Hypospadia: oireet, riskitekijät ja hoito

12 helmikuu, 2020
Hypospadia on synnynnäinen vika, joka voi hoitamattomana aiheuttaa ongelmia virtsaamisessa, seksissä ja hedelmällisyydessä. Lue aiheesta lisää tästä artikkelista!

Hypospadia on synnynnäinen vika, jossa miehen virtsa-aukko ei sijaitse peniksen kärjessä, vaan se voi sijaita missä vain peniksen kärjen alapuolelta kivespusseihin. Tämä kehityshäiriö syntyy tyypillisesti raskauden 8. ja 14. viikon välillä.

Hypospadia: eri tyypit

Hypospadiaa on eri asteista, joista osa on toisia vakavampia. Tyyppi riippuu virtsa-aukon sijainnista:

  • Distaalinen. Aukko on lähellä peniksen päätä.
  • Proksimaalinen. Se sijaitsee peniksen varressa.
  • Penoskrotaalinen. Aukko sijaitsee peniksen ja kivespussien liittymäkohdassa.

Hoitamatta jäänyt hypospadia voi aiheuttaa ongelmia myöhemmin, kuten vaikeuksia virtsaamisessa tai seksin harrastamisessa.

Mistä hypospadia johtuu

Hypospadia on virtsaputken kehityshäiriö, joka syntyy raskauden alkuvaiheessa

Vaikka hypospadian syy on yleensä tuntematon, sen uskotaan useimmissa tapauksissa johtuvan geenien ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksesta. Jotkut näistä tekijöistä ovat äidin ruokavalio tai tietyt raskauden aikana syödyt lääkkeet.

Hypospadian riski liittyy myös seuraaviin tekijöihin:

  • Hypospadiaa on esiintynyt suvussa.
  • Perintötekijät. Geenimuunnokset saattavat vaikuttaa niiden hormonien muuttumiseen, jotka stimuloivat miehen sukupuolielinten muodostumista.
  • Äidin ikä. Jotkut tutkimukset antavat viitteitä siitä, että yli 35-vuotiaiden äitien vauvoilla olisi suurempi hypospadian riski.

Käy lukemassa myös: Pieni penis: onko koolla oikeasti väliä?

Oireet

Useimmissa tapauksissa virtsa-aukko sijaitsee peniksen pään tuntumassa. Harvemmin se sijaitsee peniksen keskiosassa tai sen tyvessä. Hypospadian oireisiin voivat kuulua:

  • Virtsa-aukko sijaitsee muualla kuin peniksen päässä.
  • Penis käyristyy alaspäin.
  • Penis voi näyttää “huppumaiselta”, koska esinahka peittää vain sen ylempää puoliskoa.
  • Virtsaamisen poikkeavuudet.

Tavallisesti hypospadia diagnosoidaan pian syntymän jälkeen. Mutta jos virtsa-aukko sijaitsee vain aavistuksen väärässä paikassa, sitä voi olla vaikeampi diagnosoida.

Kuinka hypospadiaa hoidetaan

Hypospadian hoito riippuu sen tyypistä. Useimmissa tapauksissa potilaat tarvitsevat leikkausta, joka tehdään yleensä kolmen kuukauden ja kolmen ikävuoden välissä. Joissakin tapauksissa leikkaus suoritetaan vaiheissa. Leikkauksella voidaan korjata eri asioita, kuten:

  • Virtsa-aukko siirretään oikealle paikalleen.
  • Peniksen kaarevuus korjataan.
  • Virtsa-aukkoa ympäröivä nahka korjataan.

Koska lääkäri saattaa tarvita esinahkaa korjaamiseen, hypospadiasta kärsiviä vauvoja ei suositella ympärileikkaamaan. Leikkaus on tavallisesti päiväkirurginen; lapsen tarvitsee harvoin jäädä sairaalaan yön yli. Leikkausta ei kuitenkaan välttämättä tarvita, jos vika ei estä virtsaamista seisaaltaan, seksuaalisia toimintoja tai ejakulaatiota.

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä artikkeli: Miehelle mahdollisesti haitalliset seksiasennot

Toimenpide

Kirurgi luo putken esinahan palasesta tai muun alueen kudoksesta pidentääkseen virtsaputkea niin, että se ulottuu peniksen kärkeen asti. Leikkauksen aikana virtsaputkeen asennetaan katetri, jotta se pysyy uudessa muodossaan. Katetri poistetaan yleensä kahden viikon kuluttua. Jos korjaus ei onnistu, voi ilmetä seuraavia ongelmia:

  • Vaikeudet hallita ja suunnata virtsasuihkua.
  • Penis kaartuu erektiossa.
  • Hedelmällisyys laskee.
  • Itsetunto-ongelmat peniksen ulkomuodosta johtuen.

Useimmissa tapauksissa ennuste leikkauksen jälkeen on hyvä, ja penis toimii normaalisti. Leikkaus parantaa myös peniksen ulkonäköä.

Leikkauksen jälkeen suositellaan kontrollikäyntejä urologin luona. Lapsen on suositeltavaa käydä tarkistuksessa myös teini-iän saapuessa varmistamassa, että kaikki on varmasti kunnossa.

  • Serrano Durbá, A., Cortés Sáez, J., Domínguez Hinarejos, C., & García Ibarra, F. (2012). Hipospadias. Revista Espanola de Pediatria.

  • Gorduza, D., Vigier, S., Mure, P.-Y., Demede, D., & Mouriquand, P. (2012). Cirugía del hipospadias. EMC – Urología. https://doi.org/10.1016/s1761-3310(11)71194-x

  • Pacheco-Mendoza, B. A., & Rendón-Macías, M. E. (2016). Hipospadias, un problema pediátrico. Revista Mexicana de Pediatria.