Antifosfolipidioireyhtymä: syyt, oireet ja hoidot

Useiden tromboosien tai toistuvien keskenmenojen pitäisi herättää epäilyjä antifosfolipidioireyhtymästä. Mitä tästä taudista pitäisi tietää?
Antifosfolipidioireyhtymä: syyt, oireet ja hoidot

Viimeisin päivitys: 24 marraskuuta, 2022

Antifosfolipidioireyhtymä syntyy, kun immuunijärjestelmä tuottaa vasta-aineita, jotka hyökkäävät elimistön omia kudoksia vastaan ​​(autovasta-aineet). Tämän seurauksena valtimoissa ja suonissa muodostuu verihyytymiä, jotka estävät verenkierron. Tämä johtaa oireisiin, jotka liittyvät verenkiertoelimistön toiminnan heikentymiseen tai verisuonten tukkeutumiseen.

Erityisesti se ilmenee usein tromboosijaksoina ja toistuvina keskenmenoina. Valitettavasti tälle oireyhtymälle ei ole erityistä parannuskeinoa. Saatavilla on kuitenkin useita lääkkeitä, jotka vähentävät hyytymien muodostumista ja muita siihen liittyviä komplikaatioita. Haluatko tietää niistä lisää? Jatka lukemista!

Antifosfolipidioireyhtymän syytä ei ole tarkasti määritelty

Antifosfolipidioireyhtymä voi johtua taustalla olevasta sairaudesta, kuten autoimmuunisairaudesta. On kuitenkin tapauksia, joissa tämän sairauden puhkeamiselle ei ole ilmeistä syytä. Siihen voi liittyä geneettinen komponentti, kuten useimpien autoimmuunisairauksien tapauksessa.

Systeeminen lupus erythematosus on tila, joka usein liitetään sen esiintymiseen. Kuitenkin myös muut sairaudet lisäävät autovasta-aineiden tuottamien verihyytymien riskiä. Näitä ovat seuraavat:

  • Raskaus
  • Uupumus
  • Leikkaukset
  • Tupakointi
  • Oraalisten ehkäisyvalmisteiden tai estrogeenikorvaushoidon ottaminen vaihdevuosien aikana
  • Korkeat triglyseridi- ja kolesteroliarvot
Antifosfolipidioireyhtymä liittyy veren hyytymiseen.
Antifosfolipidioireyhtymä on autoimmuunityyppinen sairaus. Sen tarkkaa syytä ei vielä tiedetä.

Miten diagnoosi tehdään?

Diagnoosi tehdään autovasta-aineiden serologisella mittauksella. Niiden tulee esiintyä veressä vähintään kahdesti peräkkäin 12 viikon tai useamman viikon välein tehdyissä testeissä. Nykyään mitataan erilaisia ​​autovasta-aineita:

  • Anti-kardiolipiini
  • Anti-β2-glukoproteiini I
  • Lupus-antikoagulantti
  • Muut antifosfolipidivasta-aineet, joita ei yleensä mitata rutiininomaisesti

On kuitenkin mahdollista, että sinulla on antifosfolipidi-autovasta-aineita, eikä sillä ole oireita. Diagnoosi vahvistetaan vain autovasta-aineiden ja kliinisten ilmentymien (tromboosi tai raskauskomplikaatiot) läsnä ollessa.

Antifosfolipidioireyhtymän oireet

Tämän oireyhtymän kliiniset oireet riippuvat siitä, mihin verihyytymät ovat muodostuneet. Komplikaatioita ovat seuraavat:

  • Munuaisten vajaatoiminta
  • Aivoverisuonitauti
  • Keuhko- tai sydän- ja verisuoniongelmat
  • Vaikeudet raskauden aikana

Kuinka autovasta-aineet aiheuttavat tromboemboliaa

Antifosfolipidioireyhtymässä esiintyvät autovasta-aineet toimivat – kuten nimestä voi päätellä – omia kudoksia vastaan. Siten ne lisäävät verihyytymien muodostumisen riskiä verisuonten soluvaurioiden vuoksi.

