Hyperfosfatemia: veren korkea fosfaattipitoisuus

14 heinäkuu, 2020
Hyperfosfatemia tarkoittaa veren fosforipitoisuuden kasvua. Se on harvinainen tila, jota ilmenee yleensä muiden sairauksien yhteydessä. Jatka lukemista, sillä kerromme sen aiheuttajista ja yleisimmistä hoitomuodoista.

Hyperfosfatemia ilmenee silloin, kun veren fosforipitoisuus on normaalia korkeampi (inorgaanisen fosforin siis). Tyypillisesti normaalit fosforiarvot ovat väliltä 2,5 ja 4,5 mg/dl. Lääkäri diagnosoi hyperfosfatemian yleensä silloin, kun verikokeen tuloksissa lukemat ovat yli 4,5 mg/dl.

Fosforilla on monia tärkeitä tehtäviä ihmisen elimistössä. Se on itse asiassa makromineraali, jota ihmiselimistö tarvitsee suorittaakseen tiettyjä aineenvaihduntatoimintoja, joita se ei voisi muutoin toteuttaa.

Suurin osa elimistömme fosforista sijaitsee luustossa. Loput sijaitsevat kudosten soluissa ja muodostavat energiaa.

Kuten tästä voi päätellä, fosforin puutoksesta tai sen liiallisesta kertymisestä kärsivät eniten luut ja hampaat. Toisaalta fosfori on kalsiumin liittolainen, mikä aiheuttaa muutoksia munuaisissa kun ihmisellä on hyperfosfatemia.

Yleensä ihmiset saavat fosforia ruoasta, erityisesti kun ruokavalio on monipuolinen. Normaaleissa olosuhteissa liika fosfori, jota elimistö ei tarvitse, kulkeutuu pois virtsan ja ulosteen mukana. Ruoassa eniten fosforia on punaisessa ja vaaleassa lihassa sekä pähkinöissä kuten manteleissa. Muita hyviä lähteitä ovat maitotuotteet, kuten maito, jogurtti ja juusto. Joidenkin maiden elintarvikelait pakottavat elintarviketeollisuuden rikastamaan tiettyjä tuotteita tällä mineraalilla.

Mistä hyperfosfatemia johtuu?

Hyperfosfatemia yleistyy ikääntyessä, sillä sen tärkein syy on munuaisten vajaatoiminta, joka on paljon yleisempi vanhuksilla kuin nuorilla. Hyperfosfatemia voi johtua tosin myös muista syistä:

  • Lisäkilpirauhasen toiminnanvajavuus: Lisäkilpirauhashormoni säätelee fosforin ja kalsiumin aineenvaihduntaa. Lisäkilpirauhasen toiminnanvajavuudessa tätä hormonia muodostuu vain vähän tai ei lainkaan, ja tämä voi johtaa kalsiumin vähenemiseen ja fosforin lisääntymiseen veressä.
  • D-hypervitaminoosi: D-vitamiinin ja kalsiumin sekä fosforin säätelyn välillä on yhteys. D-hypervitaminoosi johtuu joko siitä, että lisäkilpirauhasten toimintahäiriö muuttaa D-vitamiinia tai koska sen pitoisuus veressä on korkea muusta syystä. Tämä voi nostaa veren fosforin määrää.
  • Suuri fosforin saanti: Tällainen hyperfosfatemia on harvinainen. Kun elimistö toimii normaalisti, se poistaa ylimäärän virtsan ja ulosteen mukana niin, ettei sitä kerry elimistöön liikaa.
  • Pitkittynyt liikunta: Rasittava ja pitkäkestoinen liikunta, joka vahingoittaa lihaksia, vapauttaa fosforia lihassoluista verenkiertoon.
  • Kemoterapia: Kun potilas käy läpi kemoterapiaa syöpähoitona, nopeasti kuolevat solut vapauttavat sisäisen fosforinsa verenkiertoon, mikä johtaa hyperfosfatemiaan. Tämä tunnetaan tuumorilyysioireyhtymänä, ja siihen kuuluu myös muita oireita, jotka nekin ovat seurausta kemoterapiasta.
Hyperfosfatemia voi johtua munuaisten vajaatoiminnasta
Munuaisten vajaatoiminta on hyperfosfatemian merkittävin syy.

