Tiedätkö, mistä rapupuikot on tehty?
Kirjoittanut ja tarkastanut ravitsemusterapeutti Saúl Sánchez Arias
Rapupuikot eivät välttämättä ole hyvä tuote sisällytettäväksi säännölliseen ruokavalioon. Niitä tarjoillaan tästäkin huolimatta monissa itämaisissa ravintoloissa, sillä niillä on hyvät aistinvaraiset ominaisuudet ja ne ovat paljon edullisempia kuin itse rapu. Vastoin yleistä uskomusta ne eivät kuitenkaan ole kasvis- tai vegaanituote, ja niissä on paljon enemmän hiilihydraatteja kuin proteiineja.
On syytä huomauttaa, että useimmat ravitsemusasiantuntijat suosittelevat syömään mereneläviä, sillä ne ovat vähäkalorista ravintoa, jolla on suuri ravintotiheys. Ne voivat auttaa täyttämään ravintoaineiden päivittäistä tarvetta ja pitämään yllä hyvää terveydentilaa. Ne ovat kuitenkin yleensä varsin kalliita eivätkä näin ollen kaikkien saatavilla.
Mitä rapupuikot ovat?
Ensiksi on tärkeää valaista, mitä rapupuikot ovat. Kyseessä on tuote, joka muistuttaa joiltain osin surimia. Se valmistetaan yleensä erityyppisistä kaloista. Kun on saatu aikaan paksu tahna, siihen lisätään tärkkelystä, makuaineita, täytteitä ja väriaineita, jotta saadaan aikaan itse ravunlihaa muistuttavat aistinvaraiset ominaisuudet.
Rapupuikkojen ravintoprofiili on kuitenkin varsin erilainen. Kyseessä on tuote, joka sisältää merkittävän määrän hiilihydraatteja, joita ei ole itse ravunlihassa. On totta, että ne ovat monimutkaisia sokereita, mutta niitä ei ole hyvä syödä ylen määrin missään ruokavaliossa, jotta niistä ei aiheudu haittaa aineenvaihdunnan terveydelle. Tämä osoitetaan Diabetes Research and Clinical Practice -lehden julkaisemassa tutkimuksessa.
Rapupuikkojen valmistuksessa eniten käytetyistä kaloista on nostettava esiin kolja. Tässä tuotteessa ei ole paljon makua ja se on valmiina saatavilla. Vaikka sen proteiinipitoisuus on korkea, sen rasvahappoprofiili ei ole täysin hyödyllinen. Siinä on vähän Omega-3 -rasvahappoja, joiden on osoitettu olevan ratkaisevan tärkeitä elimistön sisäisen tulehduksen hallinnassa.
Opi lisää täältä: Lihankorvikkeet: mitkä ovat parhaat vaihtoehdot?
Rapupuikkojen ravintoprofiili
Ravitsemuksellisesta näkökulmasta rapupuikoista saa noin 80 kilokaloria annosta kohti. Sen makroravintoaineista 13 grammaa vastaa hiilihydraatteja ja vain 6 grammaa proteiineja. Näillä proteiineilla on korkea biologinen arvo, mutta niiden määrä on hyvin vähäinen verrattuna itse merenelävistä saataviin proteiineihin.
Sitä vastoin ravintoaineista erottuvat edukseen magnesium, B12-vitamiini ja B6-vitamiini. Ensimmäistä vitamiinia tarvitaan anemian ehkäisyyn, kuten osoitetaan Deutsche Medizinische Wochenschrift -lehden julkaisemassa tutkimuksessa. Sitä on kaikissa eläinperäisissä ruoissa. Rapupuikot eivät siis ole sen ainoa lähde.
Vertailun vuoksi annos oikeaa ravunlihaa sisältää noin 20 grammaa proteiinia ja monia muita välttämättömiä mikroravintoaineita. Jälkimmäisistä erottuvat seleeni, kupari, sinkki, rauta, niasiini, riboflaviini, C-vitamiini ja folaatti. Näitä kahta elintarviketta ei siis voi edes verrata ravitsemuksellisesti toisiinsa.
Sinua saattaa kiinnostaa myös: Merenelävien syönnin vaarat
Voivatko rapupuikot olla haitaksi?
Yleisesti ottaen rapupuikot eivät ole terveydelle haitaksi. Eivät ainakaan lyhyellä aikavälillä ja kunhan niitä syödään kohtuudella. On kuitenkin syytä pitää mielessä, että runsaasti syötyinä niiden sisältämät keinotekoiset lisäaineet voivat muuttaa hieman sisäistä fysiologiaa.
Tämän vuoksi kannattaa aina suosia tuoreita ruoka-aineita teollisesti jalostettujen elintarvikkeiden sijaan. Niiden ravintotiheys on suurempi ja vältetään sellaisten kemiallisten yhdisteiden kulutus, jotka voivat aiheuttaa muutoksia tiettyjen elinten toiminnassa.
Useimmat näistä lisäaineista ovat turvallisia terveydelle, mutta tietyt väri-, säilöntä- ja makeutusaineet ovat nykyään kiisteltyjä tiedeyhteisössä.
Rapupuikot ovat keskinkertainen tuote
Rapupuikot eivät siis erotu edukseen proteiinipitoisuuden osalta, kuten voisi aluksi luulla. Kyseessä on korvike, jossa on enemmän hiilihydraatteja kuin muita ravintoaineita ja joka on valmistettu laadultaan välttävän kalan jäänteistä.
Muista lopuksi, että kalan ja merenelävien syönnin katsotaan olevan hyvän terveydentilan säilymisen kannalta ratkaisevan tärkeää. Villikalaa tulisi aina suosia viljeltyjen kalojen sijaan niiden paremman rasvahappoprofiilin vuoksi. Tällä varmistetaan Omega-3 -sarjan rasvojen riittävä saanti.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Ahola, A. J., Forsblom, C., Harjutsalo, V., Groop, P. H., & FinnDiane Study Group (2019). Dietary carbohydrate intake and cardio-metabolic risk factors in type 1 diabetes. Diabetes research and clinical practice, 155, 107818. https://doi.org/10.1016/j.diabres.2019.107818
- Calder P. C. (2017). Omega-3 fatty acids and inflammatory processes: from molecules to man. Biochemical Society transactions, 45(5), 1105–1115. https://doi.org/10.1042/BST20160474
- Dietzfelbinger, H., & Hubmann, M. (2015). Hämolytische Anämien und Vitamin-B12-Mangel [Hemolytic anemias and vitamin B12 deficieny]. Deutsche medizinische Wochenschrift (1946), 140(17), 1302–1312. https://doi.org/10.1055/s-0041-103562
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.