Logo image
Logo image

Miksi ihmisten ei kannata juoda lehmänmaitoa

3 minuuttia
Nykyisellä massatuotannon aikakaudella lihatalouden ja maitotuotteiden suurnimet pyrkivät hyödyntämään eläimiä mahdollisimman tehokkaasti. Ikävä kyllä suuret tuottajat eivät ole kiinnostuneita siitä, mitä eläinten kasvatukseen ja ruokavalioon tehdyt muutokset aiheuttavat kuluttajalle.
Miksi ihmisten ei kannata juoda lehmänmaitoa
Viimeisin päivitys: 17 syyskuuta, 2022

Lehmänmaito on yksi suosituimmista ruoka-aineista maailmassa. Satojen vuosien ajan lehmänmaito on ollut osa terveellistä ruokavaliota. Lehmänmaitoa on juotettu etenkin lapsille 1950-luvulta lähtien. Lehmänmaito sisältää kalsiumia, jonka uskotaan vahvistavan luita ja jopa ehkäisevän osteoporoosia.

Nykytiedon mukaan maidolla ei ole ihmiskehoon niin myönteisiä vaikutuksia kuin uskotaan. Maitotuotteet yhdistetään yhä useammin erilaisiin sairauksiin ja terveysongelmiin, jotka ovat lisääntyneet nyky-yhteiskunnassamme nopeasti.

Miten lehmänmaito vaikuttaa terveyteen?

Lehmänmaidon nauttiminen jakaa mielipiteitä rajusti. Jotkut luottavat yhä maidon terveellisyyteen ja juovat sitä lasikaupalla joka päivä. Toiset välttelevät maitoa kuin ruttoa. Yksi syy maitokeskustelun polarisoitumiseen johtuu muutoksista maidon tuotantotavassa.

1800-luvun alussa yksi lehmä tuotti noin kaksi litraa maitoa päivässä. Vuonna 1960 maitolehmien kasvatus optimoitiin ja lehmien nauttima ravinto muuttui. Tämän seurauksena lehmät alkoivat tuottaa 2-9 litraa maitoa päivässä.

Some figure

Yhden lehmän tuottama maitomäärä jatkoi tasaisesti kasvuaan ja nykyisin monissa maissa maitolehmien kasvatuksessa hyödynnetään antibiootteja tulehdusten estämiseksi, geneettisesti valikoivaa lehmien siittämistä, lehmien rehun muuttamista ja kasvuhormonien käyttöä. Nämä muutokset lisäävät lehmän tuottaman maidon määrää.

Monet maidon suurtuottajat haluavat salata edellä mainitut asiat ja pyrkivät yhä levittämään myönteistä ja idyllistä kuvaa laitumella kirmaavista ja onnellisista lehmistä. Tehotuotettujen lehmien elämä on kuitenkin hyvin erilaista, eivätkä lehmät kasva enää nykyisin vehreillä nummilla tai navetoissa.

Tehotuotetun maidon terveyshaitoista on kiertänyt keskusteluita ja tutkimuksia monissa maissa jo muutamien vuosikymmenien ajan ja maidon vaikutus kuluttajan terveyteen on yksi kiistellyimmistä keskustelunaiheista. Itse asiassa yksi Harvardin yliopiston tekemä tutkimus vahvisti monet lehmänmaidon oletetut haittatekijät todeksi.

