Urheilijoiden äkkikuoleman estäminen

Urheilijoiden äkkikuolemat ovat nousseet viime vuosina merkittäväksi tieteellisten tutkimusten aiheeksi. Kardiologit ovat kiinnostuneimpia löytämään tavan havaita kuolemaan johtava riski ajoissa tragedian ehkäisemiseksi.
Urheilijoiden äkkikuoleman estäminen

Viimeisin päivitys: 21 tammikuu, 2021

Liikuntaharrastuksessa tai -ammatissa kuolleista urheilijoista kertovat uutiset ovat levinneet sosiaalisessa verkossa ja uutissivustoilla. Sen myötä monet asiantuntijat ovat alkaneet keskustella eri tavoista, joilla urheilijoiden äkkikuolema voitaisiin estää.

Mutta onko se mahdollista? Onko olemassa tapa, jolla ongelma voidaan havaita varhain kuoleman estämiseksi? Ja jos näin on, eikö lääkärin tulisi siinä tapauksessa käyttää samoja menetelmiä myös muun väestön suhteen?

Tässä artikkelissa tarkastelemme lisää kyseistä aihetta.

Urheilijoiden äkkikuolemaan liittyviä faktoja

Äkkikuolema tarkoittaa sitä, että aikaisemmin terveen ihmisen sydän pysähtyy yhtäkkiä urheillessa. Kuolemaa ei pystytä perustelemaan millään ilmeisellä sairauden aiheuttamalla syyllä.

Kuolemanjälkeisiä tutkimuksia tehdessä asiantuntijat selvittävät yleensä, että taustalla oli kuitenkin jokin ongelma.

Kun mietitään urheilijoita yksittäisenä ryhmänä, ei tapauksissa ole mitään merkittävää eroa muuhun väestöön verrattaessa. Intensiivisiä harjoituksia tekevillä urheilijoilla tapausten esiintyvyys kuitenkin kasvaa ja äkkikuolemien määrä on 1/100 000.

Raporteissa todetaan, että useimmat näistä kuolemista tapahtuu kevätaikaan ja iltapäivällä. Ne ovat tavallisia aikoja, jolloin kaikkialla maailmassa pidetään urheilukilpailuja.

Kun urheilija kuolee urheillessa ilman mitään selvää syytä, on hänellä 90 % tapauksista piilevä sydän- ja verisuonitauti. Tämä riippuu pitkälti iästä, sillä riski on melkein olematon alle 35-vuotiaiden keskuudessa. Vanhemman väestön keskuudessa lukumäärä voi kuitenkin olla jopa 1/18 000.

Tutkimuksissa ehdotetaan, että jopa 90 % urheilijoiden äkkikuolemista on kardiovaskulaarisesta sairaudesta johtuvia.

Urheilijoiden äkkikuoleman syyt

Urheillessa tai muina aikoina tuleva äkkikuolema on sydämen rytmihäiriön laukaisema. Siinä sydämen alaosa (kammiot) sykkii epätasaisesti eikä elin pysty lähettämään verta kudoksiin.

Ateroomat ovat usein pääsyynä useimpien potilaiden kuolemaan kuolemanjälkeistä tutkimusta tehdessä. Se tarkoittaa valtimoihin kiinnittyneiden hyytymien kertymistä, jotka ovat verisolujen, verihiutaleiden, kuitukudosten sekä kolesterolin muodostamia.

Asiantuntijat uskovat, että aterooma hajoaa urheillessa ja tukkii verenkierron aivan yhtäkkiä. Kun näin tapahtuu sepelvaltimoissa, jotka tuovat verta sydämeen, estää se hapen ja ravinteiden kulun. Tuloksena on siis solunekroosi (solukuolema).

On myös perinnöllisiä urheilijoiden äkkikuolemaan johtavia syitä, joita ei voida ehkäistä. Ne voidaan kuitenkin havaita yleensä ajoissa sydänsähkökäyrän (EKG) avulla.

Kaksi yleisintä geneettistä tekijää ovat:

  • Arytmogeeninen kardiomyopatia. Sydämen solut rappeutuvat ja muuttuvat lihaksista rasvaksi. Pitkällä aikavälillä tällaiset sydänalueet menettävät toimintansa ja aiheuttavat jatkuvia rytmihäiriöitä, varsinkin voimakkaan ponnistelun aikana.
  • Hypertrofinen kardiomyopatia. Tällaisilla potilailla sydämen seinämän koko kasvaa progressiivisesti. Se vaikeuttaa merkittävästi veren poistumista kammioista sekä leviämistä ympäri kehoa. Kun sydän ei enää pysty laajentumaan, tapahtuu äkkikuolema.

Kuinka urheilijoiden äkkikuolema voidaan estää?

Urheilijoiden äkkikuoleman aiheuttajan ja esiintymistavan tunteminen kannustavat varmasti selvittämään kuinka äkkikuolema voidaan estää. Ensimmäiseksi tulee melkein poikkeuksetta tehdä fyysinen arvio kaikille urheilijoille sydänsähkökäyrää apuna käyttäen.

Monet maat vaativat tämän arvion tekemistä ammattiurheilijalle. Sen todellisesta arvosta käydään kuitenkin tällä hetkellä merkittävää tieteellistä keskustelua. Testistä voi olla apua geneettisissä tapauksissa, mutta aterooma ei näy sähkösignaaleissa.

Tästä syystä tällä hetkellä käydäänkin keskustelua läpikotaisemmasta lääkärin arviosta, johon sisältyisi muitakin menetelmiä kuin vain sydänsähkökäyrän käyttö. Ihmiset haluavat hyvän ikään sopivan fyysisen arvion laboratorioissa sekä mahdollisuuden erityisiin täydentäviin hoitomenetelmiin, mikäli epäilyksiä syntyy.

