Kuinka värisokea henkilö näkee?

09 lokakuu, 2020
Värisokeus on geneettinen häiriö, joka muuttaa värien havainnointia. Värisokeutta voi olla eriasteista, ja värisokeiden ihmisten aivot voivat tulkita värit keskenäänkin eri tavoin. Haluatko tietää aiheesta lisää? Jatka lukemista!

Värisokeus on häiriö, joka muuttaa värien havainnointia. Ihmissilmä pystyy tulkitsemaan esineiden värejä silmän verkkokalvolle saapuvien valoaaltojen kautta. Tässä artikkelissa perehdymme värisokeuteen ja siihen, kuinka värisokea henkilö näkee.

Verkkokalvolla on värien näkemiseen erikoistuneita soluja, joita kutsutaan tappisoluiksi. Tappisolujen sisällä on pigmenttiä, ja niitä on kolmenlaisia punaisen, vihreän ja sinisen värin havaitsemiseen. Näiden kolmen pigmentin yhdistelmä tarjoaa laajan kirjon värejä niin, että näemme maailman väreissä emmekä mustavalkoisena.

Kun valoaaltojen informaatio saapuu tappisoluihin, signaali jatkaa näköhermoa pitkin. Näköhermoja on kaksi, yksi kummankin silmämunan takana. Kumpikin näköhermo yhdistyy optisessa kiasmassa eli näköhermoristissä ja kulkeutuu aivoihin, jossa neuronit tekevät informaatiosta lopullisen tulkinnan.

Värisokea henkilö ei näe värejä normaalisti. Vaikka valoaalto on sama, värisokealla henkilöllä informaatiota ei tulkita oikein. Värisokeudesta kärsii arviolta 8 % miehistä ja 0,5 % naisista.

Mitä on värisokeus?

Värisokeutena tunnettu häiriö on geneettinen sairaus. Se periytyy X-kromosomin kautta, joka on yksi sukupuolikromosomeista. Tästä syystä se on yleisempi miehillä kuin naisilla.

Värisokeus määritellään kyvyttömyydeksi erottaa värejä. Tämän määritelmän alle mahtuu monia häiriön muotoja, lähes havaitsemattomista sävyn muutoksista värin muuttumiseen toiseksi.

Yleisesti ottaen värisokeutta on kolmea klassista muotoa:

  • Monokromatismi: Tämä on värisokeuden harvinaisin muoto, joka myös aiheuttaa eniten ongelmia potilaille, sillä se liittyy yleensä muihin oireisiin kuten fotofobiaan tai silmävärveeseen. Etuliite mono viittaa siihen, että kolmesta erilaisesta tappisolusta – vihreät, punaiset ja siniset – vain yhdet toimivat.
  • Dikromatismi: Tämä on yleisin värisokeuden muoto. Kolmesta erilaisesta tappisolusta yksi puuttuu ja kaksi muuta toimivat. Dikromatismia on kolmea eri tyyppiä riippuen väristä, jota henkilö ei näe. Sitä kutsutaan protanopiaksi (punasokeus) kun ongelma on punaisissa tappisoluissa, deuteranopiaksi (vihersokeus) kun ongelma on vihreissä tappisoluissa, ja tritanopiaksi (sinisokeus) kun se on sinisissä.
  • Trikromatismi: Tässä tapauksessa kaikki tappisolut toimivat, mutta jotkut yksittäiset tappisolut ovat muuttuneet niin, että värieroja ei havaita helposti.
Värisokean henkilön verkkokalvon tappisoluissa on ongelma
Värisokeudessa ongelma on verkkokalvossa, jossa yhdet tappisolut eivät toimi.

