Leptospiroosi: toiminta, oireet ja levinneisyys

Zoonoottiset taudit ovat sairauksia, jotka tarttuvat eläimistä ihmisiin. Näistä leptospiroosi on levinnyt varsin yleiseksi patologiaksi ympäri maailmaa. Haluatko tietää, mikä tämä sairaus oikein on ja mitkä sen oireet ovat? Lue eteenpäin!

Leptospiroosi on zoonoottinen sairaus, joka kehittyy leptospira-nimisen bakteerin aiheuttaman infektion vuoksi. Vaikka moni ei välttämättä ole tästä taudista vielä kuullut puhuttavan, kyseessä ei ole ollenkaan harvinainen sairaus, sillä esimerkiksi Pan American Health Organizationin (PAHO) julkaisemien tietojen mukaan maailmassa esiintyy vuosittain noin puoli miljoonaa tätä tautia kantavaa tapausta.

Leptospiroosin tarttuminen ihmiseltä ihmiselle on harvinaista; yleensä bakteeri siirtyy ihmisen elimistöön silloin, kun ihminen on ollut kosketuksissa tartunnan saaneiden eläinten virtsan tai sen saastuttaman ympäristön kanssa. Tässä artikkelissa kerromme tarkemmin siitä, millaisesta patogeenistä tässä sairaudessa on kyse ja mitä riskejä se asettaa ihmisen terveyden kannalta.

Leptospiroosia aiheuttavan taudinaiheuttajan tunteminen

Ensinnäkin on tärkeää tuntea ensin sen mikro-organismin toimintaa, joka tätä tautia aiheuttaa. Leptospiroosia aiheuttava bakteeri tunnetaan nimellä Leptospira interrogans ja se kuuluu spirokeetti-bakteerien luokkaan.

Pitkän spiraalimaisen muotonsa ja molemmissa päissä sijaitsevien siimojensa ansiosta Leptospira interrogans voi antaa väärän käsityksen siitä, että se olisi mikroskooppinen mato.

Tässä bakteerissa on kuitenkin kyse prokaryoottisesta organismista. Toisin sanoen sillä on vain yksi solu, joten sen rakenteellinen monimutkaisuus on pienempi kuin minkään muun nivelmadon.

Monimutkainen elinkaari

Leptospira-bakteerin päävarastoina toimivat luonnonvaraiset nisäkkäät, kuten majavat, ketut tai pesukarhut. Tartunta eläimeltä ihmiselle on yksinkertainen, sillä riittää, että terveen ihmisen haava tai limakalvo joutuu kosketukseen tartunnan saaneen eläimen virtsan kanssa.

Tällä tapaa ihmisestä tulee tahtomattaan isäntä näille loisbakteereille; tartunta ei kuulu bakteerin elinkaaren sisällä, mutta se aiheuttaa isäntäeliössä kliinisiä oireita.

Kuinka leptospiroosi alkaa?

Kuten olemme jo edellä maininneet, leptospiroosin leviäminen tartunnan saaneilla alueilla on suuri, sillä bakteeri leviää virtsan kautta ja voi pysyä aktiivisena vedessä tai maalla jopa yli neljän viikon ajan.

Yhdysvaltain kansallisen lääketieteellisen kirjaston tietojen mukaan ihmiset voivat sairastua tautiin joutuessaan kosketuksiin sairastuneen eläimen virtsan saastuttaman veden tai maaperän kanssa. Suora kosketus sairaan eläimen kanssa voi myös aiheuttaa tartunnan leviämisen riskin.

Kun se pääsee elimistöön limakalvojen tai pinnallisten haavojen kautta, se lisääntyy väliaikaisesti kehon eri osissa, kunnes se lopulta asettuu munuaisiin ja maksaan.

Leptospiroosi: kliininen kuva

Bakteerin itämisjakso kestää yleensä noin viikosta 12 päivään, ja tässä ensimmäisessä vaiheessa potilaalla voidaan havaita samanlaisia ​​oireita kuin tavallisessa flunssassa esiintyy. Bakteerin vakavuudesta ja serotyypistä riippuen tauti voi pitkittyä ajan myötä, jolloin potilaalle ilmaantuu vakavampia oireita. Näitä oireita voivat olla seuraavat:

• Jäykkä niska
• Munuaisten vajaatoiminta
• Keltaisuus
• Vaikeudet hengittää

Sairaus kestää muutamasta päivästä viikkoon tapauksen vakavuudesta riippuen. Kyseessä ei kuitenkaan läheskään aina ole vakava tauti, sillä suurimmalla osalla diagnosoiduista potilaista tämä sairaus ei ylitä ensimmäistä vaihetta; eli toisin sanoen se aiheuttaa vain lieviä flunssan kaltaisia oireita tai osa potilaista voi olla jopa täysin oireettomia.

Samalla kuitenkin iäkäs väestö, ikääntymisen liittyvät patologiat sekä heikentynyt immuunijärjestelmä ovat tekijöitä, joilla on tapana altistaa enemmän tälle tartunnalle, sillä ne mahdollistavat bakteerien laajemman lisääntymisen elimistössä, mikä puolestaan vaikeuttaa niiden eliminointia.

Kaikkien näiden tietojen perusteella voimme muodostaa pinnallisia käsityksiä siitä, mitkä ihmisryhmät ovat alttiimpia tälle tartunnalle: pienituloisten maiden yhteisöt, joilla on pääsy sairaan eläimen saastuttamiin vesistöihin.

• Niin yksinkertainen toimenpide kuin tartunnan saaneen villinisäkkään virtsan pääsy kaivoon on riittävä syy tätä vettä hyödyntävän väestön endeemiseen tartuntaan (pienillä alueilla sijaitsevat tautitapahtumat).
• Myös tulvat edistävät tämän bakteerin leviämistä, koska ne voivat tuottaa eri vesistöjen sekoituksia ja lisätä näin vesivirtojen kosketusta saastuneeseen maaperään.

Tulisiko meidän olla huolissamme tästä taudista?

Kyllä ja ei. Vaikka onkin totta, että se on maailmassa laajimmalle levittäytynyt eläimistä ihmisiin tarttuva tauti, ja sitä voi esiintyä sekä kehittyneissä maissa että kehitysmaissa, leptospiroosin esiintyvyys on suurempi trooppisilla alueilla, joilla vesivaroja ei hallita riittävästi.

Yksilötasolla erityisesti karjan tai villieläinten kanssa työskentelevät ihmiset, muun muassa maanviljelijät, kuuluvat riskiryhmään. Oikeilla varotoimilla taudin syntyä ja kulkua voidaan kuitenkin estää tehokkaasti, sillä loppujen lopuksi bakteerit eivät pääse elimistöön, elleivät saastuneet kädet joudu kosketuksiin limakalvojen kanssa tai ellei bakteerin saastuttamaa vettä kuluteta.

Vaikka leptospiroosia esiintyy monissa Suomen lähimaissa kuten Baltiassa ja Venäjällä, kotimaassa kyseinen tauti on suhteellisen harvinainen, eikä sitä tavata normaalisti ihmisillä. Bakteerin leviämistä seurataan tutkimusten ja eläinten rokotusten kautta silloin, jos eläin matkustaa alueelle, joissa tartunta on yleinen. Vaikka leptospiroosi ei kuulu tällä hetkellä lakisääteisesti vastustettaviin eläintauteihin, tartunnoista tulee ilmoittaa välittömästi kunnaneläinlääkärille tai aluehallintovirastoon.