Sydänsairauksien diagnosointi
Sydänsairauksien diagnosointi sisältää itse diagnoosin lisäksi lääkärin antamaa tärkeää informaatiota, joka liittyy yleensä elämäntapamuutoksiin. Esimerkiksi rytmihäiriölääkkeiden lisäksi sekä ruokavalio että liikunta ovat välttämättömiä sydänsairauden hallitsemiseksi.
Sydänsairauksissa ongelma on sydämessä, toisin kuin sydän- ja verisuonitaudeissa, joissa ongelma voi olla myös valtimoissa tai laskimoissa. Rytmihäiriöiden lisäksi joitain esimerkkejä sydänsairauksista ovat sydänlihaksen laajeneminen, sydänkohtaukset sekä sydämen vajaatoiminta. Läppävikojen kohdalla stenoosit eli ahtaumat ja prolapsit ovat muutamia esimerkkejä.
Asiantuntijat käyttävät samoja menetelmiä useiden eri sydänsairauksien diagnosoimiseksi. Sydänsairauksien diagnosointi koostuu yleensä muutamasta vaiheesta, johon liittyy myös vähemmän monimutkaisia tutkimuksia. Jatka lukemista tietääksesi lisää näistä tutkimuksista!
Mitä tutkimuksia sydänsairauksien diagnosointi sisältää?
Kuten olemme jo maininneet, on olemassa useita erilaisia menetelmiä, joita lääkärit käyttävät eri sydänsairauksien diagnosoinnissa. Esimerkiksi elektrokardiogrammilla on mahdollista havaita sekä rytmihäiriö että sydänkohtaus, vaikka patologiat eivät olekaan samat.
EKG
Elektrokardiogrammi (EKG) on sähköinen tallenne sydänlihaksen toiminnasta. Kehon ulkopuolella olevat laitteen elektrodit havaitsevat sykkeelle ominaiset sähköimpulssit. Ne ovat peräisin sydänkudoksen sisäisestä järjestelmästä, joka määrää sydämen sykkeen.
Testi ei vaadi anestesiaa tai laajoja valmisteluja. Lisäksi se suoritetaan poliklinikoilla ja potilas pääsee kotiin noin puolitoista tuntia toimenpiteen jälkeen. Joskus lääkärit pyytävät rutiininomaisia EKG-analyysejä, jotta mahdolliset, muuten huomaamattomat muutokset voidaan havaita. Muina aikoina he tarkkailevat sydänsairauksiin liittyviä oireita, kuten sydänkohtaus tai korkea verenpaine.
Elektrokardiogrammilaitteen kautta sydämen syke piirtyy viivana paperille. Tutkimuksen tulosten tulkinta riippuu lääkärin koulutuksesta. On olemassa vakiintuneita lukuprotokollia, jotka osoittavat jokaisen piirretyn viivan merkityksen.
Kaikukardiografia eli sydämen ultraäänitutkimus
Lääkäri voi tehdä potilaalle kaikukardiografian sydänsairauksien diagnosoimiseksi. Testi koostuu ultraäänitutkimuksesta, joka on samanlainen kuin raskauden aikana tehtävä ultraäänitutkimus, mutta joka keskittyy sydämeen.
Anturiksi kutsuttu laite lähettää signaaleja, jotka heijastuvat sydänlihaksesta ja asiantuntijat voivat nähdä ne kuvana näytöllä. Näytöllä on mahdollista nähdä sydämen liike, lyönnit, muoto sekä sydän- ja verisuonidynamiikka.
Eräs muunnos tästä on doppleri, johon on lisätty kuvaan värejä laskimoveren ja valtimoveren erottamiseksi. Nykyään useimmat lääkärit suosivat tätä, koska näin he saavat enemmän tietoa sydänlihaksen toiminnasta.
