Sigmund Freud: ”Ihminen hallitsee sen, mistä vaikenee, mutta on sanojensa orja”

Lähes jokainen meistä on kokenut tilanteen, jossa on sanonut jotain ärtymyksen vallitessa ja katunut sitä pian sen jälkeen. Liian tyly vastaus riidassa, huolimattomasti suustaan lipsahtanut kommentti, mielipide, joka olisi kannattanut säästää myöhemmäksi.

Freudin lause kiteyttää tämän kokemuksen osuvasti: suusta ulos päässyt sana ei palaa takaisin, mutta sanomatta jätetty sana pysyy hallinnassamme.

Kyse ei ole siitä, että pitäisi aina vaieta tai tukahduttaa ajatuksiaan. Ajatuksena on käyttää hiljaisuutta pohdinnan tilana ennen puhumista.

Miksi sanoilla on seurauksia, joita joskus aliarvioidaan

Psykoanalyysissä kielellä on keskeinen merkitys. Sanotut sanat voivat paljastaa, rakentaa ja myös vahingoittaa. Tämän kontekstin ulkopuolellakin sama logiikka pätee mihin tahansa arkipäiväiseen keskusteluun. Väärällä hetkellä lausuttu kommentti voi lopettaa keskustelun, heikentää suhdetta tai luoda itsestä sellaisen kuvan, jota on vaikea korjata.

Kaikkia sanallisia impulsseja ei tarvitse ilmaista välittömästi. Usein se, mikä tuntuu kiireelliseltä hetken kiihkossa, menettää voimakkuutensa muutamassa minuutissa, eikä vastaus, joka olisi silloin tullut, enää tunnu niin välttämättömältä tai osuvalta.

Kuinka soveltaa tätä ajatusta arjessa

On olemassa konkreettisia keinoja, jotka auttavat hyödyntämään hiljaisuutta paremmin ennen puhumista:

• Pidä tauko ennen vastaamista: muutaman sekunnin odottaminen ennen vastaamista, etenkin tunnepitoisissa keskusteluissa, muuttaa huomattavasti annettavan vastauksen luonnetta.
• Kirjoita ensin, jos olet hyvin kiihtynyt: vihaisissa tai turhautuneissa tilanteissa ajatusten kirjoittaminen auttaa selkeyttämään, mitä todella haluat viestittää, ja erottamaan tunteet viestistä.
• Ajattele vaikutusta ennen tarkoitusta: se, millä tarkoituksella jotain sanotaan, on tärkeää, mutta yhtä tärkeää on se vaikutus, joka sillä on vastaanottajaan. Molempien asioiden huomioon ottaminen ennen puhumista johtaa yleensä huolellisemmin muotoiltuun viestintään.
• Valitse sopiva hetki: joitakin keskusteluja ei kannata käydä kiihkeässä tilassa, illalla, kiireessä tai silloin, kun jompikumpi osapuoli on jo hyvin väsynyt. Sisältö voi olla sama, mutta hetki vaikuttaa suuresti lopputulokseen.
• Erota toisistaan varovaisuudesta johtuva hiljaisuus ja pelosta johtuva hiljaisuus: ensimmäinen on aktiivinen valinta; jälkimmäinen on tapa välttää jotain, mitä joudutaan joka tapauksessa käsittelemään.

Milloin hiljaisuus ei ole enää terveellistä

Hiljaisuus, joka antaa tilaa pohdinnalle ja sisältää reaktion, on hyödyllistä. Se, joka järjestelmällisesti tukahduttaa tai sietää sitä, mitä ei pitäisi sietää, on toinen asia.

On tilanteita, joissa puhumatta jättäminen aiheuttaa todellisia seurauksia: ilmaisematta jäänyt tarve, asettamatta jäänyt raja, kunnioituksen puute, joka sallitaan sanomatta mitään. Näissä tapauksissa hiljaisuus on tapa olla toimimatta.

Ero näiden kahden hiljaisuuden tyypin välillä on niiden täyttämässä tehtävässä. Jos hiljaisuus antaa tilaa ajatella paremmin ja puhua myöhemmin selkeämmin, sillä on positiivinen tehtävä. Sen sijaan jos hiljaisuudesta tulee pysyvä strategia konfliktien välttämiseksi, se aiheuttaa etäisyyttä ja pahoinvoinnin kertymistä.

Freudin lause ei tarkoita mykkyyttä tai järjestelmällistä pidättyvyyttä. Se kehottaa tulemaan tietoiseksi siitä, mitä sanotaan, milloin se sanotaan ja mihin tarkoitukseen. Tämä tietoisuus ei vaadi jatkuvaa ponnistelua; sitä harjoitellaan pienillä tavoilla, kuten tauolla ennen vastaamista tai sisäisellä kysymyksellä siitä, mitä halutaan saavuttaa sanottavalla.

Tietoisesti puhuminen ei tarkoita vähemmän puhumista. Se tarkoittaa, että sanotulla on enemmän painoarvoa, se on tarkempaa ja sillä on suurempi todennäköisyys tuottaa se vaikutus, jota haettiin, kun päätettiin puhua.