Keitä olivat sofistit ja mitä he jättivät meille?

Sofistit olivat antiikin Kreikan ajattelijoita, jotka olivat omistautuneet opettamaan retoriikan ja taivuttelun taitoa.

Muinaisessa Kreikassa, erityisesti demokraattisessa Ateenassa 5. ja 4. vuosisadalla eKr., oli ryhmä ajattelijoita, jotka olivat omistautuneet opettamaan retoriikkaa ja taivuttelua. Nämä tutkijat, joita kutsuttiin sofisteiksi, tavoittelivat käytännöllistä päämäärää: opastaa kansalaisia hoitamaan julkisia asioita vastineeksi rahasta.

Sofistit eivät muodostaneet yhtenäistä koulukuntaa. Yhteistä heillä oli kuitenkin moraalinen suhteellisuus, objektiivisen totuuden kieltäminen ja skeptisyys tiedon absoluuttista arvoa kohtaan. Katsotaanpa tarkemmin.

Keitä olivat sofistit?

Sana “sofisti” tulee kreikan sanasta sophos, joka tarkoittaa “viisasta miestä”. Siksi muinaisessa Kreikassa sitä käytettiin nimeämään kaikkia, jotka opettivat viisautta.

5. vuosisadalla eKr. sana alkoi kuitenkin saada halventavan sävyn. Useat sen ajan filosofit (esisokraatikot) syyttivät heitä siitä, etteivät he etsi objektiivista totuutta.

Totuus on, että sofistit olivat matkustajia, jotka tunsivat erilaisia kulttuureja, ja jotka olivat hyvin erilaisia kuin kreikkalaiset. Siksi he pohtivat, olivatko lait ja tavat seurausta yhteiskunnallisesta sopimuksesta vai päinvastoin luonnollisia.

Siten he puolsivat relativistista todellisuuden tulkintaa, jossa objektiivista totuutta ei ole olemassa, vaan se on rakennettu enemmistön mielipiteen perusteella. Siksi “todellisen tiedon” etsimisen sijaan (kuten sen ajan filosofit tekivät), he keskittyivät puhumisen opettamiseen. Näin heidän opiskelijansa voisivat menestyä yhteiskunnassa ja politiikassa.

Sofistit muuttuivat “viisauden mestareista” tai “elämän tuntijoista” “puoskareiksi”, “huijareiksi” tai “vääräviisaiksi”. Filosofit, kuten Platon ja Aristoteles, syyttivät heitä huijaamisesta, koska he käyttivät retoriikkaa ja dialektiikkaa ihmisten pettämiseen.

Meidän on pidettävä mielessä, että tänä historiallisena ajanjaksona Ateenan hallintojärjestelmä oli parlamentaarinen demokratia. Lait ja julkiset virat hyväksyttiin kansalaisten välisissä keskusteluissa. Siksi retoriikan ja taivuttelun hallinta oli olennaista vaikuttaakseen julkisiin asioihin.

Niinpä sofistien erinomaiset puhetaidot olivat hyödyllisiä siihen aikaan, jolloin he pystyivät opettamaan tätä taitoa muille ja siten heistä tuli ensimmäisiä ammatillisia ajattelijoita, joille maksettiin tiedon välittämisestä.

Tärkeimmät edustajat sofistien joukossa

Sofistit eivät muodostaneet virtaa, jolla olisi ollut ainutlaatuinen ajatus. Heillä kaikilla oli kuitenkin suhteellinen ja skeptinen kanta totuuteen. Näkyvimpien joukossa olivat seuraavat.

Protagoras (485 – 411 eKr.)

Tämän filosofin tunnetuin lause oli seuraava:

Tällainen ilmaisu viittaa siihen, että laki on sosiaalinen sopimus ja että sitä voidaan muuttaa kunkin yhteisön edun mukaan. Siksi ainoat tuomarit, joihin uskoa, ovat enemmistön muodostavat miehet.

Protagoras muistetaan matkustavana ajattelijana, retoriikan asiantuntijana, joka veloitti korkeat maksut tietämyksestään sanan oikeasta käytöstä (ortoepia).

