Rypäleraskaus: oireet ja diagnoosi

Rypäleraskaus on harvinainen raskauden komplikaatio. Sen diagnosoimisessa tarvitaan ultraäänitutkimusta.

Tarkistanut ja hyväksynyt: farmaseutti Sergio Alonso Castrillejo.

Kirjoittanut Toimitus

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Raskausaikana voi ilmetä useita muutoksia, jotka vaativat nopeaa lääkärinhoitoa. Yksi raskauden harvinainen komplikaatio on rypäleraskaus (mola hydatidosa). Alla kerromme mikä rypäleraskaus on, mitä menetelmiä sen diagnosoimiseen käytetään ja kuinka sitä hoidetaan.

Mikä on rypäleraskaus?

Termillä rypäleraskaus tarkoitetaan raskausajan trofoblastisairautta. Siihen kuuluu trofoblastin (yksi alkion muodostukseen liittyvä solukerros) muodostavan kudoksen epänormaali kasvu.

Rypäleraskaus jaetaan useaan eri kategoriaan ongelman luonteesta riippuen.

Kyseessä voi olla hyvänlaatuinen kudossairaus, johon ei liity syöpäkasvaimen kehittymisen riskiä. Tällainen voi olla osittainen tai täydellinen hyvänlaatuinen raskausajan trofoblastisairaus.

Toisaalta on olemassa myös joukko rypäleraskauksiin liittyviä pahanlaatuisia sairauksia, jotka tunnetaan raskausajan trofoblastisena neoplasiana. Tähän ryhmään kuuluvat pahanlaatuiset tai invasiiviset moolat, koriokarsinoomat (istukan syövät) ja epiteelikasvaimet, jotka vaikuttavat trofoblastikudokseen.

Rypäleraskauden oireet

On tärkeää huomauttaa, että rypäleraskaus voi jäädä huomaamatta raskauden ensimmäisten viikkojen aikana. Raskauden edetessä ilmenee kuitenkin erilaisia oireita, jotka auttavat diagnosoimaan rypäleraskauden.

• Metrorragia: Emättimen verenvuotoa esiintyy lähes kaikissa rypäleraskauksissa. Tämä johtuu siitä, että trofoblastikudoksella on suuri invasiivinen kyky ja se sijaitsee solukerrosten välissä. Siihen kerääntyy verta, sillä veri ei pääse kunnolla tyhjenemään. Kun veren määrä ylittää ontelon kapasiteetin, ilmenee äkillistä verenvuotoa.
• Raskausmyrkytys: Tämä on yleinen rypäleraskauden oire potilailla, mutta kaikissa tapauksissa sitä ei välttämättä ilmene. Raskausmyrkytykseen liittyy kohonnut verenpaine ja se on vakava tila, joka tarvitsee lääkärinhoitoa.
• Epänormaali kohdun koko: Kohdun koko kasvaa noin neljä senttimetriä raskauden joka kuukaudella. Ennen kohdun tunnustelu auttoi arvioimaan missä vaiheessa raskaus oli, mutta ultraäänen saapumisen myötä tätä menetelmää ei nykyään enää käytetä. Normaalia suurempi kohdun koko on rypäleraskauteen liittyvä oire.
• Hormonaaliset muutokset: Raskauden aikana tehdään useita kontrollikäyntejä sen varmistamiseksi, että kaikki arvot ovat normaaleissa lukemissa. Kun trofoblastikudos on levinnyt, hormonien määrät muuttuvat johtuen siitä, että tällä solukerroksella on endokriniinen kyky.

Näin rypäleraskaus diagnosoidaan

Ensin rypäleraskaudesta tulee olla kliininen epäily. Hormonien mittaaminen verikokeesta on tärkeä testi rypäleraskauden diagnosoimisessa.

Tämä ei kuitenkaan vielä tarkoita, että kyseessä on rypäleraskaus. Muutokset hormonien määrässä voivat olla merkki myös muusta raskauden komplikaatiosta. Näin on erityisesti silloin, jos potilas on hieman vanhempi ja raskaus on hänelle ensimmäinen tai jos raskauteen liittyy geneettisiä muutoksia.

Paras menetelmä rypäleraskauden diagnosoimiseksi on kiistatta ultraääni.

Ultraäänen ansiosta lääkäri voi tarkastella suoraan raskauspussia ja kystia, joita usein ilmaantuu sen viereen. Epäiltäessä rypäleraskautta lääkäri ottaa näytteitä.

Jos diagnoosia tehtäessä epäillään neoplastista sairautta, ultraäänen lisäksi on tarpeen suorittaa myös kuvantamistutkimus, esimerkiksi tietokonekerroskuvaus tai röntgenkuvaus.

Kystat on tärkeää poistaa kokonaan ongelmien välttämiseksi myöhemmin, erityisesti metastaasin ollessa kyseessä, jolloin tarvitaan leikkaushoitoa ja kemoterapiaa.

Jos potilaalla ei ole aikomusta hankkia lisää lapsia tai komplikaatioiden riski on hyvin suuri, tarvitaan tehokkaampaa hoitoa. Mutta aivan kuten kaikissa sairauksissa, parasta on aina valita säästävämpi menetelmä nuorilla potilailla.

Rypäleraskauksia ja niiden hoitomuotoja on monenlaisia. Kuvantamismenetelmät ja analyyttinen tutkimus auttavat kuitenkin diagnoosin tekemisessä ja ennusteen määrittämisessä.