Mitä psykoanalyysi oikein on? Kuinka se toimii?

19 huhtikuu, 2021
Psykoanalyysi on teoria, joka pyrkii ratkaisemaan ihmismielen tiedostamattomia puolia. Onko se tiedettä? Kuinka tämä teoria toimii? Jatka lukemista ja ota selville!

Psykoanalyysi on psykologian alan merkittävin historiallinen edeltäjä. On itse asiassa tavallista kuulla viittauksia psykoanalyysiin päivittäisessä elämässä. Ihmiset käyttävät usein luonnostaan termejä kuten “alitajunta”, “tukahduttaa” tai “freudilainen lipsahdus”.

Tämän päivän artikkelissa tarkastelemme lähemmin psykoanalyysiä ymmärtääksemme, mitä se on ja kuinka se toimii.

Kaikki alkaa Sigmund Freudista.

Mitä psykoanalyysi on?

Psykoanalyyttinen teoria väittää, että ihmisten käytös on tulosta joukosta psykologisia vuorovaikutuksia eri tietoisuuden tasoilla: tiedostamattoman, esitietoisuuden ja tietoisuuden. Freud nautti valtavaa suosiota luotuaan psykoanalyyttisen teorian sen syntyaikoina.

Ajan myötä psykoanalyysin käsitteitä alettiin kyseenalaistaa yhä enemmän, sillä psykologia otti enemmän tieteellisen ja vähemmän filosofisen suunnan. Tällä hetkellä psykoanalyysi voidaan määritellä teoriaksi, joka auttaa ymmärtämään ihmismielen toimintaa tiedostumattoman näkökulmasta.

Psykologia eriytyi siis psykoanalyyttisestä teoriasta. Monet psykoanalyysin käsitteet ovat kuitenkin jääneet psykologian alan kieleen ja valaisevat joitakin ihmisen ajattelun ilmiöitä.

Psykoanalyyttinen teoria edustaa modernin psykologian lähtökohtia — erityisesti psykoterapioiden alalla. Monet psykologit suosivat psykoanalyysia terapiana ja jopa kouluttautuvat psykoanalyyttisiksi terapeuteiksi (sen lisäksi, että heillä siis on tutkinto psykologiasta).

Psykologian juuret ovat psykoanalyysissä
Modernin psykologian juuret ovat psykoanalyysissä. Vaikka psykoanalyysiä on kyseenalaistettu alusta asti, se ei vähennä sen merkitystä.

Käy lukemassa myös: 7 syytä käydä psykologilla

Kuinka psykoanalyysi toimii?

Psykoanalyyttisen terapian tärkein resurssi on sana. Viikoittaisissa ja jatkuvissa istunnoissa psykoanalyytikot auttavat potilaitaan kohtaamaan tapahtumia menneisyydestään dialogin kautta.

Lapsuus on yksi korostuneimpia vaiheita psykoanalyyttisissa istunnoissa. Pääasiallinen tarkoitus tällaisissa terapioissa on päästä käsiksi tiettyyn tietoon, jonka ihmiset tukahduttavat mielensä tiedostamattomaan osaan. Tällä tavoin potilas voi mukautuvasti sisäistää menneet kokemuksensa ja reagoida asiaankuuluvammalla tavalla nykyhetkessä.

Freudin mukaan mielessä on kolme osaa: “id, “ego” ja “superego”. Id edustaa ihmisen sisäisiä haluja. Superego on tulosta yksilön ja hänen ympäristönsä välisestä suhteesta ja pyrkii tasapainoon halujen ja yhteiselon välillä. Ego taas on tietoinen osa.

Psykoanalyysi on pitkä terapiaprosessi, joka voi viedä vuosia. Joidenkin mielestä näin pitkä aika, joka tulosten saamisessa kestää, on haitallista. Teorian vastustajat itse asiassa väittävät, että ei ole mitään järkeä altistaa henkilöä niin pitkälle retrospektiolle.

Psykoanalyysin keskeiset periaatteet

Jokaisen psykoanalyytikon tulisi kyetä hoitamaan potilastaan tämän yksilöllisten tarpeiden mukaisesti. Näin ollen kyseisen terapian lähestymistapa riippuu suurelta osin prosessia johtavasta ammattilaisesta.

On kuitenkin olemassa eräitä keskeisiä periaatteita, joita ei tule sivuuttaa. Ne auttavat myös ymmärtämään paremmin, kuinka psykoanalyysi toimii:

  • Nykyhetken konfliktien syy piilee usein ratkaisemattomissa lapsuuden ongelmissa.
  • Potilaan psykologiset konfliktit ovat seurausta tiedostamattomista ajatusprosesseista.
  • Piilevät ongelmat ovat oirekirjon syy.
  • Psykoanalyyttinen prosessi auttaa noita tiedostamattomia ajatuksia tulemaan tietoisuuteen (juuri tällä nimenomaisella hetkellä subjekti pääsee käsiksi konfliktinsa todelliseen ratkaisuun).

