3 vinkkiä teini-ikäisen kasvattajalle

Teini-ikäisen kasvattaminen ei ole aina helppoa

1. Anna heille enemmän vapautta, mutta myös lisää vastuuta

Tyttäret ovat yleensä aikaisemmin kehittyviä kuin pojat, ja kun he saavuttavat 11-12 vuoden iän, saattavat he alkaa vaatimaan enemmän vapauksia.

Pojilla kypsyminen kestää hiukan kauemmin. Yleensä noin 13 vuoden iässä – äkillisesti, täysin ilman mitään varoituksia – heistä tulee itsepäisempiä ja ylpeämpiä, ja he alkavat reagoida asioihin tavoilla, joita et voi käsittää.

Lapsesi kasvavat. He tulevat osaksi aikuisten maailmaa, mutta he ovat kuitenkin pohjimmiltaan vielä lapsia. Ja tämä ei ole heille helppoa. Yritä siis muistaa, että he ovat omien hormoniensa ja henkilökohtaisten draamojensa armoilla, ja sinä voit auttaa heitä siinä, millaisiksi ihmisiksi he muovautuvat.

Teini-ikäisesi tulee saada mahdollisuuksia oppia enemmän itsestään, saada enemmän vapautta sekä ymmärtää tekojensa seurauksia.

Paras, mitä tässä voit tehdä, on auttaa pitämään yllä tasapainoa heidän vapauksiensa ja vastuidensa välillä. He voivat esimerkiksi mennä ulos viikonloppuisin, jos he pärjäävät hyvin koulussa.

Tee heille ymmärrettäväksi, että heidän tulee kunnoittaa kotiintuloaikoja ja jos he tulevat kotiin myöhässä, katoavat saavutetut etuoikeudet.

Tässä on tärkeintä, että teini-ikäinen oppii että elämä on täynnä sääntöjä ja vaatimuksia, ja ne koskevat kaikkia – etenkin aikuisia. Niitä tulee totella, joten on paras, jos tämä ymmärretään jo aikaisin. Asiat eivät vain tipahtele taivaalta, jos he haluavat niitä. Rahaa ansaitakseen ihmisen tulee tehdä ankarasti töitä, ja sitten voi ostaa ruokaa, vaatteita ja tavaroita – sitten voi elää.

Sinun täytyy saada teini-ikäisesi ottamaan vastuuta hänen omista opiskeluistaan ja omista teoistaan. Ja muista, että sinä olet se, joka asettaa vaatimukset, joten sinun täytyy varmistaa, että ne ovat vakaat. Jos sen sijaan muutat vaatimuksiasi joka päivä, menetät teini-ikäisesi kunnioituksen.

2. Positiivinen kannustus on parempi keino kuin rangaistus

Jotkut vanhemmat tekevät sen virheen, että he jatkuvasti rankaisevat teini-ikäistään. He puhuvat heille halventavasti ja antavat kielteistä palautetta joka kerta kun lapsi tekee jotakin väärin. Sen sijaan tulisi oppia pitämään kiinni tasapainosta. Esimerkiksi näin: jos he epäonnistuvat kokeessa ja saavat huonoja arvosanoja, ei heitä tulisi haukkua laiskaksi ja sellaiseksi, joka ei koskaan tule saavuttamaan mitään elämässä.

Tätä todella tulisi välttää. Tällainen luo ainoastaan kielteisiä tunteita, huonoa itsetuntoa ja epätoivoa. Sen sijaan tulisi kysyä mitä tapahtui, sekä yrittää rakentaa uudestaan heidän itsevarmuutensa.

Kerro siis, että sinä uskot lapseesi ja tiedät, että seuraavalla kerralla koe menee paremmin. Sano, että tiedät teini-ikäisesi olevan täysin kykenevä saavuttamaan hyviä arvosanoja, jos hän vain tekee paljon töitä.

Kun lapsi tekee virheitä, kerro heille kuinka hän voisi tehdä asiat paremmin – älä vajoa kritikin tasolle. Valitse sellainen strategia, joka lisää heidän itsevarmuuttaan eikä rankaise heitä. Tämä on aivan varmasti parempi tapa.

3. Kommunikoi ja rakenna luottamusta välillenne

Varaa hiukan aikaa joka ikinen päivä, jotta voisit viettää aikaa teini-ikäisesi kanssa. Kysy häneltä kuinka hänen päivänsä on mennyt. Älä tuomitse häntä sen perusteella, mitä hän on tehnyt tai jättänyt tekemättä.

Vanhempana sinun tulee ohjata lastasi, ja ainoa tapa, jolla voit näin tehdä näin, on kommunikoida ja pitää yllä luottamusta – jatkuvasti.

Yritä siis estää se, että teini-ikäisestäsi tulee sellainen tyypillinen poika tai tyttö, joka on aina huoneessaan suljettujen ovien takana musiikkinsa tai tietokoneensa kanssa. Yritä välttää, että lapsesi tulee ulos huoneestaan vain syömään tai tapaamaan kavereitaan.

Estä lapsesi eristäytyminen muista edistämällä perheen keskeisiä aktiviteetteja kotona, ja tee tätä siitä lähtien kun lapsesi on nuori.

Aterioiden aikana laita TV pois päältä ja puhu lapsillesi. Kysy heiltä mistä he pitävät, keitä heidän ystävänsä ovat, tai kuka on se ihminen, josta tiedät heidän olevan kiinnostunut. Yritä olla osa heidän elämäänsä, mutta älä tee tätä painostamalla.

Toivottavasti he sitten oppivat, että heillä on liittolainen elämässä – ei siis vihollinen, joka tarjoaa vain kritiikkiä tai rangaistusta.

Kuuntele lastasi, ohjaa häntä, ole heidän isänsä tai äitinsä – ja ole myös paras ystävä. Aseta rajoja silloin kun se on sopivaa, ja anna vapautta silloin kun se on ansaittua kypsyyden ja vastuullisen käytöksen kautta.

Ihmiset, jotka ovat aidosti onnellisia ymmärtävät, että jotta pääsisit pitkälle elämässä, tulee sinun tehdä ankarasti töitä. Jotta sinulla voisi olla hyviä ystäviä, tulee sinun olla kunnioittava ja ymmärtäväinen. Tämän tason tunneäly ja tietoisuus on jotakin, jota sinä voit auttaa rakentumaan omassa lapsessasi.

Viimeisenä, mutta ei merkityksettömimpänä, kerromme seuraavan: on hyvin tärkeää, että vanhemmat sopivat lastensa kasvatuksesta. Kahden vanhemman tulisi yhdessä edistää samoja arvoja – ja samoista syistä.