Hiekkalaatikkoterapia: piirteet ja hyödyntäminen

Hiekkalaatikkoterapia pohjautuu psykoanalyysin teorioihin ja siinä pyritään ilmaisemaan tiedostamattomia konflikteja symbolisten esitystapojen kautta.
Hiekkalaatikkoterapia: piirteet ja hyödyntäminen

Viimeisin päivitys: 15 tammikuu, 2022

Hiekkalaatikkoterapia on resurssi, jolla voidaan täydentää mitä tahansa muuta psykologista lähestymistapaa. Sen avulla terapeutit voivat saada tietoa potilaidensa tavoista käsittää ympäröivää maailmaa. Et kenties tiennyt tätä, mutta ihmiset ilmaisevat itseään enemmän leikkiessään.

Tällaisen terapian pääasiallinen tarkoitus on tarjota henkilölle turvallinen paikka (hiekkalaatikko), jossa hän voi esittää erilaisia tilanteita elämästään miniatyyrihahmojen avulla. Terapeutti luonnollisestikin johtaa ja valvoo prosessia sekä vastailee kysymyksiin.

Hiekkalaatikkoterapian taustaa

Tämä terapiamalli on syntynyt kirjailija Herbert Georgen ja tämän pienten lasten välisestä vuorovaikutuksesta. Herbert George huomasi, että tietyissä tilanteissa hänen lapsensa esittivät pienillä hahmoilla leikkiessään omia päivittäisiä konfliktejaan.

Myöhemmin lastenpsykiatri Margarita Lowenfeld käytti tätä menetelmää terapiaistunnoissaan auttaakseen nuoria ilmaisemaan paremmin ongelmiaan. Virallinen terapiamuoto siitä tuli kuitenkin vasta 1950-luvulla.

Hiekkalaatikkoterapian loi lopulta psykologi Dora M. Kalff saadakseen yhteyden kaikenikäisten potilaidensa tiedostamattomiin puoliin. Tämän mallin perustana ovat siten Carl G. Jungin ehdottamat arkkityypit.

Siihen kuuluivat niin Jungin postulaatit arkkityypeistä (maailman symbolisista esitysmuodoista) kuin myös Margarita Lowenfeldin kokemukset lastenterapian alalta.

Hiekkalaatikkoterapiassa potilas esittää elämänsä eri tilanteita pienten hahmojen avulla.
Leikin hyödyntäminen psykoterapiassa tuo esiin potilaan konflikteja turvallisessa ympäristössä.

Millainen menetelmä hiekkalaatikkoterapia on?

Hiekkalaatikkoterapian valitsevalla ammattilaisella tulee olla koulutus tietyissä psykoanalyysin käsitteissä, koska se vaatii moniulotteista tulkintaa potilaan vuorovaikutuksesta hiekan kanssa.

Mielenterveyden ammattilainen siis tarjoaa hiekkalaatikossa symbolisia elementtejä, joiden avulla potilas voi jäljitellä omia käsityksiään turvallisessa ympäristössä.

Terapeutti antaa potilaalle ohjeet ja tilaa itseilmaisuun hiekan ja miniatyyrihahmojen kautta. Terapeutti voi kuitenkin aina myös puuttua peliin ja kysyä tiettyjä kysymyksiä.

Prosessin kesto riippuu tapauksesta. Potilas saattaa joka tapauksessa tarvita kokonaisen istunnon kehitelläkseen symbolisia esitystapoja. Psykologin ei tule patistaa potilasta. Hän tekee analyysit ja tulkinnat yksityisesti jälkeenpäin.

Mitä apua hiekkalaatikkoterapiasta on?

Hiekkalaatikkoterapia on hyödyllistä monella tapaa, mutta se auttaa ihmisiä erityisesti saamaan ahaa-elämyksen. Potilas ensinnäkin hallitsee siinä oman elämänsä konflikteja ja muovaa ja järjestelee niitä hierarkkisesti. 

Yllä olevaan perustuen tämä prosessi onkin oivalluttava harjoitus potilaalle. Hiekkalaatikolla voivat alkaa purkautua esimerkiksi vaikeat perhesuhteet. Terapian kautta ihmiset tulevat tietoisiksi joistakin sellaisista asioista, jotka ovat pysyneet piilossa heidän alitajunnassaan.

Ei tietenkään riitä, että todellisuutta vain esittää symbolien avulla. Kuten voit jo päätellä, psykologin on annettava potilaalle mahdollisuus myös käsitellä noita konflikteja terapian aikana keskustelun kautta.