Tromboosia ei kuitenkaan yleensä tapahdu ilman muita sairauksia, jotka edistävät hyytymistä, kuten pitkittynyt passiivisuus, uupumus, raskaus tai äskettäinen leikkaus. Muita riskitekijöitä ovat seuraavat:

  • Estrogeenin käyttö
  • Muut autoimmuunisairaudet
  • Lihavuus
  • Lipidiprofiilien muutokset
  • Verenpainetauti
  • Valtimoiden kovettuminen (ateroskleroosi)

Antifosfolipidioireyhtymä voi vaikuttaa mihin tahansa verisuonipohjaan

Antifosfolipidioireyhtymän tromboosi voi esiintyä missä tahansa sydän- ja verisuonijärjestelmässä. Näin ollen se voi vaikuttaa mihin tahansa kehon elimeen. Oireet riippuvat siitä, missä se esiintyy.

Lisäksi siihen voi liittyä myös muita sairauksia, kuten verihiutaleiden määrän väheneminen (trombosytopenia). Tämä johtuu verisolujen määrästä, joita käytetään hyytymien tuottamiseen. Tämä lisää verenvuodon todennäköisyyttä erityisesti nenässä ja ikenissä.

On myös mahdollista kokea marmoroitunutta ihoa (“laikkuinen” iho tai livedo reticularis) ja ihohaavoja.

Kliiniset oireet vaikuttavien elinten mukaan

  • Munuaisten vajaatoiminta, joka johtuu suurten verisuonten tai glomerulaaristen kapillaarien tromboosista (tromboembolinen mikroangiopatia).
  • Syvä laskimotromboosi. Tämä ilmenee alaraajojen kipuna, turvotuksena ja punoituksena.
  • Keuhkoembolia, joka johtuu hyytymän siirtymisestä hengityselimiin. Kun hyytymä juuttuu keuhkoihin, se ilmenee äkillisenä hengenahdistuksena, rintakipuna ja yskänä, johon liittyy verta.
  • Aivoverisuonisairaus tai ohimenevä iskeeminen kohtaus, joka riippuu keskushermoston verenkierron vaikutuksen laajuudesta. Se voi ilmetä kasvojen, käsivarren tai jalan halvauksena tai heikkoutena; näköhäiriöt tai epäselvä puhe; ja äkillinen, vaikea, yleinen päänsärky.
  • Sepelvaltimoverenkierron tukkeutumisesta johtuva sydän- ja verisuonisairaus (voi aiheuttaa infarktin). Ne voivat myös asettua sydänläppään ja kulkea verenkierron läpi (valtimoembolia) tai vahingoittaa ja paksuntaa verisuonia.
  • Muut heikentyneestä verenkierrosta johtuvat neurologiset sairaudet, kuten migreenit, kohtaukset ja korea.
  • Raskauden aikaiset komplikaatiot vaihtelevat toistuvista keskenmenoista kohdunsisäiseen sikiön kuolemaan. Lisäksi se voi johtaa preeklampsiaan (kohonnut verenpaine ja proteiinin häviäminen virtsassa), kohdunsisäisen kasvun rajoittumiseen ja ennenaikaiseen synnytykseen.

Antifosfolipidioireyhtymän hoito

Antifosfolipidioireyhtymän hoito perustuu hyytymien muodostumisen estämiseen käyttämällä oraalista antikoagulanttia (veren ohentamiseen tarkoitettua lääkettä) tai verihiutalelääkkeitä. Lisäksi tulee ottaa huomioon tromboosiin liittyvät riskitekijät.

Akuutteja tromboottisia jaksoja hoidetaan aluksi suonensisäisellä hepariinilla, jonka jälkeen annetaan oraalisia antikoagulantteja (varfariinia). Antikoagulanttien käyttöä tulee seurata verikokeella, jotta voidaan vähentää verenvuodon riskiä joko haavan kautta tai ihon alla.

Akuutin tapahtuman hoidon jälkeen tätä oireyhtymää sairastavien ihmisten tulee ottaa oraalisia antikoagulantteja estääkseen veritulppien uusiutumisen. Valtimovuodon välttämiseksi käytetään yleensä verihiutaleiden estämiseen tarkoitettuja lääkkeitä, kuten aspiriinia ja klopidogreelia.

Raskaana olevien naisten asianmukainen seuranta ja lääkkeiden käyttö ovat erityisen tärkeitä. Hoito sisältää hepariinia tai hepariinia pieniannoksisen aspiriinin kanssa, koska varfariinia ei voida antaa näissä tapauksissa, koska se voi vaikuttaa sikiöön.