On kuitenkin syytä muistaa, että aterooma on yleisempää myöhemmällä iällä, mutta sen havaitseminen ei ole helppoa. Samat suositukset sopivat urheilijoiden lisäksi myös muuhun väestöön. Tästä syystä kaikkien pitäisi ohjeistusten mukaan:

  • Hallita liikalihavuutta
  • Säädellä verenpainetta ja verensokeritasoa
  • Vähentää huonon kolesterolin määrää
  • Noudattaa terveellistä ruokavaliota
  • Välttää alkoholin käyttöä ja tupakointia
Urheilijoiden äkkikuoleman ehkäisy on tutkijoiden mielenkiinnon kohde.
Urheilijoiden äkkikuoleman riskin vähentämiseksi tehdään sydänsähkökäyrätutkimus. Urheilijoiden tulisi myös noudattaa terveellisiä elämäntapoja.

Urheilijoiden äkkikuoleman estäminen sosiaalisella tasolla

Automaattiset defibrillaattorit tulisi asentaa jokaiseen urheilukeskukseen ja henkilökunnan tulisi olla tietoinen sydämen ja keuhkojen elvytyksen perusvaiheista. Valmentajien ja tuomareiden tulisi myös osata elvyttää.

Urheiluhallien sekä muiden julkisten rakennusten varoitusjärjestelmän ylläpitäminen on tärkeää, jotta hätäkeskus saa ilmoituksen tapahtuneesta. Työntekijöiden tulisi olla tietoisia siitä, kuinka nämä toimenpiteet tehdään nopeasti ja täsmällisesti. Tämän tulisi kuitenkin olla selvää kuntosaleilla ja stadioneilla, joissa hätätilanteen tapahtuessa vastuussa olevat henkilöt tekevät ilmoituksen ja noudattavat asianmukaisia toimenpiteitä.

Äkkikuoleman pieni mahdollisuus

Lukuja tarkastellessa voidaan todeta, että urheilijoiden äkkikuoleman esiintyvyys on alhainen. Ja ehkä se on myös vähäinen koko väestön keskuudessa. Nämä luvut ovat kuitenkin merkittäviä yli 50-vuotiailla intensiivistä urheilua harrastavilla ihmisillä.

Tästä syystä kyseisen ikäryhmän tulee olla äärimmäisen varovainen. Heidän täytyy käydä säännöllisissä tarkastuksissa ja pitää niitä välttämättömänä, ei pelkästään virallisena toimenpiteenä. Lääkärin täytyy tehdä kaikki vaadittavat menetelmät ja arvioida ne kyseisen potilaan kohdalla erikseen.

Yhteiskunnalla on aina kokonaisvaltainen vastuu, varsinkin urheilukeskuksilla sekä urheilutapahtumien järjestäjillä. Defibrillaattorien asettaminen näkyville alueille, henkilökunnan kouluttaminen sekä asianmukaisten toimenpiteiden suorittaminen ongelmatilanteessa ovat kaikki tekijöitä, jotka voivat auttaa vähentämään ongelmaa.

Tämä saattaa kiinnostaa sinua...
Sydänkohtauksen tunnistaminen: 5 oiretta
Askel TerveyteenLue se täällä Askel Terveyteen
Sydänkohtauksen tunnistaminen: 5 oiretta

Sydänkohtauksen tunnistaminen on tärkeää. Muutaman vihjeen avulla pystyt ehkäisemään vaikeampia ja vakavampia tilanteita. On toimittava nopeasti.



  • Suárez-Mier, M. Paz, and Beatriz Aguilera. “Causas de muerte súbita asociada al deporte en España.” Revista española de cardiología 55.4 (2002): 347-358.
  • Iglesias, Diego Esteban. “Muerte súbita en el deporte.” La Revista del Hospital Italiano de Buenos Aires 36 (2016): 91-98.
  • de Luna, Antoni Bayés, et al. “Actualización de la muerte súbita cardiaca: epidemiología y estratificación del riesgo.” Revista española de medicina legal 44.1 (2018): 5-12.
  • Morentin, Benito, Ma Paz Suárez-Mier, and Beatriz Aguilera. “Muerte súbita por enfermedad ateromatosa coronaria en jóvenes.” Revista Española de Cardiología 54.10 (2001): 1167-1174.
  • Manonelles Marqueta, P., et al. “Estudio de la muerte súbita en deportistas españoles.” Investigación cardiovascular 9 (2006): 55-73.
  • Sitges, Marta, et al. “Consenso para prevenir la muerte súbita cardíaca de los deportistas.” Apunts: Medicina de l’esport 48.177 (2013): 35-41.
  • Aparicio Rodrigo, María, and Enrique Rodríguez-Salinas Pérez. “Dudas sobre la utilidad del cribado masivo con electrocardiograma en deportistas para prevenir la muerte súbita.” Pediatría Atención Primaria 18.71 (2016): 275-278.
  • Serratosa-Fernández, Luis, et al. “Comentarios a los nuevos criterios internacionales para la interpretación del electrocardiograma del deportista.” Revista Española de Cardiología 70.11 (2017): 983-990.
  • de Viguri, Narciso Perales Rodríguez, José Luis Pérez Vela, and Cristina Pérez Castaño. “Respuesta comunitaria a la muerte súbita: resucitación cardiopulmonar con desfibrilación temprana.” Revista Española de Cardiología Suplementos 10 (2010): 21A-31A.
  • Armengol, Juan Jorge González, Antonio López Farré, and Fernando Prados Roa. “Síncope de esfuerzo y riesgo de muerte súbita en deportistas jóvenes: perspectiva clínica y genética.” Emergencias: Revista de la Sociedad Española de Medicina de Urgencias y Emergencias 23.1 (2011): 47-58.