Stressitesti
Sydänsairauksien diagnosoinnin stressitestin tekninen nimi on “ergometria”. Periaatteessa kyse on siitä, että liikunnan avulla stimuloidaan sydänlihasta ja tutkitaan sen reaktioita stressaavissa olosuhteissa. Elektrokardiogrammit ja kaikukardiografitutkimukset suoritetaan kun potilas juoksee juoksumatolla tai polkee polkupyörää.
Lääkärit seuraavat tiettyjä stressitestin viitearvoja, jotta he eivät vaaranna potilaan henkeä. Asiantuntijat ovat asettaneet sykerajoja, rajoituksia juoksumaton kallistusasteelle sekä kirjanneet muita merkkejä. Lääkäreiden on lopetettava koe, mikäli he näkevät potilaassa joitain näistä merkeistä.
Tämä on erittäin hyödyllinen menetelmä sydänsairauksien diagnosoinnissa, koska se stimuloi tosielämän tilanteita. Potilaat voivat juosta tai hölkätä vastustusta vastaan sekä kiivetä portaita. Hallitussa ympäristössä sydäntä tutkitaan toistamalla jokapäiväisiä tilanteita.
Holter-laite
Lääkärit kutsuvat tätä lyhyesti holteriksi, se on itse asiassa pitkäaikainen elektrokardiogrammi. Yhden tai kahden päivän ajan potilaat käyttävät laitetta, joka tallentaa sydämen sähköisen aktiivisuuden.
Tietokoneohjelmien avulla asiantuntija laskee muuttujia, kuten rytmihäiriöiden määrän, kiihtyvyyden, takykardiat eli tiheälyöntisyyden sekä bradykardiat eli harvalyöntisyyden. Tämän menetelmän avulla voidaan havaita sydämen poikkeava käytös esimerkiksi potilaan nukkuessa. Menetelmä on erityisen hyödyllinen piilevien sydänsairauksien diagnosoinnissa.
Sydämen katetrointi
Sydämen katetrointi on kirurginen toimenpide, koska siihen kuuluu katetrin asettaminen verenkiertoelimistöön. Katetrin asettaminen tapahtuu yleensä ylä- tai alaraajojen kautta, kunnes se saavuttaa sydämen. Tämän jälkeen sydämelle voidaan tehdä erilaisia mittauksia tai pistää kuvantamisaineita.
Toimenpidettä tuetaan yleensä ulkoisilla kuvilla, jotka näyttävät kuvantamisaineita. Tällä tavalla on mahdollista nähdä sydänkammiot yksityiskohtaisesti ja havaita toimintahäiriöt sekä anatomiset viat.
Kaikille potilaille ei voida suorittaa katetrointia, mutta ne joille voidaan, hyötyvät hoidosta. Kun katetri on kerran asetettu, sydämeen on mahdollista suorittaa korjauksia tai poistaa hyytymiä esimerkiksi sepelvaltimoista.
Sydämen magneettinen resonanssi
Kuvantamismenetelmien kehitys on mahdollistanut sydämeen keskittyvän magneettiresonanssikuvauksen tekemisen. Aivan kuten muidenkin kehonosien magneettikuvauksessa, asiantuntijat käyttävät vaaratonta magneettia kuvantamaan sydänlihasta sekä sen toimintaa. Sen käyttöaiheet voivat olla päällekkäisiä kaiku- ja sydänkardiogrammin kanssa.
Sydämen tietokonetomografia eli TT
Sydämen tietokonetomografia (TT) toimii samalla periaatteella kuin koko kehon TT-kuvantaminen. Tässä tapauksessa kuvantaminen keskitetään sydämeen. Se käyttää röntgensäteilyä, kuten röntgenkuvissa, antaen samalla tietoa potilaan sydämestä ja rintakehästä. Potilas makaa paareilla, potilas menee “tunneliin”, missä potilaan rintakehään käytetään TT-kuvantamista.
Sydänsairauksien ehkäiseminen
Sydänsairauksien ehkäiseminen on tärkeää. Nykyisten menetelmien avulla voimme havaita sydänsairauksien varhaiset oireet mutta terveellinen ruokavalio, liikunta, stressin vähentäminen sekä säännölliset kontrollikäynnit ovat parhaat työkalut sydänsairauksien ehkäisemiseksi.
