

Laskimonsisäistä lääkitystä annettaessa lääke siirtyy suoraan vereen, jolloin lääkkeen vaikutus voidaan nähdä elimistössä välittömästi.

Tilanne, jossa sydämensisäistä injektiota käytetään yleisimmin on silloin, kun potilaan sydän on pysähtynyt. Kyseessä on erittäin tehokas menetelmä, sillä sydämensisäisessä injektiossa lääkkeen imeytymisvaihe ohitetaan, eli kaikki ne lääkkeet, jotka annostellaan potilaalle suoraan sydämeen, toimivat heti. Toisin sanoen sydämensisäisessä injektiossa lääkkeen imeytymisaikaa ei ole. Näin ollen 100 prosenttia annetusta annoksesta saadaan käyttöön.

Lisäksi lääkkeen imeytymisvaiheen pois jättäminen ei aiheuta vaihtelua samanikäisten ja -kokoisten potilaiden välillä. Tämän avulla lääkäri voi laskea sopivan määrän nopeasti ja täsmällisesti, mikä on osoittautunut erittäin hyödylliseksi metodiksi sellaisissa tilanteissa, joissa potilas on tajuton, eikä henkilökunta näin ollen kykene hankkimaan potilaan tilasta hyödyllistä tietoa vuorovaikutuksen kautta.

Kuinka sydämensisäinen injektio tehdään?

Ensimmäisessä vaiheessa tämän injektion suorittamiseksi lääkärin tulee valmistella vähintään 10 senttimetriä pitkä neula, joka on steriloitu. On tärkeää, että tämän neulan mitta ei ole tätä standardia lyhyempi, sillä sen on yllettävä suoraan sydämeen asti.

Kun neula on valmiina, lääkäri laittaa neulaan annoksen, jonka haluaa potilaalle antaa. Seuraavaksi lääkäri suorittaa potilaalle kylkiluiden välitilan tunnustelun. Kyseessä on nimensä mukaisesti kahden kylkiluun välissä oleva tila, eli toisin sanoen, koska kummallakin puolella on yhteensä 12 kylkiluuta, sekä vasemmalta että oikealta puolelta löytyy yhteensä 11 kylkiluiden välitilaa. Kylkiluiden välitilan löytäminen on yleensä helppoa, mutta jos potilas on liikalihava, tämä vaihe on usein hyvin monimutkainen johtuen siitä, että suuren rasvakudoksen alta kylkiluiden välitilaa on erittäin vaikeaa erottaa selkeästi.

Kun lääkäri on löytänyt vasemman puolen neljännen kylkiluun välitilan, eli toisin sanoen neljännen ja viidennen kylkiluun välisen alueen, hän seuraa sitä linjaa, joka yhdistää tämän tilan (mielikuvituksellisesti) rintalastan vasempaan reunaan. Tämä on alue, joka pystyy kertomaan lääkärille sydämen lähimmän mahdollisen sijainnin.

Lopuksi lääkäri vie neulan tähän rajattuun tilaan ja annostelee lääkkeen suoraan sydämeen. Teknisistä vaikeuksista huolimatta lääke saavuttaa sydänlihaksen ja mahdollistaa parhaimmassa tapauksessa sydämen toiminnan palautumisen välittömän sydämenpysähdyksen yhteydessä.

Mitä lääkitystä sydämensisäisissä injektioissa käytetään?

Yleisimmin käytetty lääkitys sydämensisäisissä injektioissa on adrenaliini. Tavallisesti potilaalle annostellaan 0,1 prosenttista adrenaliinia, koska se on suhteellisen tarkasti laskettu pitoisuus, joka mahdollistaa halutun sydämen aktiivisuuden saavuttamisen ilman vakavia sivuvaikutuksia. Lisäksi on tärkeää pitää mielessä, että kaikki sydämensisäisesti annettavat lääkkeet vaikuttavat elimistössä välittömästi, jolloin normaalia suurempi annos olisi potilaalle tappava.

Adrenaliini tunnetaan myös nimellä epinefriini ja se on yksi sympaattisen hermoston tehokkaimmista aktivoivista aineista. Sydän muuttaa supistumistiheyttään riippuen niistä säännöllisistä signaaleista, joita tämä järjestelmä sille lähettää. Siksi voimmekin sanoa, että muuttamalla sympaattisen hermoston toimintaa pystymme myös muuttamaan sydämen sähköistä aktiivisuutta.

Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että sydämensisäisesti annosteltava adrenaliini voi parantaa potilaan selviytymismahdollisuuksia jopa niissä tapauksissa, joissa sydämenpysähdyksestä on kulunut jo 5 minuuttia. Adrenaliinin teho ei kuitenkaan ole yhtä tehokas aivan kaikissa tapauksissa. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että mitä pitempi aika potilaan sydämenpysähdyksestä on kulunut, sitä vaikeampaa sydän on saada uudelleen toimimaan. Toisin sanoen ajanjakso sydämenpysähdyksen ja lääkkeen annostelun välillä on äärimmäisen tärkeä tekijä ja tällä tapaa potilaan eloonjäämisastetta voidaan pitää suoraan verrannollisena lääkkeen varhaiseen antoon.

Milloin on oikea aika käyttää tätä tekniikkaa?

Sydämensisäistä injektiota ei suositella käytettäväksi silloin, kun ensiapuhoitaja elvyttää potilasta. On suositeltavaa, että sydämen ja keuhkojen toimintaa elvyttäviä tekniikoita harjoitetaan injektiosta erillään, jotta sydämensisäisesti annosteltu lääkitys voi päästä kokonaisuudessaan sydänlihakseen. Tämä puolestaan vähentää sydämen verenkierron vajauksesta aiheutuvaa hapenpuutetta eli iskemiaa.

Iskemia on prosessi jossa solut kärsivät, sillä silloin, kun veri ei pääse kunnolla kudokseen ravitsemaan soluja, ne kuolevat. Tätä prosessia esiintyy monissa sydänsairauksissa, kuten sepelvaltimotaudissa sekä muissa sydämen ja verenkierron toimintaan liittyvissä häiriöissä, kuten nopeissa rytmihäiriöissä, pitkäaikaisessa matalassa verenpaineessa sekä veren matalassa hemoglobiinipitoisuudessa eli anemiassa. Kaikkein yleisin kudoksen iskemiaan johtava häiriö on kuitenkin sydäninfarkti.

Kun ihmisen sydän pysähtyy, sydän lopettaa veren pumppaamisen muuhun elimistöön ja käynnistää näin myös iskemiaprosessin. Tämä on hetki, jolloin sydämensisäinen injektio tulisi suorittaa, jotta iskemiaprosessi saataisiin pysäytettyä ja verenkierto aktivoitua, jolloin myös sydämen supistuva toiminta on mahdollista palauttaa.

Vielä lopuksi on huomattava, että tätä tekniikkaa voivat harjoittaa vain sellaiset alan ammattilaiset ja lääkärit, joilla on kokemusta hätätilanteista ja hengenvaarallisessa tilassa olevan potilaan elvyttämisestä.