Tumavasta-ainetestin piirteet

Tumavasta-ainetesti on erityisen hyödyllinen punahukan kohdalla, mutta se voi auttaa myös muiden autoimmuunisairauksien diagnosoimisessa. Kerromme testistä lisää tässä artikkelissa.

Tumavasta-ainetesti on yksi lääkärien eniten hyödyntämistä tutkimuksista sekä reumatologiassa että yleislääketieteessä. Se tehdään potilaille, joilla epäillään autoimmuunisairautta.

Autoimmuunisairaudet johtuvat siitä, että immuunijärjestelmä luulee elimistön omia kudoksia vieraiksi. Tällaisia sairauksia ovat esimerkiksi punahukka, skleroderma ja nivelreuma.

Monilla autoimmuunisairauksilla on samankaltaiset oireet. Tästä syystä tumavasta-ainetesti voi auttaa tarkan diagnoosin tekemisessä. Tässä artikkelissa kerrotaan, mistä tämä tutkimus koostuu ja miten se tehdään.

Tumavasta-aineet

Vasta-aineet ovat immuunijärjestelmän valkosolujen tuottamia proteiineja. Niiden tehtävänä on tunnistaa elimistölle mahdollisesti haitallisten vieraiden partikkelien molekyylit, esimerkiksi tarttuvat mikro-organismit. Vasta-aineet tunnistavat vieraat partikkelit ja käynnistävät infektiovasteen, toisin sanoen laukaisevat tulehdusprosessin.

Ongelma on siinä, että toisinaan elimistö muodostaa vääriä vasta-aineita. Nämä luulevat elimistön omia normaaleja molekyylejä vieraiksi. Tästä tulee nimitys “autovasta-aine”.

American College of Rheumatology -järjestön julkaisun mukaan tumavasta-aineet (ANA) ovat sellaisia vasta-aineita, jotka hyökkäävät kehon omien solujen tumassa olevia proteiineja vastaan. Lähes jokaisella on elimistössään autovasta-aineita pieninä määrinä.

Tumavasta-aineiden liiallinen määrä on kuitenkin usein merkki autoimmuunisairaudesta. Ne ovat näin ollen merkittäviä tekijöitä autoimmuunisairauksien diagnosoimisessa.

Tumavasta-ainetestin tekeminen

Tumavasta-ainetesti on suhteellisen yksinkertainen tutkimus, ainakin potilaalle. Siihen tarvitaan verinäyte. Käsivarteen laitetaan puristusside suonen paikantamiseksi helpommin. Sitten suoneen työnnetään neula, jolla otetaan pieni määrä verta. Potilaan ei tarvitse paastota ennen verikoetta.

Tämän jälkeen potilas painaa pistokohtaa muutaman minuutin steriilillä sideharsolla. Verinäyte lähetetään laboratorioon analysoitavaksi.

Analyysi tehdään värjäämällä vasta-aineet näkyviksi mikroskoopissa, jotta saadaan selville niiden fluoresenssin voimakkuus ja värjäytymiskuvio.

Miksi tumavasta-ainetesti tulee tehdä?

Tumavasta-ainetesti auttaa autoimmuunisairauksien diagnosoimisessa, kun epäillään esimerkiksi punahukkaa, nivelreumaa tai sklerodermaa.

Mayo Clinicin asiantuntijoiden mukaan tumavasta-ainetesti ei erityisesti vahvista diagnoosia, mutta se auttaa viemään sitä oikeaan suuntaan. Tästä on apua, sillä monilla sairauksilla on hyvin samankaltaiset ja epäspesifiset oireet, kuten väsymys ja nivelkipu.

Lääkärit voivat sulkea pois yhden diagnoosin testin ollessa negatiivinen. Jos tulos on positiivinen, se on merkki autoimmuunisairaudesta.

Tämä testi on erityisen herkkä punahukan diagnosoinnissa. Yli 95 % sitä sairastavista ihmisistä saa positiivisen tuloksen. Monilla terveillä ihmisillä (jopa 15 %:lla) on kuitenkin huomattavan korkeat titterit.

Testitulokset ja tulkinta

Tumavasta-ainetestin tulkinta on monimutkaista ja vaatii kokeneisuutta. Tulos on positiivinen, kun tumavasta-aineita löytyy. Mutta kuten yllä jo mainittiin, tämä ei välittömästi ja suoraan merkitse sairautta.

Itse asiassa tulos on yleensä positiivinen yli 65-vuotiailla naisilla ilman mitään autoimmuunisairautta, kuten osoittaa Encyclopaedia Medica -lähteen julkaisu. Myös väärät positiiviset ovat mahdollisia tiettyjä lääkkeitä käyttävillä potilalla.

Tulokset onkin suhteutettava potilaan kliiniseen kuvaan. Lääkäri saattaa määrätä myös muihin tutkimuksiin saadakseen diagnoosin vahvistettua tai lisää tietoa.

Titterit ovat vasta-aineiden pitoisuuksia, jotka saadaan valmistamalla vasta-aineista laimennoksia suolaliuokseen. Toisin sanoen veri sekoitetaan ja muodostetaan erilaisia laimennettuja putkiloita (esim. 1 osa verta ja 40 osaa suolaliuosta).

Verinäyte, joka on laimennettu 160 osaan suolaliuosta ja josta saadaan silti vasta-ainelukemia, merkitsee positiivista tulosta. Lisäksi testi osoittaa vasta-aineiden värjäytymiskuvion.

Mahdolliset riskit ja virheet

Merkittävimmät tumavasta-ainetestin riskit liittyvät väärään tulkintaan. Kun saadaan negatiivinen tulos, tulkinnan mukaan autovasta-aineita ei ole. Näin ollen autoimmuunisairauden mahdollisuus lähes suljetaan pois.

Jos tulos sen sijaan on positiivinen, se edellyttää tiettyä harkintaa. Esimerkiksi jopa 37 %:lla terveistä yli 65-vuotiaista aikuisista on näitä vasta-aineita. Myös virus- ja bakteeri-infektiot voivat aiheuttaa vääriä positiivisia. Sama koskee tiettyjä syöpiä ja lääkkeiden käyttöä.

On oleellista, että vasta-ainetitteri korreloi kliinisen ja fyysisen tutkimuksen kanssa. Lääkärit määräävät usein immunoglobuliinien kokonaismittauksen tai komplementtitutkimuksen pienentääkseen virheen mahdollisuutta ja verratakseen tuloksia.

Tumavasta-ainetesti antaa viitteitä

Tutkimuksen tarkoituksena on havaita ne vasta-aineet, jotka ohjautuvat kehon omissa soluissa olevia aineita vastaan. Tällaisia molekyylejä on yleensä suurina pitoisuuksina sellaisissa sairauksissa kuin punahukka.

Luotettavan tuloksen saamiseksi testitulokset on kuitenkin tulkittava suhteessa potilaan oireisiin. On itse asiassa tärkeää tehdä muitakin tutkimuksia sekä tarkastella potilaan suvun sairaushistoriaa.

Syynä on se, että tervekin henkilö voi saada positiivisen tuloksen eikä se siis välttämättä merkitse sairautta. Tumavasta-aineet saattavat itse asiassa olla koholla myös muista syistä.