Psykoanalyyttisessä teoriassa on myös halun käsite. Halut edustavat ihmisten voimakkaita ja hallitsemattomia toiveita. Ne ovat kaipauksia, joita ihminen ei voi olla ajattelematta.

Halut ovat sisäisiä ja vaativat tyydytetyksi tulemista. Niitä kontrolloivat kaikki ne sosiaaliset normit ja moraalinen tietous, joka jokaisella subjektilla on ja jotka hän tulkitsee loogisella tavalla. Ne estävät ihmisiä tyydyttämästä halujaan epäsopivilla tavoilla.

Käy katsomassa, mitkä ovat psykologiset keinot painonhallinnan edistämiseksi

Mikä psykoanalyyttisen terapian tarkoitus on?

Psykoanalyyttinen prosessi auttaa ihmistä saavuttamaan kokonaisvaltaisen ymmärryksen omasta persoonastaan. Tällaiset terapiat toimivatkin varsin hyvin ihmisillä, jotka kokevat voimakasta ja toistuvaa psyykkistä ahdinkoa, koska se auttaa heitä ymmärtämään ongelmiensa tarkkoja syitä. Potilas saa helpotusta, kun hän kykenee löytämään ahdinkonsa lähteen. Epävarmuuden karkottamisen vaikutus on melko parantava.

Sitä vastoin psykoanalyyttistä prosessia ei suositella ihmisille, jotka tarvitsevat nopeaa ratkaisua johonkin tiettyyn ristiriitaan.

Kuten yllä mainittiin, tämä Sigmund Freudin luoma teoria keskittyy persoonan tiedostamattomiin puoliin. Niihin, joihin ei ole helppo päästä käsiksi lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä. Puolustusmekanismit ovat nopeiden tulosten merkittävimmät varjopuolet.

Freud osoitti, että mielessä tapahtui joukko psykologisia ilmiöitä subjektin suojelemiseksi silloin, kun tämä alkoi kohdata tiettyjä epämiellyttäviä realiteetteja. Paradoksaalista kyllä, tiedostamattoman puolustusmekanismeilla on haitallinen vaikutus, sillä ne estävät pääsyä todellisuuteen.

Psykoanalyysi keskittyy mielen tiedostamattomaan osaan
Mieleen pääsy psykoanalyysin kautta ei hyödytä nopeissa ja kiireellisissä ongelmissa, sillä prosessi vie vuosia.

Teoriaan kohdistuva kritiikki

Läpi historiansa psykoanalyyttistä teoriaa on kritisoitu rajusti, koska moniakaan sen olettamuksia ei voida osoittaa toimiviksi. Toisin sanoen lapsuuteen palaaminen jonkin konfliktin ratkaisemiseksi nykyhetkessä toimii joissakin tapauksissa, mutta ei aina.

Psykoanalyysiä on sittemmin alettu pitää anekdoottisena hoidon resurssina. Psykologian alan ammattikielessä tästä teoriasta alkunsa saaneet sanat ja termit ovat edelleen voimassa symbolisesta näkökulmasta.

 

  • Soto, Damián Pachón. “Psicoanálisis:” Crítica, Psicoanálisis y Emancipación. Ediciones USTA, 2019. 59–80. Crítica, psicoanálisis y emancipación. Web.
  • Vezzetti, Hugo. “Historia del psicoanálisis: complejidad y producción historigráfica [conferencia].” Psiquiatría, psicología y psicoanálisis: historia y memoria. 2000. 63-82.
  • Jaramillo Zapata, Jorge Iván. “El Psicoanálisis En La Universidad.” Poiésis 38 (2020): n. pag. Poiésis. Web.
  • Domínguez, Juan Pablo Sánchez. “El Psicoanálisis y Su Objeto de Investigación.” Tempo psicanalitico 51.1 (2019): 259–287. Tempo psicanalitico. Web.
  • Laguna, Valle et al. “Sobre El Psicoanálisis y Las Psicoterapias de Orientación Psicoanalítica.” Temas de psicoanálisis 17 (2019): 1–24. Print.
  • Escars, Carlos. “La pulsión y sus diques. Una puntuación de la Teoría sexual.” (2001).
  • Palomero Pescador, José. “¿Sique Vigente, Hoy, El Psicoanálisis?: La Polémica Continúa.” Revista Interuniversitaria de Formación del Profesorado 20.2 (2006): 233–266. Print.