Toimiiko hiekkalaatikkoterapia todella?

Hiekkalaatikkoterapian teho on asetettu kyseenalaiseksi, kuten psykoanalyyttiset menetelmät yleensäkin. Syynä on se, että yleensä vain perinteisissä psykoterapioissa tavallisimmin käytetyillä menetelmillä on tieteellistä validiteettia. Esimerkkinä kognitiivis-behavioraaliset menetelmät.

Tieteellisen validiteetin puute rajoittaa merkittävästi psykoanalyysin hoitomuotoja, hiekkalaatikkoterapia mukaan lukien. Se saattaa toimia joidenkin ihmisten kohdalla, kun taas toisissa tilanteissa se ei välttämättä hyödytä lainkaan.

Voisi joka tapauksessa sanoa, että tämän terapian tulokset ovat anekdoottisia. Terapian onnistuminen riippuu suuresti myös terapeutin osaamisesta ja kokemuksesta. Terapeutin saaman koulutuksen laatu voi joko parantaa tai haitata onnistumisen mahdollisuuksia.

Hiekkalaatikkoterapia edellyttää terapeutilta erikoistunutta koulutusta.
Psykoanalyyttiset käytännöt riippuvat pitkälti terapeutin osaamisesta, jonka on oltava niihin erikoistunut.

Hiekkalaatikkoterapia aikuisilla

Vastoin yleistä uskomusta leikkiterapia voi olla tehokasta aikuisillekin. Hiekkalaatikkoterapia sopii kaikenikäisille ihmisille. Hiekkalaatikon symboliset esitysmuodot ovat aikuisilla yleensä abstraktimpia kuin lapsilla.

Syynä on se, että aikuisille on kehittynyt kyky abstraktiin ajatteluun ja he ovat sisällyttäneet uskomusjärjestelmiinsä enemmän arkkityyppejä. Lapset sitä vastoin keskittyvät yleensä ainoastaan lapsuuden perinteisiin arkkityyppeihin: äitiin, isään, isovanhempiin, muihin sukulaisiin, opettajiin ja luokkatovereihin.

Aikuiset eivät ainoastaan käsittele perusarkkityyppejä, vaan tuovat hienovaraisesti leikkiinsä mukaan myös muita hahmoja. Näitä ovat esimerkiksi rakastajat, jotka ovat yleisiä arkkityyppejä aikuisilla. Tästä syystä terapeutin on oltava jossain määrin skeptinen soveltaessaan tätä terapiaa aikuisiin.

Missä tilanteissa hiekkalaatikkoterapia on kaikkein tehokkain?

Tämä terapiamuoto on hyvä vaihtoehto silloin, kun ihmisellä on huomattavia vaikeuksia ilmaista itseään puhumalla. Yksi esimerkki tästä voisi olla seksuaalinen hyväksikäyttö, koska uhri ei kykene kertomaan tapahtumista kunnolla trauman voimakkuudesta johtuen.

Kuten yllä mainittiin, terapeutti tarvitsee koulutuksen tällaiseen terapiaan, koska siinä ratkaisee taito tulkita prosessia ja osallistua siihen potilaan kanssa.

Tämä saattaa kiinnostaa sinua...
Pakko-oireisen häiriön hoito: lääkkeet ja terapia
Askel Terveyteen
Lue se täällä Askel Terveyteen
Pakko-oireisen häiriön hoito: lääkkeet ja terapia

Kognitiivis-behavioraalinen terapia vai lääkitys? Tässä artikkelissa kerromme, mitä pakko-oireisen häiriön hoito pitää sisällään.



  • De Pablo Urban, Juan Miguel. “Psicoterapia Infantil Sistémica. La Integración de Diferentes Enfoques Psicoterapéuticos.” Revista de Psicoterapia 30.112 (2019): 189–218. Revista de Psicoterapia. Web.
  • et al. “LOS SIETE SECRETOS MÁGICOS DE LA EFECTIVIDAD TERAPÉUTICA.” Papeles del Psicólogo – Psychologist Papers 39.1 (2018): n. pag. Papeles del Psicólogo – Psychologist Papers. Web.
  • Soto, Damián Pachón. “Psicoanálisis:” Crítica, Psicoanálisis y Emancipación. Ediciones USTA, 2019. 59–80. Crítica, psicoanálisis y emancipación. Web.
  • Duran Santisteban, Mayra Sofía. Estructuración y procedimiento de la caja de arena como una técnica alternativa de la terapia de juego con niños de 7 a 9 años. Diss. Universidad de San Carlos de Guatemala, 2012.