- Ruokavalion osalta on hyvä muistaa, että meidän tulisi syödä enemmän vihanneksia kuin lihaa. Tämän lisäksi meidän tulisi suosia luonnollisia ruoka-aineita pitkälle jalostettujen elintarvikkeiden sijaan. Omega-3:n on osoitettu edistävän sydän- ja verisuoniterveyttä.
- Tieteelliset tutkimukset ovat yhtä mieltä siitä, että 30–60 minuutin aerobinen liikunta joka toinen päivä riittää vähentämään sydänsairauksien riskiä.
- Stressin vähentämiseksi on olemassa erilaisia rentoutumistekniikoita, jotka vaihtelevat syvähengityksestä joogaan sekä meditaatioon ja tarkkaavaisuusharjoituksiin. Jokainen voi valita itselleen parhaiten sopivan menetelmän.
- Lääkärintarkastukset vähintään kerran vuodessa. Aikuisille asiantuntijat suosittelevat vuosittaista elektrokardiogrammia. Diabeetikoille ja huippu-urheilijoille se tulisi tehdä useammin, vähintään puolen vuoden välein.
Usein potilaan on tehtävä useita yllä mainituista testeistä oikean diagnoosin varmistamiseksi. Käänny lääkärin puoleen mikäli olet epävarma tai sinulla on sydänsairauteen viittaavia oireita.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Zihlmann, Martin, Dmytro Perekrestenko, and Michael Tschannen. “Convolutional recurrent neural networks for electrocardiogram classification.” 2017 Computing in Cardiology (CinC). IEEE, 2017.
- Jensen, Morten Sig Ager, et al. “Electrocardiogram interpretation in general practice.” Family practice 22.1 (2005): 109-113.
- Bagnati, Rodrigo, et al. “Registro argentino de ecocardiograma transesofágico.” (2018).
- Gaspar, António, Pedro Azevedo, and Roberto Roncon-Albuquerque Jr. “Avaliação hemodinâmica não invasiva por ecocardiograma Doppler.” Revista Brasileira de Terapia Intensiva 30.3 (2018): 385-393.
- Bermúdez, Carlos. “Valoración de la presión arterial en la ergometría.” Revista Uruguaya de Cardiología 27.3 (2012): 399-404.
- Sousa, Maria do Socorro Cirilo de, and Idico Luiz Pellegrinotti. “Validação de protocolo e instrumento banco na ergometria.” Rev. bras. ciênc. saúde 7.3 (2003): 265-282.
- de Oliveira Castro, Yana Thalita Barros, et al. “Conhecimento e significado do cateterismo cardíaco para pacientes cardiopatas.” Revista da Rede de Enfermagem do Nordeste 17.1 (2016): 29-35.
- Aísa, PJ Serrano, et al. “Cateterismo cardíaco y procedimientos intervencionistas.” Clínica e Investigación en Arteriosclerosis 14.3 (2002): 156-165.
- Gomes, Cármen Marilei, et al. “Estrés y riesgo cardiovascular: intervención multiprofesional de educación en salud.” Revista Brasileira de Enfermagem 69.2 (2016): 351-359.
- Rizo, María Antonia Parra. “Efecto y adecuación del ejercicio para la mejora cardiovascular de la población mayor de 65 años.” Revista de psicología de la salud 8.1 (2020): 600-614.
- Lladó, Guillem Pons, and Francesc Carreras. “Modalidades, indicaciones y nivel de complejidad de los estudios de resonancia magnética cardiaca: informe especial.” Revista Española de Cardiología Suplementos 6.5 (2006): 3E-6E.
- González, María Rodríguez, et al. “Efectos de la dieta mediterránea sobre los factores de riesgo cardiovascular.” Journal of Negative and No Positive Results 4.1 (2019): 25-51.