Lue myös: Hypokalsemian oireet ja hoito

Hyperfosfatemian oireet

Kohonnut veren fosfaattipitoisuus havaitaan yleensä sattumalta pikemmin kuin sen oireiden seurauksena. Useimmissa tapauksessa kohonneen fosfaattipitoisuuden paljastanut verikoe onkin otettu potilaalta muiden syiden takia. Hyperfosfatemia nimittäin harvoin aiheuttaa oireita itse veren kohonneen fosfaattipitoisuuden takia. Usein potilaat kuitenkin hakeutuvat lääkäriin johtuen munuais- tai lihasongelmista, jotka ovat seurausta hyperfosfatemiasta.

Tavallisesti kalsiumtasot laskevat fosforipitoisuuden noustessa veressä, ja tämä johtaa hypokalsemiaan. Tällöin lihakset kramppaavat toistuvasti ja niissä voi esiintyä jopa kouristuksia.

Yksi pitkän aikavälin seuraus on valtimoiden seinämien muutokset. Liika fosfori saattaa kertyä verisuonten seinämiin, yhdessä kalsiumin kanssa, ja tämä edesauttaa ateroskleroosin syntyä. Tämä puolestaan lisää vakavien sydän- ja verisuoniongelmien riskiä.

Hyperfosfatemia voi aiheuttaa lihasten kramppaamista

Lue myös: Mistä kipu munuaisissa voi johtua?

Hyperfosfatemian hoito

Kun hyperfosfatemian syy on esimerkiksi munuaisten vajaatoiminta tai lisäkilpirauhasen toiminnanvajavuus, lääkäri aloittaa sairauden hoidon korjatakseen ongelman. Toisaalta on olemassa kolme vaihtoehtoa liiallisen fosforipitoisuuden hoitamiseksi itsessään:

  • Vain vähän fosfaatteja sisältävä ruokavalio: Tässä ruokavaliossa päivittäisen fosforin saanti ei ylitä 1000 milligrammaa. Ruokavaliota tulee noudattaa ravitsemusasiantuntijan valvonnassa.
  • Dialyysi: Keinotekoinen verensuodatus tukee munuaisten toimintaa, kun ne eivät toimi täydellä teholla.
  • Kelaatit: Jotkut lääkkeet kykenevät sitomaan elimistöön ruoan mukana tulevaa fosforia ja estämään näin sen imeytymistä suolistosta. Fosfori kulkeutuu siis suoraan ulos pääsemättä verenkiertoon.

Tietysti vain lääkäri voi määrittää parhaan hoidon kussakin tapauksessa. Yleensä äärimmäisiä toimenpiteitä ei tarvita, joten älä hätäänny jos verikokeesi tulokset kertovat hyperfosfatemiasta. Sinun on aina käännyttävä lääkärin puoleen, joka osaa neuvoa kuinka toimitaan.

 

  • Sellares, V. Lorenzo. “El reto del control de la hiperfosfatemia en la enfermedad renal crónica.” Nefrología 28 (2008): 3-6.
  • Ospina, Camila Andrea Garcia, et al. “Importancia de la hiperfosfatemia en la enfermedad renal crónica, como evitarla y tratarla por medidas nutricionales.” Revista Colombiana de Nefrología 4.1 (2017): 38-56.
  • Martín, Antonia García, et al. “Trastornos del fosfato y actitud clínica ante situaciones de hipofosfatemia e hiperfosfatemia.” Endocrinología, Diabetes y Nutrición (2019).