Lue myös: Näin havaitset näköongelmat lapsilla

Muita värisokeuden syitä

Vaikka värisokeus on geneettinen X-kromosomiin liittyvä häiriö, se voi esiintyä oireena muissa sairauksissa. Tällaisia sairauksia ovat:

  • Parkinsonin tauti: Kaikki Parkinsonin tautia sairastavat eivät ole värisokeita, mutta sairaus voi joissakin tapauksissa vaikuttaa verkkokalvon valoaaltoja aistiviin hermosoluihin.
  • Kallmanin oireyhtymä: Aivan kuten Parkinsonin tauti, tämäkään sairaus ei aina aiheuta värisokeutta. Joillakin ihmisillä se kuitenkin on yksi oireista. Kallmanin oireyhtymässä merkittävin ongelma on aivolisäkkeessä.
  • Leberin tauti: Tämä on optinen neuropatia, joka on perinnöllinen. Useimmiten se vaikuttaa punaisiin ja vihreisiin väreihin.
  • Lääkkeet: Värisokeus voi olla joidenkin lääkkeiden sivuvaikutus. Tähän ongelmaan useimmiten liittyvä lääke on epilepsian hoitoon käytetty tiagabiini. Kun lääkkeen käyttö lopetetaan, näkö palautuu normaaliksi.

Kuinka värisokea henkilö näkee?

On selvennettävä, että värisokeat henkilöt eivät näe vain harmaan eri sävyjä tai mustaa ja valkoista, vaan he saattavat nähdä vähemmän kylläisiä sävyjä.

He saattavat myös nähdä värejä toisina, mikä usein ymmärretään muiden kuin värisokeiden ihmisten keskuudessa värien sekoittamisena. Värisokealle kyseessä ei kuitenkaan ole sekaannus, vaan pikemminkin erilainen tapa tulkita värejä. He ovat nähneet niin aina, mahdollisesti syntymästään asti, ja tällä tavoin he havaitsevat todellisuuden.

Silmälääkärin tekemät testit värisokeuden diagnosoimiseksi ovat vaihtelevia ja subjektiivisia. Potilaan on kerrottava mitä hän näkee ja mitä värejä hän uskoo näkevänsä, jotta tätä voidaan verrata normiin. Tunnetuin testi on Ishihara-testi, joka koostuu korteista ja niissä olevista väripisteistä tehdyistä numeroista. Väripisteiden eroavaisuudet ovat hyvin hienovaraisia, ja värisokealla henkilöllä uskotaan olevan vaikeuksia erottaa värejä niistä.

Lääkäri selvittää, kuinka mahdollisesti värisokea henkilö näkee värit
Värisokeus diagnosoidaan testillä silmälääkärin vastaanotolla.

Lue lisää: Silmänpohjan ikärappeuman aiheuttajat

Mitä minun tulisi tehdä, jos uskon olevani värisokea?

Jos uskot olevasi värisokea, on tärkeää käydä silmälääkärin vastaanotolla. Lääkäri tekee asiaankuuluvat testit ja selvittää, onko kyvyssäsi havaita värejä jokin poikkeavuus. Yleisesti ottaen aihetta huoleen ei ole. Valtaosa värisokeista ihmisistä elää varsin normaalia elämää.

  • Martínez, Pedro Raúl Montoro. “¿ Qué es el daltonismo?.” (2014).
  • Villegas, Humberto Moreira, and Julio Lillo Jover. Percepción del color y daltonismos. Ediciones Pirámide, 2014.
  • Hoyos, Blanca Cecilia Pinzón. “Anomalías en la percepción cromática.” Revista de la Facultad de Medicina 43.1 (1995): 6-7.
  • Lillo, J., Vitini, I., Ponte, E., & Collado, J. (1999). Daltonismo, pseudoacromatismo y categorías verbales <BR></BR>Color blindness, pseudoachromatism and verbal categories. Cognitiva11(1), 3–22. https://doi.org/10.1174/021435599760374041
  • Daltonism. (2018). In Encyclopedia of Ophthalmology (pp. 580–580). Springer Berlin Heidelberg. https://doi.org/10.1007/978-3-540-69000-9_100480