Miksi lehmänmaitoa ei kannata juoda

Some figure
  • Lehmänmaito alentaa raudan määrää lasten elimistössä. Yhdysvaltalaisen lastenlääkärijärjestön (The National Academy of Pediatrics) vuonna 1993 julkaiseman tutkimuksen mukaan alle 1,5 -vuotiaiden lasten ei tulisi nauttia lehmänmaitoa. Lisäksi lehmänmaidon juominen vähentää tärkeiden rasvahappojen ja E-vitamiinin määrää kehossa.
  • Maito sisältää kaseiini-proteiinia, jota käytetään mm. liiman valmistuksessa ja joka saattaa joidenkin tutkimusten mukaan aiheuttaa tulehdusta lasten pehmytkudoksissa. Pehmytkudosta sijaitsee esimerkiksi kurkussa, nenäonteloissa ja poskionteloissa. Kun nämä kudokset tulehtuvat, voi lapsella ilmetä hengitysongelmia.
  • Lehmänmaidon ja maitotuotteiden nauttiminen on yhdistetty moniin eri sairauksiin, kuten diabetekseen, MS-tautiin, sydänsairauksiin, Crohnin tautiin, ärtyvän suolen oireyhtymään ja harmaakaihiin.
  • Lehmänmaito sisältää epänormaalin määrän antibiootteja, jotka erittyvät maitoon lehmän nauttimasta ravinnosta. Joissakin maissa antibiootteja syötetään lehmille rehun seassa, jotta ne eivät kärsisi mm. utaretulehduksesta. Ihmiskehoon päätyvät antibiootit lisäävät pitkällä aikavälillä erilaisten sairauksien riskiä, sillä suuri määrä antibiootteja tekee bakteerit vastustuskykyisiksi antibiooteille. Tämä on erityisen haitallista kroonisista sairauksista kärsiville ihmisille.
  • Lehmänmaito ja maidosta valmistetut tuotteet voivat sisältää, tuottajasta ja alkuperämaasta riippuen, jopa 59 erilaista synteettistä hormonia, kuten steroideja ja adrenaliinia. Yhdessä muiden myrkkyjen kanssa nämä voivat aiheuttaa rappeuttavia sairauksia.
  • Maito sisältää suuren määrän rasvaa, joka voi johtaa korkeaan kolesteroliin ja verisuonten tukoksiin etenkin nuorilla ihmisillä.
  • Lehmänmaito on alkujaan tarkoitettu vasikan elimistölle sopivaksi. Kun ihminen nauttii vasikalle tarkoitettua ravintoa, päätyy kehoon sellaisia aineksia, jotka voivat ärsyttää ruuansulatusta ja estää ravintoaineiden imeytymisen ruokavaliosta. Ihmisen ruuansulatus poikkeaa huomattavasti lehmän ruuansulatuksesta.
  • Lehmänmaito yhdistetään usein ruokayliherkkyyksiin ja allergioihin. Maidon on todettu vaikuttavan negatiivisesti käyttäytymiseen, uneen ja keskittymiskykyyn.
  • Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että runsaalla lehmänmaidon juomisella saattaa olla yhteys eturauhassyöpään. Riski kasvaa sitä mukaa, mitä enemmän maitoa nauttii päivän aikana. Kolme lasillista maitoa päivässä lisää riskiä eturauhassyöpään miehillä ja naisilla se lisää riskiä sairastua munasarjasyöpään jopa 66 %.
  • Maidon sisältämä kaseiini tuottaa histamiinia ja limaa. Tästä syystä monet kokevat maidon nauttimisen pahentavan astman oireita.

Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Barrera Méndez, A. M., Pérez, O., & Mauricio, E. (2012). Determinación de resíduos de antibióticos β-lactámicos y Tetraciclinas en leche cruda de cinco ganaderías ubicadas en el municipio de San Luis Talpa y en leche pasteurizada (Doctoral dissertation, Universidad de El Salvador).
  • Ludwig, D. S., & Willett, W. C. (2013, September). Three daily servings of reduced-fat milk: An evidence-based recommendation? JAMA Pediatrics.
  • Monge, J. J. L. S. (2011). Alergia a alimentos. Gaceta Médica de México147(1), 57-66.
  • Samartín Sáenz, S. (2004). Características de la función inmune celular en pacientes con alergia o intolerancia a las proteínas de la leche de vaca: estudio comparativo. Universidad Complutense de Madrid, Servicio de Publicaciones.

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.