Gorgias (483 – 375 eKr.)

Hän oli suuri skeptisyyden puolestapuhuja. Hänen tunnetuimmat teoksensa ovat Luonnosta (tai: Olemattomasta) ja Helenan ylistys.

Ensimmäinen on tutkielma eleatialaisesta filosofiasta, jossa hän väittää, että mitään ei ole olemassa, ja jos jotain olisi olemassa, sitä ei voitaisi tietää ja jos se voitaisiin tietää, sitä ei voitaisi viestiä. Helenan ylistys on puolestaan diskurssi, jossa hän analysoi kaikkia syitä, miksi Helenaa syytetään Troijan sodasta. Sitten hän hylkää ne kaikki väärinä.

Antifon (480 – 411 eKr.)

Hän oli hedonistisen teorian puolestapuhuja, jonka mukaan ihmisen toiminta perustuu nautinnon tavoitteluun. Hän kirjoitti myös retoriikkaa ja poliittisia puheita.

Hän piti lakia keinotekoisena inhimillisenä sopimuksena, joka on usein vastoin luontoa itseään. Lait ovat muuttuvia, kuten ihmisen tahto, ja siksi oikeudenmukaisuus on alttiina vaihtelulle. Siten hän puolusti sitä, että lain rikkominen salaa ei aiheuttanut rangaistusta.

Sofistien panokset

Vaikka termiä pidetään yleensä halventavana filosofisessa yhteisössä, on tärkeää tunnustaa panokset, jotka nämä suuret ajattelijat jättivät meille. Tärkeimmät ovat seuraavat.

Relativismi ja skeptisismi

Sofistit olivat ensimmäisiä, jotka ehdottivat relativistista ja skeptistä todellisuuden näkökulmaa. Heille ei ollut olemassa universaaleja totuuksia tai lakeja, jotka selittäisivät asioiden alkuperän tai määräävät mikä on oikein ja mikä väärin.

Jos on, ihmisellä ei ole kykyjä tuntea niitä. Siten todellisuudesta tulee erilaisia näkemyksiä, jotka kaikki ovat yhtä päteviä.

Keskittyminen yksilöön ja yhteiskuntaan

Filosofit ennen sofisteja olivat keskittyneet luonnon tutkimiseen ja kosmokseen. Toisaalta nämä uudet ajattelijat rikkoivat tuon perinteen ja keskittyivät ihmisen ja yhteiskunnan tutkimukseen ottaen huomioon niihin liittyvät erilaiset tekijät, kuten politiikan tai koulutuksen.

Diskurssin ja kielen merkitys

Samoin sofistit olivat ensimmäisiä ajattelijoita, jotka pohtivat diskurssia ja sen merkitystä muiden suostuttelussa. Tässä mielessä ne ovat retoriikan esiaste tieteenalana.

Sofistit puolestaan antoivat suuren panoksen filologiaan ja kielitieteeseen, kuten verbien ja substantiivien luokitteluun, sanojen kielioppianalyysiin, merkityksien tulkintaan, syntaksin oikeaan harjoittamiseen, sanojen ja lausetyyppien eroihin.

Pedagogiikka

Sofistit olivat myös ensimmäisiä ajattelijoita, jotka veloittivat rahaa opetuksistaan. Lisäksi heitä pidetään koulutuksen edelläkävijöinä keinotekoisessa ympäristössä (tyypillistä länsimaiselle sivilisaatiolle). Tämä korvasi perinteisen kreikkalaisen koulutuksen, joka annettiin aikuisten sosiaalisessa ympäristössä.

Sofistien maineen puhdistaminen

Vaikka filosofinen traditio on ollut vastuussa sofistien epäluottamuksesta, jotkut nykyajan filosofit ovat yrittäneet vahvistaa näiden suurten ajattelijoiden tärkeyttä. Esimerkiksi Friedrich Nietzsche ja George Grote puolustivat, että sofistit olivat aitoja filosofeja, joiden oppeja tulisi analysoida vakavina tiedon kantajina.