Hedelmällisessä iässä olevien naisten, joilla on antifosfolipidioireyhtymä ja jotka haluavat tulla raskaaksi, tulee ottaa myös pieni annos aspiriinia.

Mitä tulee muistaa?

Veritulppien muodostumiseen tai toistuvaan keskenmenoon (tai muuhun raskauden komplikaatioon) liittyvän yhden tai useamman episodin esiintymisen, jota ei voida selittää muulla syyllä, pitäisi herättää epäilys antifosfolipidioireyhtymästä. Vaikka siihen ei ole erityistä parannuskeinoa, tämän tilan oireita voidaan hallita. Hyvällä hoidolla raskaus voi edetä täysimääräiseksi. Kun epäilys herää, parasta olisi kääntyä mahdollisimman pian reumatologin puoleen.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Bustamante JG, Goyal A, Singhal M. Antiphospholipid Syndrome. [Updated 2022 Jul 4]. In: StatPearls [Internet]. Treasure Island (FL): StatPearls Publishing; 2022 Jan-. Available from: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK430980/
  • Aziz M, Iheanacho F, Hashmi MF. Physiology, Antibody. [Updated 2022 May 8]. In: StatPearls [Internet]. Treasure Island (FL): StatPearls Publishing; 2022 Jan-. Available from: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK546670/
  • Negro M. Síndrome antifosfolipídico. Suplemento 2012;16. Disponible en https://www.sah.org.ar/revistasah/numeros/vol16_supl2012_19_20.pdf
  • Porcel J. Manejo del Síndrome Antifosfolipídico. Clínica-UNR.org 2006. Disponible en http://www.clinica-unr.com.ar/2015-web/Especiales/15/Especiales%20-%20Porcel%20-%20AAF.pdf
  • Bienaimé F, Legendre C, Terzi F, Canaud G. Antiphospholipid syndrome and kidney disease. Kidney Int. 2017 Jan;91(1):34-44. doi: 10.1016/j.kint.2016.06.026. Epub 2016 Aug 21. PMID: 27555120.
  • Farmer-Boatwright MK, Roubey RA. Venous thrombosis in the antiphospholipid syndrome. Arterioscler Thromb Vasc Biol. 2009 Mar;29(3):321-5. doi: 10.1161/ATVBAHA.108.182204. PMID: 19228605.
  • Na YS, Jang S, Hong S, Oh YM, Lee SD, Lee JS. Clinical Phenotype of a First Unprovoked Acute Pulmonary Embolism Associated with Antiphospholipid Antibody Syndrome. Tuberc Respir Dis (Seoul). 2019 Jan;82(1):53-61. doi: 10.4046/trd.2018.0045. PMID: 30574689; PMCID: PMC6304333.
  • Atanassova PA. Antiphospholipid syndrome and vascular ischemic (occlusive) diseases: an overview. Yonsei Med J. 2007 Dec 31;48(6):901-26. doi: 10.3349/ymj.2007.48.6.901. PMID: 18159581; PMCID: PMC2628175.
  • Soltész P, Szekanecz Z, Kiss E, Shoenfeld Y. Cardiac manifestations in antiphospholipid syndrome. Autoimmun Rev. 2007 Jun;6(6):379-86. doi: 10.1016/j.autrev.2007.01.003. Epub 2007 Jan 31. PMID: 17537384.
  • Di Prima FA, Valenti O, Hyseni E, Giorgio E, Faraci M, Renda E, De Domenico R, Monte S. Antiphospholipid Syndrome during pregnancy: the state of the art. J Prenat Med. 2011 Apr;5(2):41-53. PMID: 22439075; PMCID: PMC3279165.
  • Galli M. Treatment of the antiphospholipid syndrome. Auto Immun Highlights. 2013 Dec 22;5(1):1-7. doi: 10.1007/s13317-013-0056-5. PMID: 26000150; PMCID: PMC4389011.
  • Adediran S, Agostino N. Coexistence of Antiphospholipid Syndrome and Heparin-Induced Thrombocytopenia in a Patient with Recurrent Venous Thromboembolism. Case Rep Hematol. 2017;2017:3423548. doi: 10.1155/2017/3423548. Epub 2017 Apr 26. PMID: 28589046; PMCID: PMC5424171.

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.